Olisiko moraalisesti väärin jos perheenäiti ja vaimo hankkii panosuhteen, jos huomaa alkavansa sairastua masennukseen siksi ettei saa aviomieheltään seksiä?

Jos on luvannut toiselle uskollisuutta eikä ole erikseen sovittu mistään vapaasta suhteesta tai ei ole kumppanin kanssa asiasta keskusteltu, on pettäminen tietysti väärin.

Masennus on henkisen puolen ongelma, joten sitä luulisi voivan työstää ajan kanssa ja kumppanin tuella myös.

Pitäisi varmaan selvittää se haluttomuuden syy aivan alkuun.

Teelappu kirjoitti:

Jos sinusta tuntuu siltä että tarvitset seksiä pelastamaan mielenterveytesi, niin anna palaa. Mutta irtosuhteet ei ole ratkaisu. Saat korkeintaan hyväksynnän että olet muiden mielestä haluttava. Itse katsoin tilannetta 12 vuotta. Nyt myöhemmin ajateltuna ihan liian kauan. Sen ajanjakson jälkeen otin härkää sarvista ja hankin irtosuhteen/irtosuhteita. No niistä ei jäänyt mitään käteen. Sitten päätin ottaa yhteyttä vanhaan ihastukseeni, jonka kanssa olin ollut joskus yli 20 vuotta sitten tekemisissä. Nyt olen pettänyt miestäni säännöllisesti niin  että hän tietää kyllä asiasta. Oloni on parempi, mutta ero on edessä. tämän 12 vuoden seksittömyyden aikana yritin puhua kaikista asioista ilman syytöksiä parisuhteen parantamisesta tuloksetta. Esim. väestöliitolta saa eväitä siihen. Mutta yritykseni ei tuottanut tulosta.

Seksi on yksi parisuhdetta ylläpitävä voimavara, mutta ei ainut. Parisuhdetta tulisi tarkastella monista eri näkökannoista milloin eroaminen on parempi ratkaisu, kun suhteessa roikkuminen lasten takia. Elämä kokonaisuutena tulisi olla molempien mielestä miellyttävää. Ja mielestäni nykyaikaiset ihmiset osaavat nostaa asiat pöydälle niin että niistä puhutaan ilman riitelyä ja syytöksiä. Kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu, joskin joskus se voi olla todella kipeää ja vaatii radikaaleja elämänmuutoksia.

No jos olet 12 vuotta asiaa puinut, niin todennäköisyys oikealle ratkaisulle on aika kova.

Keskustelu miehen kanssa ja lupa vieraissa käynnille.

Mitäs jos kysyisit mieheltäsi kuin on? Olisiko se hänelle ok, että hankkiset parisuhteen ulkopuolisen panosuhteen? Ihan vaan fuckbuddyn. Sittenhän se ei olisi pettämistä, jos mies antaa "luvan".

Eihän tuo nyt normaalia ole, että seksi vaan lopetetaan. Onko miehesi kertonut sulle mitään syytä, miksi hän torjuu? Onko seksittömyyttä ollut kauan?

Meillä oli vaihe, kun miehellä oli työstressiä. Sitten alkoi stressata myös kanssakäymisistä ja alkoi pitämään seksiäkin pakkopullana. Ei ensin puhunut, vaan suoritti ja sitten ei enää ottanut eteen. Loukkaannuin, mutta siinä tilanteessa alettiin myös puhumaan. Lopetin painostamisen, kyllä mä pärjään seksittäkin jonkun aikaa, nyt kun oli joku syy.

Hissukseen sieltä sitten lähdettiin taas uusiin harjoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Asialle voi myös ensin yrittää tehdä jotain. Onko miehen hormonit ja jaksaminen kohdallaan, entä omasi. Oletteko jo käyneet parisuhdeterapiassa ja avioliittoleirillä. Koska viimeksi teillä on ollut kahdenkeskinen loma tai viikonloppu ilman lapsia. Koska viimeksi lapset yöhoidossa ja yhdessä viihteellä.

Ei nuo keskitysleirit välttämättä auta, mutta miehenä voin sanoa, että jaksaminen on se mikä saa sukupuolihommat väistymään. Jos tekisin töissä vaan puolta päivää, niin varmasti virkistyisi myös harrastepuoli.

Toinen juttu minkä olen huomannut kevyissäkin töissä: introvertti luonne ja työpäivät ihmisten, vaikkapa asiakkaiden, kanssa johtavat siihen, että töiden jälkeen haluaa olla yksin. Vaikka työpäivät eivät olisi tunneissa liian pitkiä tai työ muuten olisi fyysisesti kevyttä. Jos se vaatii 3 h nollausta jokaisen työpäivän jälkeen, on yleensä sitten jo liian myöhä ryhtyä yhtään mihinkään.

Pitäisi ottaa ero

Ei ole väärin.

Meillä ei ole harrastettu seksiä kohta seitsemään vuoteen. Miehellä seisokkivaikseus eikä halua mennä lääkäriin. Hän on kuulemma ihan tyytyväinen ilmankin. Ja me oltiin tuolloin vähän päälle kolmekymppisiä. Taas kerran kun asiasta riideltiin, sanoin sitten hakevani seksin muualta. Siihen totes, että siitä vaan. En tiedä kuinka tosissaan oli tuon sanoessaan, mutta otin sen todesta.

Elämme samassa talossa, nukumme samassa sängyssä, mutta tyydytyksen saan ihan muualta. Tuttavaperheellä samanlainen ongelma, mutta toisnpäin, en heidän sopimuksistaan tiedä, mutta olemme nyt viitisen vuotta tapailleet sekin vuoksi kahdestaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Perheittäin tapaamme edelleen normaalisti.

Ei tulis mieleenkään erota, kun mies muuten mukava. Ollaan kuin ystäviä jotka asuu samassa talossa. Joskus kyllä halaillaan ja pikainen pusu silloin tällöin antaa.

Saat hankkia, suomi on taka pajula sivusuhteissa, muualla paljon yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ilmeisesti tiedä mitä masennukseen sairastuminen tarkoittaa. Siinä on käytännössä aina taustalla lapsuuden kaltoinkohtelua, henkistä väkivaltaa ym. rankkoja asioita, jotka käsittelemättöminä kuormittavat mieltä ja saavat lopulta ihmisen sairastumaan kun se kuorma on liikaa. Se että ei saa seksiä puolisolta, ei saa ketään sairastumaan masennukseen. Toki on varmaan mahdollista että sellainen tilanne voi nostaa jonkun trauman pintaan (vaikkakin varmasti tosi harvinaista), mutta silloin on kyse edelleen siitä että ne traumat saavat ihmisen masentumaan. Masennus on myös sairautena jotain ihan muuta, kuin että vähän tuntuu ikävältä vähän aikaa. Joten älä kiitos käytä ilmaisua "sairastua masennukseen", jos kyse on vain siitä että ihminen kokee normaalia alakuloa, vitutusta tms. sen takia että mies ei halua häntä seksuaalisesti.

Olipa todella harvinaisen hölmö vastaus. Masennukseen voi TODELLAKIN sairastua ilman lapsuuden traumojakin kuule ja siihen voi sairastua ihan vaikka ap:n tapauksessa, vaikka en nyt siihen osaa mitään kommetoidakaan. Mutta tämä kommentti kyllä hyökkäsi silmille. Educate yourself!

OT/Tuo valittaja-Alma vie kohta ketjun omiin "lapsuusajan traumoihinsa", kuten eilisessä Rautavaaran tragedia aloituksessakin. Vastauksista hän vaan yltyy valittelemaan kauheaa äitiään ja Heppalehti kärsimyksiään./Sori OT.

Sori vaan, mutta en ole kivikissaäiti. Enkä aio vetää tähän ketjuun kenenkään traumoja sen kummemmin.

Olisi mielenkiintoista tietää, että mikähän sitten saa ihmisen sairastumaan masennukseen jos ei lapsuuden traumat? Kuulemma voi olla myös "aivokemiallista" masennusta jossa on kyse vain aivojen toimintahäiriöstä, mutta erittäin harvinaista. Sen sijaan paljon yleisempää on se, että masentuneet ja ihmiset ylipäätään eivät tiedosta että heillä on isojakin traumoja. Ihmisillä on eri syitä, miksi eivät halua nähdä sitä että heitä on kohdeltu väärin. Plus että kun tietynlaisiin olosuhteisiin on tottunut (esim. vanhempien harrastama henkinen väkivalta), niin sitä pitää täysin normaalina, mikä vaikeuttaa huomattavasti sen tajuamista että jotain olikin vialla lapsuudessa. Olen itsekin vielä neljä vuotta sitten ollut siinä käsityksessä, että mulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus. Nyt olen tajunnut, että se oli kaikkea muuta kuin sitä, ja että ne kokemukset on aiheuttaneet mulle masennuksen. Samaa "sokeutta" olen nähnyt lukuisissa ihmisissä, kuulemma ei ole jäänyt mistään mitään traumoja vaikka käytöksestä huomaa että on mittavat traumat, esim. harjoittavat itse vuorostaan vakavaa henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

On väärin. Jokainen valitsee itse mitä tekee, mutta moraalisesti oikeaksi sitä ei pidä itselleen valehdella.

Moraali on henkilökohtainen, ei yleinen mielipide.

Parilla saattaa olla erilainen moraalitaso. Jos toisia arvostelee vain koska itse on moraalisesti rajoittuneempi niin siinähän arvostelee.

Jos tekee jotain joka ei sovi kumppanille niin pettää. Ei liity mitenkään siihen onko oma moraali millainen vaan mikä sopii siinä suhteessa. Annatko miehen tehdä myös saman? Jos mies saa tietää mitä teet, onko liitto ohi?

Sinun kuuluu saada tehdä haluamaasi asioita, mutta niillä saattaa olla myös hinta.

Ei ole väärin, mutta on suotavaa selkeästi ilmoittaa, että jos seksiä ei ala tippumaan, se haetaan pian muualta.

Mä sanoin miehelle vuosia, etten tunne itseäni mieheksi enkä naiseksi, kun mitään läheisyyttä eikä seksiä ole.

Hän ei suostunut seksiin ja minä hommasin muutaman rakastajan.

Win win.