Olisiko moraalisesti väärin jos perheenäiti ja vaimo hankkii panosuhteen, jos huomaa alkavansa sairastua masennukseen siksi ettei saa aviomieheltään seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Sinunan eroaisin. Parisuhde ei ole normaali ilman seksiä.

Niin. Kuinka pitkän seksittömyyden jälkeen? Kun aina sanotaan myös että pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita. Ap

On, jos asiasta ei keskustele ja sovi yhdessä pelisäännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä roikut suhteessa jossa et saa seksiä? Eikö ole parempi jo lastenkin takia erota ja hommata ilon ja nautinnon aiheet luvalla kuin opettaa lapsille oman elämisen kautta kieroutunutta elämisen mallia?

Koska arki sujuu eikä ero olisi mitenkään lapsille paras ratkaisu. Jos minä vain kestän seksittömyyden. Mutta minäkö sen elämisen muka kieroutan eikä mies joka on lakannut panemasta vaimoaan?! Ap

Ethän kestä, kun pettämistä tässä suunnittelet. Masennuksestakin puhuit.

Kestän jos päätän. Moni ihminen myöskin elää vuosikausia masentuneena. Ap

No päätä sitten niin ja kestä sitten, jos ero ei kelpaa.

Miksi ap et sano sille miehellesi tätä asiaa? Kysy siltä että mitäs oot mieltä, annatko melaa vai haenko muualta. Ei sulla ole mitään oikeutta pettää, mutta myöskään miehellä ei ole oikeutta kieltää sinulta seksuaalisuutta. Jos tulette siihen ratkaisuun että mies ei halua panna sua eikä halua olla parisuhteessa niin että joku muu panee sua, niin sitten ainoa vaihtoehto on ero. Ja tottakai se on myös lapsille parempi että myös äiti on onnellinen eikä ole masentunut. Lapsia on turha syyttää tästä tilanteesta. Isän ja äidin parisuhde on lasten koti, ja teidän parisuhde on nyt rikki, eli lapset ovat rikkinäisessä kodissa nyt. Lapsille on aina parempi olla rikkinäisestä kodista kuin elää sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vai pitäisikö oma elämänhalu uhrata miehen ja lasten takia?

No On VÄÄRIN jeesus mikä pöllö oot!! Ellet ite kysy mieheltäs onko ok? Mitä ite tykkäisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinunan eroaisin. Parisuhde ei ole normaali ilman seksiä.

Niin. Kuinka pitkän seksittömyyden jälkeen? Kun aina sanotaan myös että pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita. Ap

Noin 20 vuoden jälkeen. Jos minä sinkkuna oon kestänyt 25 vuotta ilman parisuhdeseksiä (en tosin omasta tahdostani) niin kyllä sinäkin sen 20 vuotta kestät.

Mitä mies on sanonut siihen, kun olet sanonut, ettet halua elää ilman seksiä? Onko hän kieltänyt sekä seksin teidän välillänne että sen, että hakisit sen muualta? Ensin rehellinen avoin keskustelu aiheesta ja sitten mietit, mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vai pitäisikö oma elämänhalu uhrata miehen ja lasten takia?

Suhteesya vasta stressi ja masennus tulee. Testattu.

Ei oo väärin, JOS miehelle asia on ok. Et varmaan kannattaa yhdessä keskustella, onko ylipäätään järkeä jatkaa yhdessä ja jos jatketaan niin voisiko seksiä olla enemmän ja jos ei, niin saisitko luvalla käydä panemassa toista. Kyl pitää olla valmis keskustelemaan asiasta.

Ei tuo ole minusta väärin. Jos suhteessa ei saada enää seksiä, on minusta täysin oikeutettua hankkia itselleen seksisuhde, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Näin on toimittu kautta aikojen. Teillä on kuitenkin yhteinen perhe, joten käytännön syistä on fiksua pysyä yhdessä. Perheestä huolta pitäminen yksin on todella rankkaa, ja etenkin eronneen naisen jolla on pieniä lapsia on todella vaikeeta löytää uutta kumppania.

Olemme lukeneet vain sinun versiosi asiasta. On hyvin mahdollista, että miehesi olisi valmis syyttämään sinua siitä, ettei saa seksiä.

Oma kokemukseni miehenä on sellainen, että tietyssä vaiheessa muutamien vuosien aikana minun oli turha yrittää lähestyä vaimoani, koska tiesin jo etukäteen tulevani torjutuksi. No, eipä siinä sitten enää halunnut yritelläkään, mutta kun puoli vuotta oli menty niin, että käännyin vain toiselle kyljelleni nukkumaan joka ilta, vaimoni alkoi syttää minua siitä, ettei hän kiinnosta minua lainkaan ja että haluan vain nukkua kääntyneenä pois päin.

Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät tai miltä ne jommankumman kertomana kuulostavat.

On kyllä vanhemmiksi pursunut taas ihan omaan napaansa tuijottajia.

Jos mies ei anna syystä ja toisesta, ei se oikeuta pettämään. Pettämiseen ei ole koskaan mitään niin hyvää syytä että se olisi hyväksyttävää. En tiedä AP:n masennuksesta mitään, onko esim. diagnoosi hänen omatekemänsä vai onko ollut ihan lääkärillä asti. Masennus on kuitenkin nykyään hyvinkin trendikäs sairaus johon sairastuu puolet kansasta. Minä väitän että vaikka se diagnoosi löytyisi, ei suurimmalla osalla ole oikeasti niin paljon mielenterveydessä ongelmia kuin annetaan ymmärtää. Oma saamattomuus ja itsekeskeisyys ajavat tähän tilanteeseen. Masennutaan kun kaikki asiat eivät menekään kuin saduissa ja niin kuin itse haluaisi.

Tilanne nyt näyttäisi olevan tämä: mies ei anna --> vaimo masentuu --> vaimo kokee että voi pettää mutta epäröi silti koska kysyy asiaa muualta --> puolustaa ajatustaan silti ja yrittää löytää hyvää syytä joka oikeuttaisi tekoon --> sitä ei kuitenkaan löydy joten AP edelleen pattitilanteessa, ero ei näemmä ole ratkaisu

Asia on nyt sillä tavalla, että jos se oma elämä ja halut ovat niin tärkeitä että ollaan valmiita pettämään ja näyttämään tätä "hyvää esimerkkiä" myös lapsille, ei ole kaikki kotona. Lapset kärsivät aina tilanteessa, oli se tilanne sitten avioero, huono parisuhde vanhemmilla tai mikä vaan. Niin kuin täällä joku sanoi, parisuhde on lapsen koti. Lapsen koti on rikki jos parisuhde on rikki.

Tälläisiä tilanteita tahtoo syntyä nykyisin vain enemmän ja enemmän. Omaehtoisuus on ottanut vallan. Lapsia hankitaan ja parisuhde kuitenkin kariutuu. Mikä nykypäivänä menee aikuisilla ihmisillä suhteissaan niin vikaan että niitä erolapsia tahtoo olla nykyään enemmän kuin niitä joilla pysyy se ehjä koti. Jokin tässä mättää. Onko se sitten ihmisten taipuvaisuus heittelehtiä tavoissa ja asioissa vain ääripäistä ja ääripäihin vai mikä on. Joka tapauksessa nykypäivänä tahtoo erot pitkälti perustua siihen, että tajutaan vasta lasten tullessa elämään että se oma elämä jää kakkoseksi. Seksi vähenee eikä olla kenenkään elämässä enää se numero yksi. Lapset kiilavat edelle vähän väkisinkin. Vanhemmat väsyvät, erityisesti tilanteissa jossa toinen vanhemmista tekee enemmän kuin toinen. Toinen sitten valittaa siitä kun toinen ei jaksa. Alkaa nalkutus puolin ja toisin ja välit kiristyvät, tulee riitoja, kohta ollaan naapuria panemassa kun "ei kotoa saa", minä minä minä. Tämä kaikki tahtoo tulla niin yllätyksenä kaikille että missä ihmeen pumpulissa nykyään ihmiset kasvaa. Vai onko se tasa-arvo ja ihmisen vapaus tehdä mitä haluaa mennyt niin pitkälle ettei enää muisteta sitä, että tässä maailmassa on muitakin kuin sinä itse. Etsitään syitä ja porsaan reikiä tehdä asioita jotka ovat moraalisesti väärin, pettäminen kuuluu top 3 listaan tässä asiassa.

En tässä nyt syyllistä yksinomaan APtä sillä enhän minä tiedä koko tarinaa ja historiaa. Jokainen tilanne on yksilöllinen. Tämä on yleinen kuvaus nykypäivästä. Jos löydät itsesi tekstistä, toivottavasti se saa sinut jollain tasolla miettimään.

Aviomies kirjoitti:

Olemme lukeneet vain sinun versiosi asiasta. On hyvin mahdollista, että miehesi olisi valmis syyttämään sinua siitä, ettei saa seksiä.

Oma kokemukseni miehenä on sellainen, että tietyssä vaiheessa muutamien vuosien aikana minun oli turha yrittää lähestyä vaimoani, koska tiesin jo etukäteen tulevani torjutuksi. No, eipä siinä sitten enää halunnut yritelläkään, mutta kun puoli vuotta oli menty niin, että käännyin vain toiselle kyljelleni nukkumaan joka ilta, vaimoni alkoi syttää minua siitä, ettei hän kiinnosta minua lainkaan ja että haluan vain nukkua kääntyneenä pois päin.

Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät tai miltä ne jommankumman kertomana kuulostavat.

En ole ikinä torjunut miestä ja muutama päivä sitten sanoin viimeksi että mies saisi seksiä lähes koska vain haluaisi, joten voisi tehdä aloitteen kun haluaisi. Minä en enää kärsi aloitteita tehdä koska minä olen se joka on tullut torjutuksi sen verran usein. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä roikut suhteessa jossa et saa seksiä? Eikö ole parempi jo lastenkin takia erota ja hommata ilon ja nautinnon aiheet luvalla kuin opettaa lapsille oman elämisen kautta kieroutunutta elämisen mallia?

Koska arki sujuu eikä ero olisi mitenkään lapsille paras ratkaisu. Jos minä vain kestän seksittömyyden. Mutta minäkö sen elämisen muka kieroutan eikä mies joka on lakannut panemasta vaimoaan?! Ap

Ethän kestä, kun pettämistä tässä suunnittelet. Masennuksestakin puhuit.

Kestän jos päätän. Moni ihminen myöskin elää vuosikausia masentuneena. Ap

Jos vaihtoehtona on sopuisa ero, masentunut vanhempi tai epärehellinen kulissiliitto ja kiinnijäämistä seuraava ruma ja riitaisa ero, niin ihanko totta tuo ensimmäinen vaihtoehto on näistä sinun mielestäsi lapsille huonoin? Ei taida se lasten hyvinvointi olla kyllä sinulla mielessä, pelkkä oma laiskuus ja mukavuudenhalu. Minäminäminä ja kehtaa vielä vedota lapsiin.

Lapsista huolehtiminen on niin usein enimmäkseen äidin harteilla ja näin ollen lapset kärsivät enemmän äidin masennuksesta kuin isän masennuksesta. En pitäisi niin pahana asiana jos sivusuhteen avulla äiti pysyisi terveenä ja jaksavana. Moraalisesti pettäminen nyt on tietenkin aina väärin.

Onhan se ihan ookoo, jos se miehellesi sopii. Salaa suhmuroiden kaatuu hetken päästä kaikki paska niskaan ja masennus on taattu.

On väärin, mikäli tämä tapahtuu salassa mieheltä. Jos mies on tietoinen asiasta ja hyväksyy sen, niin asia on ok.

Ainoa ongelma tässä on se, että sama puutostila todennäköisesti toistuisi seuraavassakin suhteessa. Ja jos vaikka ei toteutuisikaan, olisi elämässä sitten joku muu masentava juttu jota pitäisi tällä palstalla sönköttää. Se on elämää. Valintoja. Priorisointia.

Jos sinusta tuntuu siltä että tarvitset seksiä pelastamaan mielenterveytesi, niin anna palaa. Mutta irtosuhteet ei ole ratkaisu. Saat korkeintaan hyväksynnän että olet muiden mielestä haluttava. Itse katsoin tilannetta 12 vuotta. Nyt myöhemmin ajateltuna ihan liian kauan. Sen ajanjakson jälkeen otin härkää sarvista ja hankin irtosuhteen/irtosuhteita. No niistä ei jäänyt mitään käteen. Sitten päätin ottaa yhteyttä vanhaan ihastukseeni, jonka kanssa olin ollut joskus yli 20 vuotta sitten tekemisissä. Nyt olen pettänyt miestäni säännöllisesti niin  että hän tietää kyllä asiasta. Oloni on parempi, mutta ero on edessä. tämän 12 vuoden seksittömyyden aikana yritin puhua kaikista asioista ilman syytöksiä parisuhteen parantamisesta tuloksetta. Esim. väestöliitolta saa eväitä siihen. Mutta yritykseni ei tuottanut tulosta.

Seksi on yksi parisuhdetta ylläpitävä voimavara, mutta ei ainut. Parisuhdetta tulisi tarkastella monista eri näkökannoista milloin eroaminen on parempi ratkaisu, kun suhteessa roikkuminen lasten takia. Elämä kokonaisuutena tulisi olla molempien mielestä miellyttävää. Ja mielestäni nykyaikaiset ihmiset osaavat nostaa asiat pöydälle niin että niistä puhutaan ilman riitelyä ja syytöksiä. Kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu, joskin joskus se voi olla todella kipeää ja vaatii radikaaleja elämänmuutoksia.

Asialle voi myös ensin yrittää tehdä jotain. Onko miehen hormonit ja jaksaminen kohdallaan, entä omasi. Oletteko jo käyneet parisuhdeterapiassa ja avioliittoleirillä. Koska viimeksi teillä on ollut kahdenkeskinen loma tai viikonloppu ilman lapsia. Koska viimeksi lapset yöhoidossa ja yhdessä viihteellä.