Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minulle avioerossa hankkimansa tanskandoggin 7kk, en pärjää sen kanssa yhtään
25.07.2017 |
Joka aamu vaan toivoisin etten enää heräisi. Koira murjoo ja puree minut mustelmille heti aamusta kun herättää aamupissalle. Pissalenkkimme on se, että käytän sen korttelin ympäri reunoja pitkin koska avaralle paikalle joutuessaan se saa jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja alkaa hyppiä ja purra. Yritti purra minua kaulaankin.
Korostan että minä en ole koiraa halunnut enkä toivonut, mutta olen kuitenkin kiintynyt siihen jollain tavalla. Kiertoon en haluaisi sitä laittaa koska arvaan miten uhmaikäisen ja näin vaikean koiran kohtalo olisi.
Kun se on mökillämme mummolassa niin käyttäytyy kuin joku enkeli. Vieraat ottaa vastaan nätisti istuen, uskoo käskyjä ja ei se ihan tyhmäkään voi olla, koska kun mummi näytti sille mökkitontin rajat niin se ei ole mennyt niistä senttiäkään ylitse.
Olenko ihan kamala ihminen jos annan koiran mummille ja ukille? Siellä se selkeästi nauttii olostaan ja minua se tuntuu vihaavan. Voisin käydä sitä katsomassa 2-3 kertaa viikossa.
Kommentit (20)
Ei koira ketään vihaa, sillä vaan on todennäköisesti eroahdistusta ja muuta stressiä. Mutta tuon kokoiselle koiralle ei riitä tuollaiset lenkit vaan sen pitää päästä purkamaan energiaansa. Mummilassasi se olisi vapaana pihalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän olisi loistava ratkaisu, jos he ovat halukkaita sen vastaanottamaan! Anna sinne vaan niin elätte molemmat onnellisemman elämän.😊
Ehdottomasti annat pois. Koiran ei pidä antaa olla pomo ja jos ei sitä hanskaa niin sekä oman että koiran mielenterveyden kannalta siitä on parasta luopua. Jos lähipiiristä löytyy ottaja niin se on hieno juttu.
Onko koira nyt virallisesti sinun, vai onko se edelleen ex miehen? Jälkimmäisessä tapauksessa olisin erittäin varovainen muille luovuttamisen suhteen. Toisten omaisuutta kun ei saa hukata. Tuossa tapauksessa yhteys eläinsuojeluun ja ilmoitus että ex mies on hylännyt koiran, niin jää joku virallinen merkintä.
Mitä hittoa??? Miten koira voi olla sun huolenasi, vie exällesi tänään. Sinulla on omiakin vastuita, älä ota muiden ihmisten asioita niskoillesi.
Tiedän, että ajattelet koiran etua. Minäpä kerron yhden jutun: Sinä olet tärkeämpi. Olet tehnyt enemmän kuin tarpeeksi, voit jo luopua taakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa koiralla olla penturiehat, ja sinun pitäisi vielä kestää teiniajan uhmat ja saada opetettua koiralle sinun auktoriteettisi, jämäkästi ja lempeästi. Koira ei ole kiltti, rauhallinen ja lempeä ellei sitä pitkäjänteisesti ja aktiivisesti opeteta siihen.
Lenkit ovat aivan äärimmäisen pienet ison, aktiivisen koiran lenkeiksi. Toki vuoden ikään ainakin on varottava liikarasitusta, sillä ison koiran lonkkia on suojeltava varsinkin kasvuaikana. Vapaana juokseminen, esimerkiksi koirapuistossa tai vastaavasti syrjässä metsässä tms. Vapaana spurttailu ja älynystyröiden käyttö helpottaisivat tehtävääsi huomattavasti.
Tottakai koira on hyperi, iän ja liikunnan vähyyden, sekä osaamattoman koulutuksen vuoksi. Osaatko olla jämäkkä ja kieltää, vai alkaako sinua koiran koko pelottaa? Vartioiko se luita ja ruokaa, vai oletko johtaja koiran mielestä jolle ei koskaan saa ryppyillä, ei edes vaikka veisit luun suusta? Ja koirakouluun mars!! Pahasti vielä käy jos osaamaton yrittää yksin pärjätä koiran kanssa.
Ihan ekaksi koirakouluun. Yksityistunnit on teitä varten. Sitten pidät koiran tai annat isovahemmille tai etsit uuden, hyvän kodin. Minulla on ollut 3 kodinvaihtajaa ja saaneet luotani hyvän loppuelämän kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko koira nyt virallisesti sinun, vai onko se edelleen ex miehen? Jälkimmäisessä tapauksessa olisin erittäin varovainen muille luovuttamisen suhteen. Toisten omaisuutta kun ei saa hukata. Tuossa tapauksessa yhteys eläinsuojeluun ja ilmoitus että ex mies on hylännyt koiran, niin jää joku virallinen merkintä.
Ei ole mitään papereita, sai sen kaveriltaan vahinkopennuista. Rakastan koiria ja olen yhden saksanpaimenen kiertoperheistä kouluttanut kunnolliseksi, eli 14-vuotiaaksi. Tähän en vaan saa mitään otetta vaikka yritän kuinka. Kyllä mummi ja vaari sen ottaisivat mielellään kunhan osallistun kuluihin. Heillä on pieni eläke.
ap
Miksi neuvotte ap:ta kuinka koiran kanssa pärjää?
Koira on jonkun muun. Sen omistajan pitää hoitaa pentukurssit, johtajuudet ja mahdollinen uusi koti. Ap:n ainoa velvollisuus on käskeä omistaja hakemaan koira pois ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko koira nyt virallisesti sinun, vai onko se edelleen ex miehen? Jälkimmäisessä tapauksessa olisin erittäin varovainen muille luovuttamisen suhteen. Toisten omaisuutta kun ei saa hukata. Tuossa tapauksessa yhteys eläinsuojeluun ja ilmoitus että ex mies on hylännyt koiran, niin jää joku virallinen merkintä.
Ei ole mitään papereita, sai sen kaveriltaan vahinkopennuista. Rakastan koiria ja olen yhden saksanpaimenen kiertoperheistä kouluttanut kunnolliseksi, eli 14-vuotiaaksi. Tähän en vaan saa mitään otetta vaikka yritän kuinka. Kyllä mummi ja vaari sen ottaisivat mielellään kunhan osallistun kuluihin. Heillä on pieni eläke.
ap
Ex-miehesi maksaa kulut, isovanhemmat nauttivat koirasta, koiralla onnellinen elämä. Ainakin hetkellisesti hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa koiralla olla penturiehat, ja sinun pitäisi vielä kestää teiniajan uhmat ja saada opetettua koiralle sinun auktoriteettisi, jämäkästi ja lempeästi. Koira ei ole kiltti, rauhallinen ja lempeä ellei sitä pitkäjänteisesti ja aktiivisesti opeteta siihen.
Lenkit ovat aivan äärimmäisen pienet ison, aktiivisen koiran lenkeiksi. Toki vuoden ikään ainakin on varottava liikarasitusta, sillä ison koiran lonkkia on suojeltava varsinkin kasvuaikana. Vapaana juokseminen, esimerkiksi koirapuistossa tai vastaavasti syrjässä metsässä tms. Vapaana spurttailu ja älynystyröiden käyttö helpottaisivat tehtävääsi huomattavasti.
Tottakai koira on hyperi, iän ja liikunnan vähyyden, sekä osaamattoman koulutuksen vuoksi. Osaatko olla jämäkkä ja kieltää, vai alkaako sinua koiran koko pelottaa? Vartioiko se luita ja ruokaa, vai oletko johtaja koiran mielestä jolle ei koskaan saa ryppyillä, ei edes vaikka veisit luun suusta? Ja koirakouluun mars!! Pahasti vielä käy jos osaamaton yrittää yksin pärjätä koiran kanssa.
Tuli lapsiperheestä ja on opetettu todella tarkkaan että ruokaan/herkkuihin koskettaessa ei pure sormille. Eli vaikka juustoraasteen suikaleen voi antaa sormesta syödä.
Kyllä käymme koirapuistossa heittelemässä frisbeellä energian pois ja toisia koiria kohtaan se on normaali, suorastaan alistuva uroksille (useat yrittävät astua sitä) Lelunkin saa ottaa eikä silloin pure, ainoastaan kun saa noita kohtauksia, mm. heiluvat kengännauhat saattavat tehdä tämän. Olisiko se jotenkin sairas?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt oletko kamala ihminen jos annat sen isovanhemmillesi? Sori mutta en aina ymmärrä teitä koiraihmisiä. Kuulostaa ettei nykyinen tilanne ole hyväksi sulle eikä koiralle, joten miksi olisit parempi ihminen pitäessäsi koiran johon et saa otetta etkä edes lenkitettyä? Miksi muuten koira on sulla eikä eksälläsi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt oletko kamala ihminen jos annat sen isovanhemmillesi? Sori mutta en aina ymmärrä teitä koiraihmisiä. Kuulostaa ettei nykyinen tilanne ole hyväksi sulle eikä koiralle, joten miksi olisit parempi ihminen pitäessäsi koiran johon et saa otetta etkä edes lenkitettyä? Miksi muuten koira on sulla eikä eksälläsi?
Sanoi että vie sen piikille. Minä en halua luovuttaa ihan heti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ennen kuullutkaan avioerossa hankituista lemmikeistä. Aika paskalta tempulta tosiaan kuulostaa.
Mietin tässä, että millaisia ne exän aamut nykyään on.
Havahtuu hyvin nukutun yön jälkeen, ehkä vähän kankkusessa. Kömpii keittämään kahvit ja käy suihkussa, muistelee eilistä hauskaa terassireissua. Juo rauhassa kahvit, käy parvekkeella röökillä.
Miettii, mitä mukavaa, helppoa ja sitoutumatonta tänään tekisi ja miten jotkut ovatkin niin hölmöjä, että antavat jonkun asian sitoa itseään, velvollisuudet on vanhuksille. Tämä se vasta on elämää, kun voi hetken mielijohteesta tehdä mitä vaan.
Ajatustakaan ei uhraa exälleen tai koiralleen, ei ajattele hankaluuksia, taloudellisia ja henkisiä sitoumuksia, aamulenkkejä tai pentukouluja. Koska hänellä on Oikeus jättää menneet taakseet.
Mie voin antaa rakastavan kodin omakotitalosta maalta!
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että millaisia ne exän aamut nykyään on.
Havahtuu hyvin nukutun yön jälkeen, ehkä vähän kankkusessa. Kömpii keittämään kahvit ja käy suihkussa, muistelee eilistä hauskaa terassireissua. Juo rauhassa kahvit, käy parvekkeella röökillä.
Miettii, mitä mukavaa, helppoa ja sitoutumatonta tänään tekisi ja miten jotkut ovatkin niin hölmöjä, että antavat jonkun asian sitoa itseään, velvollisuudet on vanhuksille. Tämä se vasta on elämää, kun voi hetken mielijohteesta tehdä mitä vaan.
Ajatustakaan ei uhraa exälleen tai koiralleen, ei ajattele hankaluuksia, taloudellisia ja henkisiä sitoumuksia, aamulenkkejä tai pentukouluja. Koska hänellä on Oikeus jättää menneet taakseet.
Kirjoititko tämän vakavissasi? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia eikä ainakaan eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että millaisia ne exän aamut nykyään on.
Havahtuu hyvin nukutun yön jälkeen, ehkä vähän kankkusessa. Kömpii keittämään kahvit ja käy suihkussa, muistelee eilistä hauskaa terassireissua. Juo rauhassa kahvit, käy parvekkeella röökillä.
Miettii, mitä mukavaa, helppoa ja sitoutumatonta tänään tekisi ja miten jotkut ovatkin niin hölmöjä, että antavat jonkun asian sitoa itseään, velvollisuudet on vanhuksille. Tämä se vasta on elämää, kun voi hetken mielijohteesta tehdä mitä vaan.
Ajatustakaan ei uhraa exälleen tai koiralleen, ei ajattele hankaluuksia, taloudellisia ja henkisiä sitoumuksia, aamulenkkejä tai pentukouluja. Koska hänellä on Oikeus jättää menneet taakseet.
Kirjoititko tämän vakavissasi? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia eikä ainakaan eläimiä.
Missä menin pieleen? Kirjoitin tästä koiransa hylänneestä ex-miehestä kuvitteellisen tarinan, surin ap:n aamuja verrattuna exän helppoihin. Ap saa kaikki sympatiani, kun jaksaa huolehtia exänsä koiran kohtalosta, tää ex tässä saa kritiikkini.
Kirjoitin varmaan huonosti tunnekuohuissani, inhoan noita mieslapsia, jotka jättävät sotkunsa muille. Liian hyvin tiedän heidän ajatusmaailman, huonosti toin esiin.
Meidän "pieni" 11kk paimenkoiran pentu tekee samaa. Saa hillittömiä kohtauksia ihan randomisti, esimerkiksi kaupan pihasta lähdettäessä alkaa riehaantumaan, pomppimaan ja spurttailemaan pikkuhihnassa niin että käsi rempoo. Täysin normaalia siis nuoren koiran kanssa. Olen huomannut, että näillä keinoilla olen itse saanut lenkin jatkumaan rauhallisesti:
1. Alkaa ohjaamaan temppuja koiralle, ja antaa herkkuja onnistumisista. Näin koira unohtaa riehan, ja saatte molemmat onnistumisen tunteen tilanteen rauhoittamisesta ja palkitsemisesta.
2. Toinen vaihtoehto on seisoa patsaana paikoillaan, asenteella että sua ei vois vähempää kiinnostaa joku koira, lähinnä niin että mikä koira? Tässä hetki kestää, mutta koira huomaa että ei saa reaktiota sinulta, ja lopulta lopettaa turhan riehkaamisen, kun ei sitä enää huomiolla palkitse. Tyhmältähän se tuntuu seisoa paikoillaan kun muut tuijottaa, mutta ei sitä montaa kertaa tarvitse toivottavasti toistaa.
Itse tykkään enemmän ykkösvaihtoehdosta, meillä on niin palveluhalukas kaveri että tepsii heti ja huomio siirtyy tekemiseen ja palkkioihin riehkaamisesta. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti anna mummille ja ukille jos vaan he haluavat ottaa vastaan. Ei lemmikkiä pidä sellaisen pitää joka ei siihen kykene. Nautitte kummatkin enemmän kun annat pois.