Lue keskustelun säännöt.
Tuurijuopon lähipiirissä on raskasta.
23.07.2017 |
Miten jaksatte? Miehen lähiomainen on työssään arvostettu ja kulissit kunnossa, mutta valitettavasti viinan vietävissä. Tsemppaa aina välillä ja on oikein ihana ihminen selvinpäin, mutta kännissä totaalisen rasittava. Putki voi revetä nykyään lähes koska vain, vapaapäivät on karsee riski ja senpä vuoksi painaakin töitä minkä pystyy.
Suunnitelmia on vaikea tehdä, kun ollaan onneks yhtä mieltä siitä että kännisekoiluja ei tarvitse olla yleisönä taputtamassa. Kokonaan emme kumpikaan halua välejä katkaista koska tähän saakka on onnistunut nähdä selvinpäinkin. Mutta rasittavaa tämä on. Meillä on lapsia, ja haluaisin kyllä heidän tapaavan mielellään useamminkin, vaan en kännissä. Joskus tuntuu että mies taipuu suuntaan ja toiseen, jotta yhteistä selvää aikaa järjestyisi, vaan eihän se aina auta, surullista on katsoa sitä vieressä. Tuntuu myös ettei itsellä ole oikein ketään jolle puhua asiasta, sillä en koe että mun tehtävä on ruveta kulisseja repimäänkään tai miehen perheestä puhumaan, miehelle en viitsi myöskään määrättömästi valittaa koska hänellähän se suurin huoli on (jota hän ei kyllä tunnusta).
Henkilö lienee kuolee ennen raitistumistaan sillä aiemmista läheltäpititilanteistakaan ei ole yhtään ottanut onkeensa. En tiedä, kauanko tuollaista myrkyttämistä voi kenenkään kroppa kestää. Itseä säälittää ja vituttaa tyypin meno. Miten te muut jaksatte tätä?
Kommentit (10)
Ei kai tuota kukaan jaksakkaan pidemmän päälle. Kaverit alkaa pikku hiljaa vaihtumaan ryyppyremmien tyypeiksi noilla. Mutta mitään laitointohan tuossa ei ole ja kaikki tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit tyypillä onkin jo lähes vaihtuneet. Paikkaa puutetta osin maksamalla juomia kun massista ei ole pula, joten seuraa löytyy. Mutta veri on vettä sakeampaa, muuten ei mekään varmaan enää nähtäisi.
Minkä tahansa juopon läheisyydessä on ihan yhtä persettä elää ja olla.
Tuurijuopon myöskin. Varsinkin kun siihen kuuluu se,että kielletään ongelma ihan täysin sillä perusteella että "justahan mä olin kuukauden juomatta". Vaikka selvästi kyseessä ongelmajuominrn. Joka pahenee ja johtaa kuolemaan ellei potilas itse halua parantua.
Jonkinlainen suoraan puhuminen voisi,ehkä, olla se shokki minkä tarvii.
Että jos miehesi ja sinä yhdessä puhutte suoraan että tässä alkaa voimat loppua teilläkin, niin ehkä osaisi hakeutua hoitoon. Ehkä.
Mutta ei se ota jos ei ainakaan. Eli minusta kannattaisi yrittää suoraan puhumista.
Menin itse nuorena tyttöystävänä poikaystävän perheeseen tutustumaan. Totesin aika pian että miehen isähän on alkoholisti ja joka kerta humalassa kun käydään siellä. Mies oli aivan järkyttynyt että ei voi olla ha miten niin!
Mutta tottahan se oli.
Tämä henkilö kyllä itse tiedostaa, että kyseessä on ongelma. Mutta ei sanomansa mukaan koe voivansa parantua, joten lopputulos sama. Hoidossakin joskus oli, ja välillä tosiaan pitkät pätkät selvinpäin jolloin välit taas lämpenee. Joskus tuntuu että juoppojuoppokin olisi helpompi, tietäisi mitä odottaa. Kuin tämä odotus ja pettymys. Vaikka ei se varmasti niin ole. Sentään meillä huoli on ollut tyypistä itsestään vain, ei siis ole agressiivinen kännissäkään vaan muuten vain aivoton juntti (kukapa ei olisi).
Nyt olen erään toisenkin huomannut usein\todella usein juovan ja useita annoksia kerrallaan, en tiedä miten siitä uskaltaisi puhua. Huomaan myös, että arvioimme miehen kanssa molemmat toistemme alkoholinkäyttöä ja se aiheuttaa turhaa skismaa, vaikkei minkäänlaista ongelmaa kotona olekaan, mietin, pitäisikö meidänkin olla vaan kokonaan ilman, ihan ilmapiirin vuoksi jos ei muuten. Ja kyseessä on siis todellakin se lasillinen illalla lasten mentyä nukkumaan.
On se jännä miten nuorena alkoholi oli niin viatonta huvia ja mukajännää, nykyään pieni nautinto isoihin harmeihin kiedottuna.
Eikö satunnainen dokaaminen ole kuitenkin pienempi paha kuin jatkuva ränni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla niinkin. Pitäisi vaan itse osata suhtautua niin että kohta taas kännätään/ei siitä mitään kuitenkaan tuu. Ja olla katsomatta vierelle kun taas joku menee perseelleen.
Miksi olet missään tekemisissä juopon kanssa? Välit poikki heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin monta alkoholistia lähipiirissä, että itse ei juoda juuri koskaan ja etenkään ei koskaan kotona.
Miten jaksaa juoppojen kanssa: pitämällä etäisyyttä kun ovat päissään. Muutoin tulee loukatuksi puolin ja toisin. Sitten taas hyvinä päivinä näyttää, miten hyvä ja tärkeä tyyppi on.
Se on paha myrkky joka ei ole tarpeellinen kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet missään tekemisissä juopon kanssa? Välit poikki heti.
juovuksissa ollessaan ei ollakaan, tosin pari kertaa on onnistunut junailemaan niin että puolipakosta muut on joutuneet häntä kaitsemaan. Mitä käytöstä syvästi inhoan. Mut en näe mun asiakseni potkaista miehelle hyvin tärkeää ihmistä ulos elämästä. Ja tosiaan on eri ihminen selvinpäin. Kaikilla meillä ristimme jne, joidenkin kantamiseen vaan muutkin osallistuu vähän enemmän. Ehkä ongelma on vähän myös siinä, että kun itse olen lähellä mutten riittävän läheinen kuitenkaan, niin en koe että mulla olisi mitään sanottavaa tilanteeseen vaikka oikeasti onkin. Olen huono sanomaan että kännäsit sitten taas ja ei tullut taaskaan mistään mitään ja satutit lähimpiäni ja se vituttaa. Tai niinpäin että olipa kiva kun olit selvinpäin, oothan uudelleenkin. Mutta sanomisessakin on se ongelma että ei se juopon käytöstä muuta. Ysi on varmaan oikeassa neuvossaan.
Upp!