Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut kolme viikkoa ilman sokeria, vehnää ym. muita nopeita hiilihydraatteja
23.07.2017 |
ja olen kuin ei ihminen. Aiemmin juuri muuta jaksanut kuin pakolliset ja lopun ajan sängyllä makoilua. Nyt koetan kokoajan keksiä itselleni tekemistä...olen saanut aiemman tarmoni takaisin.
Toisille ihmisille sokeri ei vaan sovi. Moni masennus voi ehkä johtua vaan nopeista hiilareista...? Suosittelen kokeilemaan elämää tällä ruokavaliolla.
Kommentit (113)
Hiton autocorrec. Terveysportissa suositus yli 80nmol/l, THL n 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kokeilin vähähiilarista ja korkea rasvaista diettiä. Olo oli kauhea, kolesteroliarvot huononivat ja liikunta joka on itselleni hyvin tärkeää kärsi ja oli voimaton olo koko ajan. Oma oloni puolestaan parantui huimasti kun otin hiilarit takaisin ja vähensin rasvaa reippaasti. Meistä on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ravintotiede on todistanut jotain, tai ei ihan koska negaatiota on aika lailla mahdotonta todistaa, se on että ei ole yhtään ainoaa parasta ruokavaliota vaan monta hyvää. Eri ihmisille sopii erilaiset.
Mutta se, että väittää minkään makroravinteen olevan kategorisesti pahasta on kyllä sen mittaluokan tuubaa, että parempaa saa hakea.
Ei tässä ole makroravinteista puhe vaan ruoka-aineista. Ne eivät ole sama asia. Vaikka kyllä voisi sanoa, että yksi makroravinteeksi laskettava aine on lähes pahisten listalla eli natriumkloridi, siis ruokasuola. Jodipitoista suolaa pitäisi nauttia päivässä mutta hyvin pieni määrä, aikuiselle alle 5 g.
Eikä ole tuubaa vaan aivan tieteen todistama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ravintotiede on todistanut jotain, tai ei ihan koska negaatiota on aika lailla mahdotonta todistaa, se on että ei ole yhtään ainoaa parasta ruokavaliota vaan monta hyvää. Eri ihmisille sopii erilaiset.
Mutta se, että väittää minkään makroravinteen olevan kategorisesti pahasta on kyllä sen mittaluokan tuubaa, että parempaa saa hakea.Ei tässä ole makroravinteista puhe vaan ruoka-aineista. Ne eivät ole sama asia. Vaikka kyllä voisi sanoa, että yksi makroravinteeksi laskettava aine on lähes pahisten listalla eli natriumkloridi, siis ruokasuola. Jodipitoista suolaa pitäisi nauttia päivässä mutta hyvin pieni määrä, aikuiselle alle 5 g.
Eikä ole tuubaa vaan aivan tieteen todistama juttu.
Hiusten halkomista, kun puhutaan makroista puhutaan jopa tieteellisessä kirjallisuudessa rasvasta, hiilareista ja proteiinista. Yhtälailla, on tuubaa sanoa että vehnä, maito tai mikään vastaava olisi kategorisesti pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Syön kaikkia ruokia eikä ole paino eikä terveysongelmia. Miksi minun pitäisi ryhtyä erikoisruokavaliolle kuten Ap kehoittaa?
Jännästi erityisruokavaliotyypit ei halua antaa perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että sinä löysit itsellesi sopivan ruokavalion! En kuitenkaan lähtisi vetämään ihan noin radikaaleja johtopäätöksiä. Siis, että masennus johtuisi sokerista tms. Väsymys ja voimattomuus voikin johtua, mutta masennus on "hieman" eri asia. Se on psyykkinen sairaus, joka ei sokerilakolla parane, vaikka oireet ehkä hieman helpottaisivatkin.
Minä taas en vetäisi noin tarkkoja rajoja, kun ihminen on kuitenkin psykosomaattinen kokonaisuus. Toki on masennusta, joka ei millään ruokavaliolla lähde, mutta esimerkiksi minun kohdallani verensokerin rajut vaihtelut aiheuttivat todella rankkaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Kun tätä jatkui päivästä toiseen, elämä tuntui todella synkältä ja turhalta. En tiedä, laskeeko kukaan tuota "viralliseksi" masennukseksi, ja totta puhuakseni en välitä siitä. Vakavasti masentuneeksi minä itseni tunsin. Elämäni oli pelkkää päivittäistä pelkoa, ahdistusta, väsymystä, itkua ja toivottomuutta.
Ruokavalion parantuessa minusta tuli kuin eri ihminen.
Sairaskertomuksessa lukee; viilsi ranteet auki kun oli syönyt sämpylän, 15 tikkiä.
Ymmärrät varmaan, ettei kyse ollut tuollaisesta, vaan jatkuvasta kierteestä kun verensokeri nousi ja laski nopeasti hyvin alas, sitten elimistö vaati taas jotain makeaa noustakseen siitä suosta, ja sama kävi uudelleen.
Googlaa huviksesi reaktiivinen hypoglykemia. Se minulla oli. Tämä on siis ihan glukoosimittauksella todettu, eikä mitään mutua ja arvailua.
Aika moni kärsii tietämättään insuliiniresistenssistä ja diabeteksen esiasteesta, johon usein tämä reaktiivinen hypoglykemiakin liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ravintotiede on todistanut jotain, tai ei ihan koska negaatiota on aika lailla mahdotonta todistaa, se on että ei ole yhtään ainoaa parasta ruokavaliota vaan monta hyvää. Eri ihmisille sopii erilaiset.
Mutta se, että väittää minkään makroravinteen olevan kategorisesti pahasta on kyllä sen mittaluokan tuubaa, että parempaa saa hakea.Ei tässä ole makroravinteista puhe vaan ruoka-aineista. Ne eivät ole sama asia. Vaikka kyllä voisi sanoa, että yksi makroravinteeksi laskettava aine on lähes pahisten listalla eli natriumkloridi, siis ruokasuola. Jodipitoista suolaa pitäisi nauttia päivässä mutta hyvin pieni määrä, aikuiselle alle 5 g.
Eikä ole tuubaa vaan aivan tieteen todistama juttu.
Et taida tietää, mitä makrot on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että sinä löysit itsellesi sopivan ruokavalion! En kuitenkaan lähtisi vetämään ihan noin radikaaleja johtopäätöksiä. Siis, että masennus johtuisi sokerista tms. Väsymys ja voimattomuus voikin johtua, mutta masennus on "hieman" eri asia. Se on psyykkinen sairaus, joka ei sokerilakolla parane, vaikka oireet ehkä hieman helpottaisivatkin.
Minä taas en vetäisi noin tarkkoja rajoja, kun ihminen on kuitenkin psykosomaattinen kokonaisuus. Toki on masennusta, joka ei millään ruokavaliolla lähde, mutta esimerkiksi minun kohdallani verensokerin rajut vaihtelut aiheuttivat todella rankkaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Kun tätä jatkui päivästä toiseen, elämä tuntui todella synkältä ja turhalta. En tiedä, laskeeko kukaan tuota "viralliseksi" masennukseksi, ja totta puhuakseni en välitä siitä. Vakavasti masentuneeksi minä itseni tunsin. Elämäni oli pelkkää päivittäistä pelkoa, ahdistusta, väsymystä, itkua ja toivottomuutta.
Ruokavalion parantuessa minusta tuli kuin eri ihminen.
Sairaskertomuksessa lukee; viilsi ranteet auki kun oli syönyt sämpylän, 15 tikkiä.
Ymmärrät varmaan, ettei kyse ollut tuollaisesta, vaan jatkuvasta kierteestä kun verensokeri nousi ja laski nopeasti hyvin alas, sitten elimistö vaati taas jotain makeaa noustakseen siitä suosta, ja sama kävi uudelleen.
Googlaa huviksesi reaktiivinen hypoglykemia. Se minulla oli. Tämä on siis ihan glukoosimittauksella todettu, eikä mitään mutua ja arvailua.
Aika moni kärsii tietämättään insuliiniresistenssistä ja diabeteksen esiasteesta, johon usein tämä reaktiivinen hypoglykemiakin liittyy.
Eli suomeksi ovat läskejä. Totta kai mikä tahansa ruokavalio jolla onnistuu alentamaan painoa auttaa silloin moniin oireisiin ja yleiseen hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en taas tajua mihin suuntaan tämäkin ketju on ajautunut. Ap kertoo että on saanut avun tietynlaisesta ruokavaliosta, täysin omakohtainen mielipide, mutta kannustaa muita kokeilemaan. Tästä kokeilustahan ei mitään terveydellistä haittaa ole kellekään vai onko? (onvatko sokeri ja vehnä ihmiselle välttämättömiä).
Mutta silti täällä jankataan että ei voi mitenkään olla mahdollista, että ap on saanut avun mainitsemastaan ruokavaliosta.
Höps se on vain yksi ainoa henkilö, trolli, joka jankkaa, ja yrittää estää muita keskustelemasta. Kannattaa olla vaan kiinnittämättä huomiota häneen.
Kommentoin itse myös ap:n lisäksi että olen saanut valtavasti apua ruokavaliosta. Aihe siis todella kiinnostaa muakin.
Olen skeptikko enkä ole uskonut täysin näihin erikoisruokavaliojuttuihin mutta päätin kokeilla, kun en saanut apua autoimmuunisairauteeni.
Tulokset ovat olleet mahtavia. Vaikea tajuta että vuosien lääkärissäjuoksujen jälkeen voi itse 4 kuukaudessa pelkällä ruokavaliolla poistaa valtavasti oireita. Hoitohenkilökuntakin on ollut ihan ihmeissään. Kun en ole mitään muuta muuttanut elämässäni vain ruokavalion, niin kyllä oireiden häviämisen täytyy johtua siitä.
Itselläni on parikin sairautta, joiden oireiden lievitykseen suositellaan mm. viljattomuutta/gluteenitonta ruokavaliota. Valitettavasti itselläni kumpikaan ei ole toiminut mitenkään. Itse asiassa olen ollut oireettomin maissa, joissa ruokavalio on hyvinkin vehnäpainotteista. Se, että joillakin samoista sairauksista kärsivillä esim. viljattomuus toimii, ei ole kuitenkaan itseltäni mitenkään pois. Pikemminkin kaipaisin enemmän tutkimusta siitä, miksi oma kehoni kestää esimerkiksi hiilarit, muttei oikein alle 10 asteen lämpötiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, että kuinka isoja määriä sokeria ja vehnää yms. ihmiset yleensä syövät jos pelkästään niiden pois jättämisellä olo muuttuu niin radikaalisti. Itse syön kaikkea, mutta mielestäni niin pieniä määriä, että olisi vaikea kuvitella niiden pois jättämisellä olevan suurtakaan vaikutusta.
Minä huomasin muutama vuosi sitten että vehnästä meni maha sekaisin. Myönnän, että söin paljon tuotteita, joissa oli vehnää, mutta en vetänyt mitään pullaa ja ranskanleipää. Söin paljon pastaa (jonka olin vahtanut durum vehnäksi) ja monivilja/kaura/ruisleipää ja joskus jotain keksejä ja esim. karjalanpiirakkaa.
Näistä tuli aiva liikaa vehnää.
No, entäs ku aloin vähentää vehnän käyttöä, eli jätin kaikki yllä mainitsemani pois.... Vehnän määrä ei vähentynyt juurikaan, koska sitä on IHAN KAIKESSA. Tajusin, että suurimmassa osassa ruisleivistä oli vehnää. Suklaapatukassa, mustassa makkarassa, kalapuikossa, jopa pinaattiletussa... Sitten jätin pois kaikki muutkin ja ostin vehnättömiä. Se oli aluksi todella vaikeaa, koska venää lykätään jopa joihinkin jugurtteihinkin.
Halusin vaan tällä tuoda esille, että ihminen saattaa mielestään syödä terveellisesti ruisleipää ja pinaattilettuja, mutta silti saada vehnää monesta tuutista viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole allergioita, voi syödä kaikkea kohtuudella. Ongelmahan on juuri se, että niitä viljoja ja sokereita on pakko mättää tuhottomasti (tai toinen vaihtoehto että ei ollenkaan). Ihminen tulee toimeen oikein mainiosti ja terveesti kolmasosalla siitä kaikesta, mitä suuhunsa laittaa.
Miksi ihmeessä pitäisi syödä kaikkea? Tätä en oikein ymmärrä. Jos kuitenkin saa kaiken tarvitsemansa siitä, mitä syö, vaikka se ei kaikkia ruokia sisälläkään.
Kukaan ei ole täällä sanonut, että PITÄISI syödä kaikkea. On ollut puhe vain siitä, että terve allergiaton VOI syödä kaikkea.
Mulla ei ole löydetty allergiaa tai esim. keliakiaa ja olen terve, mutta pienestäkin leipäpalasta tai vaikkapa pasta-annoksesta tulee turvotusta pariksi päiväksi ja väsynyt, raskas olo.
Sitten sulle ei varmaan sellaiset sovi. Miten, siis oikeasti, joku voi tulkita nuo kommentit niin että sinun kaltaisesi olisi pakko sitten syödä? Enemmän kuin ruokavalion suhteen kiinnostaa tämä ketjun tendenssi nähdä asiat värittyneesti. Ihan kuin jotain ideologiakeskustelua seuraisi.
:D Kommentissa johon vastasin väitetään, että minun pitäisi voida syödä kaikkea. En kuitenkaan voi. Enkä todellakaan tulkinnut tuota niin että minun pitäisi syödä kaikkea. Se oli taas ihan sinun tulkintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni erilaisia erikoisdiettejä seuraavista on ollut, että ovat ylipainoisia jotka eivät oikein osaa mitään kohtuudella. Ei palaa leipää vaan pussi, ei lasia maitoa vaan litra ruoan kanssa. Sitten alkavat fanittaa kuka mitäkin ja psyykkaavat itsensä poistamaan nämä ruoat kokonaan kulutuksestaan. Alkavat vetää pakettikaupalla esim. pekonia ja sanovat kuinka se on se desi maitoa joka aiheuttaa syövän, samalla alkoholia ja osa tupakkaakin käyttäen. Huvittaa aika rankasti välillä.
Ja se saarnauksen määrä lähipiirille, voi luoja sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että sinä löysit itsellesi sopivan ruokavalion! En kuitenkaan lähtisi vetämään ihan noin radikaaleja johtopäätöksiä. Siis, että masennus johtuisi sokerista tms. Väsymys ja voimattomuus voikin johtua, mutta masennus on "hieman" eri asia. Se on psyykkinen sairaus, joka ei sokerilakolla parane, vaikka oireet ehkä hieman helpottaisivatkin.
Minä taas en vetäisi noin tarkkoja rajoja, kun ihminen on kuitenkin psykosomaattinen kokonaisuus. Toki on masennusta, joka ei millään ruokavaliolla lähde, mutta esimerkiksi minun kohdallani verensokerin rajut vaihtelut aiheuttivat todella rankkaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Kun tätä jatkui päivästä toiseen, elämä tuntui todella synkältä ja turhalta. En tiedä, laskeeko kukaan tuota "viralliseksi" masennukseksi, ja totta puhuakseni en välitä siitä. Vakavasti masentuneeksi minä itseni tunsin. Elämäni oli pelkkää päivittäistä pelkoa, ahdistusta, väsymystä, itkua ja toivottomuutta.
Ruokavalion parantuessa minusta tuli kuin eri ihminen.
Sairaskertomuksessa lukee; viilsi ranteet auki kun oli syönyt sämpylän, 15 tikkiä.
Ymmärrät varmaan, ettei kyse ollut tuollaisesta, vaan jatkuvasta kierteestä kun verensokeri nousi ja laski nopeasti hyvin alas, sitten elimistö vaati taas jotain makeaa noustakseen siitä suosta, ja sama kävi uudelleen.
Googlaa huviksesi reaktiivinen hypoglykemia. Se minulla oli. Tämä on siis ihan glukoosimittauksella todettu, eikä mitään mutua ja arvailua.
Aika moni kärsii tietämättään insuliiniresistenssistä ja diabeteksen esiasteesta, johon usein tämä reaktiivinen hypoglykemiakin liittyy.
Eli suomeksi ovat läskejä. Totta kai mikä tahansa ruokavalio jolla onnistuu alentamaan painoa auttaa silloin moniin oireisiin ja yleiseen hyvinvointiin.
Itse asiassa en ollut läski vaan hoikka, ja olen hoikka edelleen. Hoikkuudestani huolimatta jos nyt syön sokerikakkua ja suklaata, sama verensokerin mahalasku tapahtuu ja mielialasta tulee sietämätön sen mukana. Ja kierre on valmis, jos huomenna taas syön sokerikakkua ja suklaata.
Usko tai ole uskomatta, minulle se on ihan sama :) Maailma on kummallisia asioita täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole allergioita, voi syödä kaikkea kohtuudella. Ongelmahan on juuri se, että niitä viljoja ja sokereita on pakko mättää tuhottomasti (tai toinen vaihtoehto että ei ollenkaan). Ihminen tulee toimeen oikein mainiosti ja terveesti kolmasosalla siitä kaikesta, mitä suuhunsa laittaa.
Miksi ihmeessä pitäisi syödä kaikkea? Tätä en oikein ymmärrä. Jos kuitenkin saa kaiken tarvitsemansa siitä, mitä syö, vaikka se ei kaikkia ruokia sisälläkään.
Kukaan ei ole täällä sanonut, että PITÄISI syödä kaikkea. On ollut puhe vain siitä, että terve allergiaton VOI syödä kaikkea.
Mulla ei ole löydetty allergiaa tai esim. keliakiaa ja olen terve, mutta pienestäkin leipäpalasta tai vaikkapa pasta-annoksesta tulee turvotusta pariksi päiväksi ja väsynyt, raskas olo.
Sitten sulle ei varmaan sellaiset sovi. Miten, siis oikeasti, joku voi tulkita nuo kommentit niin että sinun kaltaisesi olisi pakko sitten syödä? Enemmän kuin ruokavalion suhteen kiinnostaa tämä ketjun tendenssi nähdä asiat värittyneesti. Ihan kuin jotain ideologiakeskustelua seuraisi.
:D Kommentissa johon vastasin väitetään, että minun pitäisi voida syödä kaikkea. En kuitenkaan voi. Enkä todellakaan tulkinnut tuota niin että minun pitäisi syödä kaikkea. Se oli taas ihan sinun tulkintaasi.
Korjataan väite siis niin että jos mikään ruoka-aine ei aiheuta ongelmia niin voi syödä kaikkea. Onneksi olkoon semantiikan mestari, voitit kassillisen tyhjää.
🙄
Vierailija kirjoitti:
Placebo. No sama kai se on mikä mielen piristää, kunhan se piristyy.
Se on suomeksi plasebovaikutus eli lumevaikutus. Tutkimuksissa on muuten saatu todisteet siitä, että lumevaikutus perustuu oikeisiin hormonierityksiin. Eli vaikka laukaiseva tekijä on lumetta, niin vaikutus kehossa toimii samoin kuin normilääkkeellä tai -hoidolla. Lume-termiä onkin alettu pitää harhaanjohtavana.
Lisäksi vaikutus ei kestä kovinkaan kauan eikä se tehoa suurelle osalle ihmisiä.
Jos on noudattanut jotain ruokavaliota yli 3 kk, ei voida enää laskeä lainkaan lumevaikutukseksi. Lisäksi lumevaikutus on usein sellainen, joka on yksinkertaisempi kuin vaste monimutkaiselle ruokavaliolle.
Joten ei ole tässä keskustelussa aiheellinen pointti ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että sinä löysit itsellesi sopivan ruokavalion! En kuitenkaan lähtisi vetämään ihan noin radikaaleja johtopäätöksiä. Siis, että masennus johtuisi sokerista tms. Väsymys ja voimattomuus voikin johtua, mutta masennus on "hieman" eri asia. Se on psyykkinen sairaus, joka ei sokerilakolla parane, vaikka oireet ehkä hieman helpottaisivatkin.
Minä taas en vetäisi noin tarkkoja rajoja, kun ihminen on kuitenkin psykosomaattinen kokonaisuus. Toki on masennusta, joka ei millään ruokavaliolla lähde, mutta esimerkiksi minun kohdallani verensokerin rajut vaihtelut aiheuttivat todella rankkaa ahdistusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Kun tätä jatkui päivästä toiseen, elämä tuntui todella synkältä ja turhalta. En tiedä, laskeeko kukaan tuota "viralliseksi" masennukseksi, ja totta puhuakseni en välitä siitä. Vakavasti masentuneeksi minä itseni tunsin. Elämäni oli pelkkää päivittäistä pelkoa, ahdistusta, väsymystä, itkua ja toivottomuutta.
Ruokavalion parantuessa minusta tuli kuin eri ihminen.
Sairaskertomuksessa lukee; viilsi ranteet auki kun oli syönyt sämpylän, 15 tikkiä.
Ymmärrät varmaan, ettei kyse ollut tuollaisesta, vaan jatkuvasta kierteestä kun verensokeri nousi ja laski nopeasti hyvin alas, sitten elimistö vaati taas jotain makeaa noustakseen siitä suosta, ja sama kävi uudelleen.
Googlaa huviksesi reaktiivinen hypoglykemia. Se minulla oli. Tämä on siis ihan glukoosimittauksella todettu, eikä mitään mutua ja arvailua.
Aika moni kärsii tietämättään insuliiniresistenssistä ja diabeteksen esiasteesta, johon usein tämä reaktiivinen hypoglykemiakin liittyy.
Eli suomeksi ovat läskejä. Totta kai mikä tahansa ruokavalio jolla onnistuu alentamaan painoa auttaa silloin moniin oireisiin ja yleiseen hyvinvointiin.
Itse asiassa en ollut läski vaan hoikka, ja olen hoikka edelleen. Hoikkuudestani huolimatta jos nyt syön sokerikakkua ja suklaata, sama verensokerin mahalasku tapahtuu ja mielialasta tulee sietämätön sen mukana. Ja kierre on valmis, jos huomenna taas syön sokerikakkua ja suklaata.
Usko tai ole uskomatta, minulle se on ihan sama :) Maailma on kummallisia asioita täynnä.
Kuperat peilit kotona?
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni erilaisia erikoisdiettejä seuraavista on ollut, että ovat ylipainoisia jotka eivät oikein osaa mitään kohtuudella. Ei palaa leipää vaan pussi, ei lasia maitoa vaan litra ruoan kanssa. Sitten alkavat fanittaa kuka mitäkin ja psyykkaavat itsensä poistamaan nämä ruoat kokonaan kulutuksestaan. Alkavat vetää pakettikaupalla esim. pekonia ja sanovat kuinka se on se desi maitoa joka aiheuttaa syövän, samalla alkoholia ja osa tupakkaakin käyttäen. Huvittaa aika rankasti välillä.
Ja se saarnauksen määrä lähipiirille, voi luoja sentään.
FB:n vhh ryhmissä on kaiken kokoisia ihmisiä jäseninä. Osa jopa yrittää saada lisää massaa karppauksen avulla.
Mulla ainakin elämä, ja moni vaiva helpottui karppauksen myötä. En silti saarnaa lähipiirille, päin vastoin, mulle saarnataan, kun kieltäydyn ottamasta kahvipöydästä pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ruokavaliosi on nyt muuten? Itse olen kuin zombi klo 15.00 eteenpäin työpäivien jälkeen enkä jaksa tehdä mitään. Vkl menee palautumiseen, ei ole kovin antoisaa elämää ja ikää vasta 34. Onneksi ei ole lapsia, en jaksaisi hoitaa niitä.
Täällä sama, paitsi oon 28. Ollut tällästä monta vuotta. Työpäivän jälkeen en jaksa mitään, hyvä että ruokaa tehdä ja joskus siivota. Toisaalta, vaikka olisin vapaalla/työttömänä, en välttämättä jaksa siltikään. Täytyy oikeesti kokeilla ruokavalion muutosta. Oon järkyttävässä sokerikoukussa.
Miksi sellaisten, jotka eivät oireita mainituista ruoista saa, pitäisi olla ilman niitä?
😂 Tai soitto työpaikalle, ettei pysty tulemaan töihin kun söi pasta-annoksen. On henkisesti vaan niin rikki.