Lue keskustelun säännöt.
Elämäni vaikein valinta, auttakaa mammat :(
23.07.2017 |
Olen 21v tyttö, ja kahden miehen loukussa. Toivon oikeasti että annatte neuvonne ja mielipiteenne, koska en itse oikeasti tiedä mitä tehdä.
Olen seurustellut täydellisen pojan kanssa 3v, kutsutaan vaikka pekaksi. Mulla ei oo mitään huonoja muistoja Pekasta, ja oon vahvasti sitä mieltä että Pekka on yksi maailman hyväsydämmisimmistä ihmisistä. Pekka rakastaa mua palavasti edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ongelma on, että mä en ole noin vuoteen ollut oikeastaan rakastunut siihen enää.
Huhtikuussa rakastuin toiseen mieheen, joka on myös minuun kovin rakastunut. Varsinaisesti en ole pettänyt, mutta olen aikaa viettänyt tän toisen kanssa tosi paljon. Tämä toinen on selvästi rakastunut muhun, ja haluaa tehdä parhaansa mun ja meidän eteen.
Mitä tässä nyt voi tehdä? Jäänkö turvalliseen ja tuttuun suhteeseen, missä ilman tätä toiseen mieheen rakastumista olisin ihan tyytyväinen ja onnellinen, vaikkakaan en rakastunut. Rakastan tätä tyyppiä aivan mielettömästi ihmisenä, ja tuntuu pahalta miettiä että voisin menettää tän tyypin lähes kokonaan eroamalla.
Vaihtoehtona olisi uusi suhde mieheen, joka haluaa todellakin suhteeseen kanssani ja johon olen itse rakastunut. En vaan tiedä onko mussa naista päättää täydellistä parisuhdetta (paitsi en ole rakastunut) ja hypätä uuteen suhteeseen, ihan vaan tunteiden perässä.
Auttakaa :( anteeksi sekava teksti, kysykää niin selvennän.
Kommentit (34)
Itsellä oli sama tilanne, mutta petin. Miehet sai tietää ja jätti mut, kumpikin 🙃 Että joo, katkaise toi kahden miehen pyörittely niin aikasin kuin voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostatko enemmän omia tunteitas vai järkesi ääntä? Siitähän tässä kai on kysymys.
MItä jos kokeilisit olla ihan omillasi jonkin aikaa?
Alkuhuuma kestää noin 3 vuotta. Joten jos hyppäät nyt ton ukko numero 2 kanssa suhteeseen, löydät itsesi todennäköisesti samasta tilanteesta kuin nyt. Suosittelisin sinulle sinkkuutta, silloin ei tarvitse olla tilivelvollinen kellekään.
Musta kuulostaa, että sun olisi hyvä olla välillä ihan yksin. Olet seurustellut tosi vakavasti nuoresta asti, ja nyt olisit vaihtamassa toiseen tiiviiseen suhteeseen. Olisi hyvä sinulle itsellesi oppia tuntemaan itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Rakastumisen tunne ei kestä ikuisesti missään suhteessa, ei edes tässä uudessa ja jännässä.
Tietenkin olet niin nuori vielä että kannattaa katsella ympärilleen, mennä ja kokea ja tehdä virheitä jotta opit. Selvästikkään sinulla ei ole vielä taitoja olla oikeassa parisuhteessa ja kykyä ymmärtää tunteita tai arvoja vaan juokset rakastumisen tunteen perässä. Siispä tee juuri niin kuin sydän sanoo ja astu mukavuusalueesi ulkopuolelle, saatat oppia elämästä paljonkin!
Vaihda miestä. Itse en haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MItä jos kokeilisit olla ihan omillasi jonkin aikaa?
Tätäkin mietin tuossa joku aika sitten, mutta jotenkin ajattelen että kun olen löytänyt kaksi noin äärettömän upeaa ihmistä, haluan pitää edes toisen kun molempia en voi. se että kumpikin mies häviäisi elämästäni olis mulle kauhein ratkaisu, koska kummankin kanssa näkisin itelläni hyvän tulevaisuuden :(
Tee lista kummalla on paremmat tulevaisuuden suunnitelmat, ulkonäkö, luonne yms.. Muutaman vuoden päästä olet joka tapauksessa uuden miehen kanssa samassa tilanteessa.
Toisaalta usein nämä tilanteet "ratkaisevat itsensä" eli esim. uuden miehen voi olla pidemmän päälle mahdotonta luottaa sinuun (ottaen huomion suhteen alun), kuten tuossa joku mainit yllä niin molemmat saattavat jättää sinut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollu mieheni kanssa nyt 9 vuotta. Mulla oli myös kolmen vuoden kohdalla aika, jolloin mietin, että rakastanko miestäni enää. Toinen yhtä paha oli esikoisemme syntymä pari vuotta sitten, mikä sai parisuhteen kuivahtamaan pitkäksi aikaa. Nyt menee taas paremmin.
Pointti tässä on ehkä se, että parisuhteessa menee välillä huonommin ja välillä paremmin. Sanotaan, että rakastuminen kestää pari vuotta ja sinä aikana kaikki on hyvin auvoisaa. Sitten alkaa arki ja rakastaminen, johon tarvitaan päättäväisyyttä ja vastamäkien sietämistä. Tämä taitaa olla teidän ensimmäinen vastamäki.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Rakastumisen tunne ei kestä ikuisesti missään suhteessa, ei edes tässä uudessa ja jännässä.
Tietenkin olet niin nuori vielä että kannattaa katsella ympärilleen, mennä ja kokea ja tehdä virheitä jotta opit. Selvästikkään sinulla ei ole vielä taitoja olla oikeassa parisuhteessa ja kykyä ymmärtää tunteita tai arvoja vaan juokset rakastumisen tunteen perässä. Siispä tee juuri niin kuin sydän sanoo ja astu mukavuusalueesi ulkopuolelle, saatat oppia elämästä paljonkin!
Näin on, se rakastumisen huuma katoaa. Tämän nykyisen kanssa tilanne oli hetken se hyvä, tasainen suhde, ettei olla enää rakastuneita sanan varsinaisessa merkityksessä mutta läheisyys ja seksi tuntui silti hyviltä. Tunsin vetoa. Nyt en tunne enää juuri mitään seksuaalistakaan vetoa poikaystävääni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se vanha kunnon pekka, se hyväsydämmminen.
Ihan ikäsi vuoksi, ei 21-vuotiaan tytön tarvitse vielä sitoutua niin lujasti poikaystäväänsä.
Anna palaa, matkustele ja kokeile kaikkea uutta.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollu mieheni kanssa nyt 9 vuotta. Mulla oli myös kolmen vuoden kohdalla aika, jolloin mietin, että rakastanko miestäni enää. Toinen yhtä paha oli esikoisemme syntymä pari vuotta sitten, mikä sai parisuhteen kuivahtamaan pitkäksi aikaa. Nyt menee taas paremmin.
Pointti tässä on ehkä se, että parisuhteessa menee välillä huonommin ja välillä paremmin. Sanotaan, että rakastuminen kestää pari vuotta ja sinä aikana kaikki on hyvin auvoisaa. Sitten alkaa arki ja rakastaminen, johon tarvitaan päättäväisyyttä ja vastamäkien sietämistä. Tämä taitaa olla teidän ensimmäinen vastamäki.
Näin on. Rakastumisesta huolimatta pidän tätä parisuhdettani korkeassa arvossa, ja 50% musta haluaa taistella ja panostaa tähän suhteeseen, saada se taas toimimaan. 50% musta taas ajattelee, että en voi 21v jäädä parisuhteeseen missä en tunne esimerkiksi juuri mitään seksuaalista vetoa. Mene ja tiedä :/
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peksi vaihtoon tietysti. Pitäähän suhteessa olla ihastumista (joka toki häviää parissa vuodessa)
mitä ikinä teetkään, niin muista että vaikka tää tuo sun elämään surua, murhetta ja muutoksia, ei tää ole niin vakavaa :) kaikki on joskus miessotkuissa, kaipa se on osa aikuiseks kasvamista. Seurustelukumppani on tärkeä, mutta sä olet itsellesi tärkeämpi. Valitse jompikumpi ja pian, mutta opettele myös itsenäiseksi.
Itse jäisin turvalliseen ja todistetusti hyvään suhteeseen. Arvostan jatkuvuutta, kumppanuutta ja yhteistä historiaa enemmän kuin tunteen paloa.
Miksi muuten aloituksessa noin paljon alapeukkuja, kyllähän nuori tyttö saa miesongelmissa olla ja apua pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Itse jäisin turvalliseen ja todistetusti hyvään suhteeseen. Arvostan jatkuvuutta, kumppanuutta ja yhteistä historiaa enemmän kuin tunteen paloa.
Miksi muuten aloituksessa noin paljon alapeukkuja, kyllähän nuori tyttö saa miesongelmissa olla ja apua pyytää.
Itse annoin alapeukun siksi että näissä naisten miesongelmissa on aina se sama juttu eli se hyväsydäminen luotettava rakastava mies on yhtä arvostettu kuin kasa paskaa.
"nice guys finish last"
Mä olen aina mennyt tunteiden mukaan. En voisi tyytyä kehenkään.. Nyt on toki eri kun on jo lapsia, he tulevat ensin, mutta nuorena elät vaan niinkuin itse olet onnellinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jäisin turvalliseen ja todistetusti hyvään suhteeseen. Arvostan jatkuvuutta, kumppanuutta ja yhteistä historiaa enemmän kuin tunteen paloa.
Miksi muuten aloituksessa noin paljon alapeukkuja, kyllähän nuori tyttö saa miesongelmissa olla ja apua pyytää.Itse annoin alapeukun siksi että näissä naisten miesongelmissa on aina se sama juttu eli se hyväsydäminen luotettava rakastava mies on yhtä arvostettu kuin kasa paskaa.
"nice guys finish last"
Palstan kilttimieskin ehti päivystämään. Tosiaankaan ei ole tämä poikaystäväni mulle kasa paskaa. Ymmärrätkö, että vaikka en mitään niin toivo kuin että voisin uusiksi rakastua tähän ihmiseen, se ei toimi niin? Se teillä kilttimiehillä on logiikassa vikana. Parisuhteessa ei aina välttämättä riitä se, että toinen on ihana ja rakastaa sinua. Täytyisi olla myös samat tunteet omalta puolelta. Jos en arvostaisi poikaystävääni, miksi tämä asia vaivaisi mua näin paljon ja olisin vuoden verran yrittänyt ja pohtinut ja miettinyt ratkaisua?
Tyytyisitkö itse lassu sellaiseen suhteeseen, missä tyttöystäväsi ei tunne suhun muuta kuin syvää ystävyyttä? Olisiko susta kiva tietää, että suhteessasi ei ole yhtään tunnetta toiselta puolelta, ja tyttö on kanssasi vain koska pitää ratkaisua helppona ha järkevänä?
-ap
Voiko ihmiseen oppia rakastumaan uudelleen, ja miten vaikeaa on unohtaa joku johon on rakastunut :(? Tää 3v suhde on mun eka parisuhde, ei ole kokemusta sydänsuruista tai eroista.
-ap