Ymmärtääkö kukaan tuskaani, 13-vuotias koirani kuoli syliini

Hei camoon, se on vaan koira.

Et voi vollottaa jonkun kapisen piskin perään.

Paras koira, kuollut koira

Ymmärrän hyvin. Minun 20-vuotias kissa jouduttiin hiljattain lopettamaan. Itse olen 25-vuotias, joten kissa on ollut minulla lähes koko elämäni ajan. Suru on valtava enkä ole kokenut tällaista surua kenekään ihmisen kuolemasta. Kissa oli minulle valtavan tärkeä, mutta välillä tuntuu että muut ihmiset eivät sitä ymmärrä.

Ymmärrän kyllä.

Ymmärrän. Olen kokenut saman reilu pari vuotta sitten...

Voimia <3

Kyllä mä ymmärrän.

Eikka voi ymmärtää, en olisi hämmästynyt jos niin olisi.

Minä ymmärrän. Ainoa kerta kun olen aikuisella iällä itkenyt oli kun jouduin lopettamaan koirani. Ja olen sentään maailmaa nähnyt raavas mies joka ei vähästä hätkähdä.

Olen pahoillani että jouduit kokemaan tämän ja toivon sinulle voimia ja jaksamista.

Lemmikkeihin kiintyy ja niistä luopuminen on raskasta.

Rakas matkatoveri on poissa.

On joskus keskusteltu miehen kanssa, jos otettaisiin meille joku lemmikki. Toisaalta elämäntilanne ei ole ollut sopiva ja se luopuminen on ainakin minulle valtavan kova paikka.

Työkaverini itki töissä jouduttuaan luopumaan koirastaan. Ymmärrän sen tuskan ja kaipauksen.

Voimia kovasti 💚

Osanotto. Ei sitä kaikki ymmärrä ja satuttavia sanoja tulee, kun ei ollenkaan niitä kaipaisi. Kyllä voi vaan koira olla rakas.

Ymmärrän. Koira, joka tuli meille kun olin vielä pieni kuoli viime kesänä syliini. Voimia❤

Todella paljon jaksamista ja voimia suureen suruusi. Koirasi loppu oli lohdullinen ja turvallinen, kun koirakaveri sai nukahtaa sinun syliisi. Tätä toivon ajan tullessa omillenikin, nyt 15- ja 12-vuotiaille, joista vanhempi on tallannut kanssani rinta rinnan yli puolet elämästäni. Tuska ja ikävä ovat oman aikansa lohduttomia, mutta lopulta hyvät muistot ovat vahvempia ja pystyt muistelemaan ystävääsi ilman että sydämesi särkyy.

Ymmärän hyvin. Koiran menetys on kuin menettäisi lapsensa tai jonkun muun läheisen. Voimia AP.

Aikuiset ihmiset vollottaa joitain elukoita? Ei hyvää päivää!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärän hyvin. Koiran menetys on kuin menettäisi lapsensa tai jonkun muun läheisen. Voimia AP.

Ei voi olla. Kissan menetys ei ainakaan ole läheskään. Ja on turha ruveta uikuttaa jostain tunnevammasta ja puutteellisesta kiintymyksestä. Kyseiset ongelmat vaivaavat niitä, jotka asettavat eläimen ihmisen asemaan, vieläpä hyvin läheisen ihmisen.

Miten tällainen ihminen pystyy käsittelemään läheisen ihmisen kuoleman?

Enkä nyt tarkoita, etteikö lemmikkikin olisi tärkeä, mutta se on kuitenkin eläin.

Mitäpä, kun oma vanhempi, puoliso tai lapsi sattuu kuolemaan?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärän hyvin. Koiran menetys on kuin menettäisi lapsensa tai jonkun muun läheisen. Voimia AP.

Ei kukaan oman lapsen menettänyt sure koiraansa kuin lastaan.

Ei tuota voi rinnastaa! Se ei tarkoita etteikö koiraa voi surra kuin perheenjäsenen menetystä muttei se ole sama kuin lapsi. Oman lapsen synnytys ja elämä on enemmän mitä oma koira perheessä.

Hei, ymmärrän. Lemmikki on uskollinen perheenjäsen. Minäkin jouduin viemään 20v kissani lopetettavaksi kun siltä meni yhtäkkiä munuaiset. Se on tavallista niillä. Koko elämänsä se eli terveenä ja pirteänä. Aika parantaa surusta.

Olen surrut kuolleita lemmikkejäni monesti syvemmin kuin ihmisten kuolemia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärän hyvin. Koiran menetys on kuin menettäisi lapsensa tai jonkun muun läheisen. Voimia AP.

Ei kukaan oman lapsen menettänyt sure koiraansa kuin lastaan.

Ei tuota voi rinnastaa! Se ei tarkoita etteikö koiraa voi surra kuin perheenjäsenen menetystä muttei se ole sama kuin lapsi. Oman lapsen synnytys ja elämä on enemmän mitä oma koira perheessä.

Mitä luulet surettaako adoptiolapsen kuolema? Kyllä,sama suru kuin itse tehdyn.lapsen kuolemasta.

Lemmikki on kuin adoptiolapsi. Ei puhu, mutta kommunkoi, kiintyy isäntäänsä.

Ei kaikki lapsetkaan opi koskaan puhumaan ja silti rakkaus on suuri!

Hänelle se oli paras paikka maailmassa :)