Lue keskustelun säännöt.
Minun lapseni kuolee :-(
Itkettää!
22.07.2017 |
Minun tyttäreni syntyi eilen raskausviikolla 30+5 ja painoi syntyessään vain 1440g. En ole päässyt näkemään häntä sitten synnytyksen jälkeen ja olen varma, että hän kuolee ellei sitten ole jo kuollut nyt eikä minulle ole uskallettu kertoa siitä. Minä itken täällä, koska minulle ei ole puhuttu mitään minun lapsen kuolemasta, lääkärit ja hoitajat eivät ehkä vain uskalla puhua siitä kanssani. Mitä minä teen? Jos lapseni kuolee, niin minäkin kuolen ja sitten jää 3 pientä poikaani (8v, 5v ja 3v) ilman äitiä. He joutuvat taatusti johonkin orpokotiin, koska en usko, että mieheni haluaa heitä hoitaa.
Kommentit (28)
Kysy hoitajilta pääsetkö katsomaan lasta. Sairaaloissa ollaan kyllä uskomattoman epäsensitiivisiä tällaisissa tilanteissa, tarkoitan siis, että kun lasta vain hoidetaan jossain, eikä hän nimenomaan ole kuollut tai vaarassa edes. Vanhemman pitää itse olla aktiivinen ja jos et ole, niin annetaan vain pelätä (mikä voi myös olla syynä, ettei vanhempi ole aktiivinen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tyttäresi kuolisi? Onko hän jotenkin sairas?
Miten joku voi trollata tuollaisella? Häpeä ap.
Tajuatko edes, että pilkkaat trollailemisellasi keskosten äitien huolta ja surua?
Todellisuudessa kukaan äiti ei tuollaisella hetkellä notku av:lla, luulottele tuollaisia (30 raskausviikolla syntyneistä liki kaikki lapset selviävät), saati ajattele jättävänsä kolmea pientä lasta orvoksi.
Minun samoilla viikoilla syntynyt 1570g painanut selvisi jo 28vuotta sitten. Lääketiede on edennyt mahdollisuudet paranneet. Kyllä sinulle kerrotaan kaikki tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin ehkä uskonut tuon ilman tuota loppua, meni liikaa melodraaman puolelle ap. Yritä vähän kovemmin.
Otan osaa. Oi oi oi oi elämä on julmaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi laitoit tuollaisen otsikon?
Kyllä sinulle kerrottaisiin jos lapsi olisi kriittisessä tilassa. Pyydä hoitajaa luoksesi ja kerro hänelle, että haluat katsomaan lastasi. Vauvasi viikot eivät ole kriittiset ja painokin on niille viikoille ok.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa menoa Porvoon keskussairaalassa...
Olen kahden keskosena syntyneen äiti eikä minuakaan kyllä naurata tällaiset trollit. Mitä oikein haet tällä, ap? Onko sinusta kiva nauraa siellä, jos sakki uskoo tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkettää! kirjoitti:
Minun tyttäreni syntyi eilen raskausviikolla 30+5 ja painoi syntyessään vain 1440g. En ole päässyt näkemään häntä sitten synnytyksen jälkeen ja olen varma, että hän kuolee ellei sitten ole jo kuollut nyt eikä minulle ole uskallettu kertoa siitä. Minä itken täällä, koska minulle ei ole puhuttu mitään minun lapsen kuolemasta, lääkärit ja hoitajat eivät ehkä vain uskalla puhua siitä kanssani. Mitä minä teen? Jos lapseni kuolee, niin minäkin kuolen ja sitten jää 3 pientä poikaani (8v, 5v ja 3v) ilman äitiä. He joutuvat taatusti johonkin orpokotiin, koska en usko, että mieheni haluaa heitä hoitaa.
No niin kuolee kaikkien muidenkin lapset joskus ja niin kuolet sinäkin.
Suurin osa keskosista selviää, yli 30 viikkoisilla selvityimisprosentti taitaa olla jo yli 95% luokkaa.
On kamalan pelottavaa ja sydäntä raastavaa kun lapsi kiidätetään vauvojen teholle heti synnyttyäänä, mutta luota siihen että kaikki menee hyvin. Paljon ihokontaktia ja aikaa vauvan kanssa sairaala-aikana tekee ihmeitä.
Tsemppiä.
T: keskosen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks porukka luulee että se on Porvoo. Se alkuperänen juttu on Provoo koska provo=provosointi. Tulin vain avautumaan tähän ku palstan inside menny monelta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kahden keskosena syntyneen äiti eikä minuakaan kyllä naurata tällaiset trollit. Mitä oikein haet tällä, ap? Onko sinusta kiva nauraa siellä, jos sakki uskoo tämän?
Mä ainakin tuen vaikka oiskin trolli. Ja jos nauraa, niin itsepähän turhaan halusi että mä annan tukea, niin että kukahan silloin tässä se pässi olisi? Jos ei sitä tukea tarvitse, niin mulle se nyt oli pieni hetki kirjoittaa sitä siltä varalta, että joku on oikeasti yksin moisten ajatusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ole vain onnellinen että hän kuolee. Äitiys on valtava taakka. Niin se oli minullekin, kunnes päädyin lopulliseen ratkaisuun asian suhteen. Synnytin vauvan kotona, enkä ilmoittanut asiasta mihinkään. Hoidin häntä muutaman viikon ja lopulta päätin äitiyteni omin keinoin. Lapseni viimeinen leposija on Kallaveden pohjassa salaisessa paikassa, jonka vain minä tiedän. Käyn välillä veneellä tuolla samalla paikalla, mihin hänet muovipussissa aikanaan kuusi vuotta sitten jätin. Aina silloin sieluni valtaa suunnaton helpotus siitä, etten ole joutunut kestämään sitä kaikkea taakkaa, mitä lapsi olisi minulle aiheuttanut. Toivotan sinulle voimia, mutta haluan että muistat aina sen, että asioilla on tapana kääntyä paremmin päin ajan myötä, kun opit vain luopumaan lapsestasi.
Minä päädyin synnyttämään lappiin. Poromiehet veivät kaksoseni mennessään ja sanoivat, että jäämereen hukuttavat. Sain myöhemmin tietää, että ottivatkin kasvattilapsiksi ja nyt ovat molemmat poijjaat rikkaita poroisäntiä. Itse olen työtön ja rahaton kunnan vuokraluukun asukki, ja kaljakin maistuu, joten aion lähteä pohjoista kohti, kun siellä rahaa tuntuis olevan. Pitäkää peukaloitanne mammat, tulen sitten kertomaan kuinka kävi.
"Kallaveden pohjassa" :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttäresi kuolisi? Onko hän jotenkin sairas?
En minä tiedä, en ole nähnyt vielä lasta enkä tiedä siitä muuta kuin sukupuolen ja syntymäpainon, koska minulle ei suostuta kertomaan hänestä enempää!
Menkää taas järvelle vauvan kanssa XD
Nooh, voi kauhea, mikä tilanne. Älä heitä kirvestä kaivoon ennen kuin se on jo siellä. Älä luovuta, taistele. Vaikka sekunti kerrallaan.