Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvittaisi palata opiskelupaikkakunnalle kesän jälkeen, koska kesän aikana opiskelukaverit ovat osoittaneet, että emme ole ystäviä, vain kavereita
22.07.2017 |
Minulla menee hyvin kotipaikkakunnallani, ja on ystäviä, ja kiva asunto täällä jossa koiraakin saa pitää. Opiskelen toisella paikkakunnalla paitsi kesäisin ja olen 1,5 vuotta asunut lukuvuoden aikana opiskelupaikkakunnallani, ja nyt olen kesän aikana huomannut, että opiskelukaverit ovat usein valinneet muiden seuran omani sijasta, täällä kotipaikkakunnalla ollessamme. Opiskelupaikkakunnalle palaaminen on alkanut mietityttää. Se tuntuu oudolta, että valitaan muiden seura, moni on kotoisin täältä kotipaikkakuntani lähistöltä, ei koko porukka, mutta osa. Opiskelupaikkakunnalla vietimme aikaa yhdessä, mutta nyt olen huomannut, etten ehkä oikeasti saa ystävyyteen vastakaikua. Olemme kavereita, ei ystäviä. Esimerkiksi syntymäpäivilleni lähempänä asuvat opiskelukaverini joiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa eivät saapuneet, oli muuta menoa. Huomaan tämän myös toisinpäin lapsuudenkavereissani; panostetaan aikaa ei vanhoihin ystäviin, vaan kaikkeen uuteen. Ehkä se on normaalia, että valitaan helppo tie, eli lähellä asuvat, ei vanhaa ystävää.
Tästä opiskeluporukasta osa on tullut läheisimmiksi minulle, kun taas kauempana tai opiskelupaikkakunnalla kesänkin asuvat ovat kavereita, eivät ehkä ystäviä, eli heidän kanssaan voin kyllä viettää aikaa eli opiskelupaikkakunnalla on kyllä kavereita. Mutta henkilöt joiden kanssa olen eniten ollut eivät kyllä ole ystäviä hekään, olen sen nyt huomannut. No, sitä sattuu etteivät suhteellisen lähellä asuvat pääse jos on menoa, mutta huomaan saman toistuvan usein. Saatetaan aika törkeästikin osoittaa, että toisen kaikki sovitut ovat tärkeämpiä menoja, ei vain todeta, että on kiirettä. Ja juu, heillä on kiirettä, mutta vaikka kysyisi hyvissä ajoin, voi olla muuta. Ja nimenomaan se, että aina saa itse olla kysymässä. Usein moni toteaa, että olisi kiva nähdä, pitää nähdä pian, mutta mitään ei itse ehdoteta. Saa aina olla itse kysymässä ja kuitenkin muiden kanssa menoja sovitaan. Onko se vain normaalia elämän kulkua, että kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, ja opiskelukaverit ovat usein enemmänkin porukka opiskelukavereita, ehkä yhdestä tai muutamasta tulee ystävä, ja että paikkakunnan vaihtuessa ystävyys ei säilykään sillä lailla kuin luuli. Olen monesta sen huomannut, että seurustelu, työ ja harrastukset vie aikaa, ja esimerkiksi priorisoidaan aika niihin, keiden kanssa asutaan lähellä, ei niihin, keiden kanssa esimerkiksi oltu lapsuusystäviä.
Kommentit (31)
Voihan olla että ajattelevat panostaa nyt niihin muihin kavereihin kun tietävät että opiskeluaikana näkee taas riittävästi niitä opiskelukavereita.
Itse muistan omilta opiskeluajoiltani että vasta n. kolmannesta vuodesta alkaen alettiin nähdä myös loma-aikoina, sitä ennen tavattiin lähinnä vain niitä vanhoja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asetatko nyt vähän liian isoja odotuksia kavereillesi?
Ystävyyden muodostuminen vaatii paljon enemmän kuin hengailua opintojen yhteydessä ja bilettämistä. Kesän aikana vietetään aikaa perheen ja muiden ystävien kanssa, opiskelukaverit löytyvät sitten taas kun koulut jatkuvat.
Joillakin nuorilla naisilla poikakaveri ja poikakaverin ystävät menee omien ystävien edelle. Sinkkuaikoina ystävät kelpaa mutta heti kun seurustellaan niin kaikki aika menee siihen.
Tulevaisuudessa, mahdollisessa duunipaikassasikin, eivät kaikki tule olemaan ystäviäsi, kummallista kyllä. Hyvä jos ovat kavereita. Niilläkin ryökäleillä on joku oma ihmeellinen maailmansa, johon sinua ei kutsuta. Siitä on myös syytä loukkaantua ja pahoittaa mielensä.
Ei kannata panostaa elämässä ystävyyssuhteisiin. Ihmiset menevät siitä, mistä aita on matalin, ja vaikka kuinka itse yrittäisit pitää yhteyksiä yllä, toiset eivät yritä. Viimeistään naimisiin mennessä ja lapsia tehdessä ihmiset heivaavat "turhat" tyypit elämästä pois.
Kannattaa olla "ystävällinen", eli tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta älä ota mitään kaverijuttuja kovin vakavasti. Minullakin on näitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä jotka humalapäissään ja sattumalta kohdatessamme muistavat kaikki yhteiset muistomme ja kuinka hyviä ystäviä olemme aina olleet "ja oikeesti nähdään, soitellaan" ja ketut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Olisi mielenkiintoista tietää, missä opiskelet. Pilkkusäännöistä ja pronomineista sinulla ei tunnu olevan minkäänlaista aavistusta. Pilkuttelet miten sattuu, verbimuodot ovat vähän niin ja näin, tarinan punainen lanka on kadoksissa ja kaikesta huokuu se, että olet ripustautuva ja takertuva ihminen. Et salli muille omaa elämää ja haluat rasittavuuteen asti olla määräämässä, mitä muut tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse ainakin sain ns tarpeekseni opiskelukavereista talven aikana ja kesällä oli sitten kaikkea suunniteltu jo omien kavereiden kanssa ja muutenkin oli ihan mukava tehdä asioita pois opiskelukuvioista. Ei ehkä noin takertuva kannata olla, minut se ainakin saisi ahdistuneeksi. Jos minulla joku kaveri kesällä yliopistolta olisi jatkuvasti pommittanut niin olisi kyllä ollut epämiellyttävä olo. Pari kk aikaa nähdä omia kavereita töiden ohella. Opiskellessa taas sitten ehtii niitä opiskelukavereita.
Ymmärsit ehkä HIUKAN väärin. Ilmoitin syntymäpäivistäni hyvissä ajoin, n. 5 viikkoa etukäteen heti koulun lopun lähestyessä, silti ei sopinut, enkä tämän 5 viikonkaan aikana pommittanut. :D Usein myös sanonut, että saa laittaa viestiä, jos myöhemmin sopii nähdä uudelleen, jos olemme tavanneet. Silti ei kuulu mitään, ja kun yritän itse kysyä, on kiire. Onko tämä pommittamista? Nauran. Ehkä jotkut (sinä) ahdistut sitten tällaisesta ja minä tuollaisesta mistä kerroin:)
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, missä opiskelet. Pilkkusäännöistä ja pronomineista sinulla ei tunnu olevan minkäänlaista aavistusta. Pilkuttelet miten sattuu, verbimuodot ovat vähän niin ja näin, tarinan punainen lanka on kadoksissa ja kaikesta huokuu se, että olet ripustautuva ja takertuva ihminen. Et salli muille omaa elämää ja haluat rasittavuuteen asti olla määräämässä, mitä muut tekevät.
Luepa viesti numero 9 uudelleen, ja kommentoi vasta sitten. Onko sinulla joku trauma, jota nyt purat minun tarinaani takertuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vain sille, että aloittajalla on isot odotukset ihmisille. En tiedä, mitä sille voisi tehdä, koska itse olen kärsinyt ihan samasta. Mielestäni olen tosi mukava tyyppi, enkä tiedä, miksi muut eivät näe sitä.
Mistään ripustautumisesta tai liiasta tarvitsevuudesta ei siinä ole kysymys, usein sellaisesta syyttävät ovat itse nimenomaan sellaisia.
Olen ihan itsenäinen, mutta mulla on silti isot odotukset ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
keskity opiskeluun
Joo, kesälläkin, ja varsinkin tulevaisuudessa älä mieti mitään, mitä ympärillä tapahtuu, tee vain töitä! :-D
Rivien välistä luettavissa että olet hankala energiasyöppö. Ylianalysointia, "kirjanpitoa" ja vaatimuksia. Itsetutkiskelun paikka siitä kuinka aitoa ja molemminpuolista sinun ystävyytesi on muiden näkökulmasta. Ota vähän rennompi asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko alakoululaisia, jos jotkut synttärit on noin tärkeä juttu, että kutsuja lähetellään monta viikkoa etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko alakoululaisia, jos jotkut synttärit on noin tärkeä juttu, että kutsuja lähetellään monta viikkoa etukäteen?
Milloin ne pitäisi kiireisten ihmisten kanssa laittaa? Voin sitten häihinikin kutsua ihmiset 2 viikkoa etukäteen, eipähän tarvi miettiä onko hyviä ystäviä olemassa minulla vai ei jos eivät tule, koska voin syyttää lyhyttä aikaa ettei kukaan saapunut :)
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä luettavissa että olet hankala energiasyöppö. Ylianalysointia, "kirjanpitoa" ja vaatimuksia. Itsetutkiskelun paikka siitä kuinka aitoa ja molemminpuolista sinun ystävyytesi on muiden näkökulmasta. Ota vähän rennompi asenne.
Luepa viesti numero 9. :)
"Onko se vain normaalia elämän kulkua, että kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, ja opiskelukaverit ovat usein enemmänkin porukka opiskelukavereita, ehkä yhdestä tai muutamasta tulee ystävä, ja että paikkakunnan vaihtuessa ystävyys ei säilykään sillä lailla kuin luuli. Olen monesta sen huomannut, että seurustelu, työ ja harrastukset vie aikaa, ja esimerkiksi priorisoidaan aika niihin, keiden kanssa asutaan lähellä, ei niihin, keiden kanssa esimerkiksi oltu lapsuusystäviä."
Kyllä, juuri näin se menee. Harvalla ihmisellä on iso ystäväjoukko joka pysyy samana läpi elämän. Kaikilla elämäntilanteet muuttuu, paikkakunnat muuttuu, työpaikat muuttuu, on vain ne muutama tai ehkä vain yksi, joka pysyy esim. ala-asteelta asti ystävänä, toinen ystävä voi tarttua mukaan jostain opiskelupaikasta ja kolmas jostain harrastuksesta tai työpaikalta. Ystävät ovat harvinaista herkkua. Eikä ystävien kanssa ole pakko olla koko ajan yhteyksissä, voi mennä vuosiakin välissä ja sitten kun nähdään jatketaan siitä juttua mihin viimeksi jäätiin.
On luonnollista, että useimmat mukavat tyypit elämässä ovat kavereita tai jopa vain ns. hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa ei välttämättä kauheasti aikaa tule edes vietettyä. Oikeita ystäviä on paljon vähemmän, niitä joiden kanssa tuntee sielujen yhteyttä. Monilla aikuisilla ei ole kuin pari tosi ystävää.
Mutta kaverisuhteissakaan ei ole mitään vikaa. Ei niitä kannata väheksyä ollenkaan. Kavereiden kanssa voi myös viettää aikaa ja heidän kanssaan on kivaa ja rentoa olla, vaikkei heille kaikkein henkilökohtaisimmista asioista avautuisikaan. Ja tottakai ystävyydetkin voivat hiipua ja jopa elämän viedessä eri suuntiin loppua kokonaan. Harvalla on varmaan kolmekymppisenä enää sama ystäväpiiri kuin ala-asteella.
Mulla on aika paljon kavereita ja kivoja tuttavia. Oikeita ystäviä on kolme. Yksi heistä on ollut ystäväni seiskaluokalta asti, toiseen tutustuin työpaikalla lähes 20 vuotta sitten ja kolmannen tapasin muutama vuosi sitten yhteisten tuttavien järjestämässä illanvietossa. Eniten tapaan nykyään tätä jälkimmäistä ystävääni pitkälti elämäntilanteesta ja asuinpaikasta johtuen. Mielestäni mulla on kuitenkin aika hyvin pullat uunissa tässä asiassa. Ei ystäviä minusta tartte ollakaan enempää, koska kavereilla on kuitenkin oma, tärkeä merkityksensä elämässä.
Hohhoijaa, onko sillä nyt vitunkaa välii onko joku ystävä vai kaveri?
En minä ainakaan moisia jaottele
Alue: Aihe vapaa
[ ] Kiinnostaa
[X] Ei kiinnosta