Te joilla on ulkomaalainen kumppani tai puoliso, niin mitä kieltä puhutte?

Asumme Suomessa, mutta jotenkin kotikieleksi on jäänyt miehen äidinkieli. Keskenämme siis molotamme sitä :D. Kohteliaisuussyistä suomalaisten läsnäollessa puhumme suomea. Lapsille minä puhuin suomea silloin kun olivat pieniä ja mieheni puhui omaa äidinkieltään. Nyt kun ovat jo täysi-ikäisiä puhumme suloisesti sekaisin suomea, turkkia ja englantia.

Vierailija kirjoitti:

Englantia miehen kanssa ja hieman Suomea ja koko ajan enemmän kun miehen kielitaito kehittyy. Minä puhun lapselle Suomea ja mies englantia siihen asti että lapsi osaa erottaa kielet toisistaan ja molemmista on hyvä pohja. Mies britti.

Sinä puhut _S_uomea ja mies _e_nglantia? Päätä jo.

Pääosin englantia. Äsken kyllä kuului keittiöstä: "Otatko mansikka vai rasberry with jätelö ?" En sitten tiedä, mikä tuon kielen virallinen määritelmä on :)

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää kuunnella, kun joku suomalainen nainen puhuu huonoa englantia miehensä kanssa, oli mies sitten englanninkielinen tai ei. Jos molemmat puhuvat huonoa englantia keskenään, sitä pahempi. Lapsia ei halua tuohon edes ajatella.

Onneksi kukaan ei kaipaakaan sinunkaltaistasi miestä puhettaan kuuntelemaan. Saati sitten kommentoimaan. Voit siis suosiolla siirtyä seuraavaan ketjuun :)

Vierailija kirjoitti:

34 lisää: ja yksinkertaisella tarkoitin sellaisia perusarkikeskusteluja, en pelkästään "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää"-tasoa. 

Itseäni kyllä ärsyttäisi, jos kumppani ei viitsisi parissa vuodessa tosiaan edes aktiivisesti opiskella maansa kieltä. Ei taida olla aikomus jäädä Suomeen pysyvästi? Tai tehdä lapsia?

Lapset ovat kolmikielisiä, samoin me vanhemmat. Kummatkin meistä vanhemmista puhuu täysin sujuvasti toistensa äidinkieltä. Asumme nyt englanninkielisessä maassa joten puhutaan englantia koko perhe. Lapset ovat jo sen verran isoja että ylläpitävät kahta muuta kieltä myös itsekseen. Oli aika jolloin he halusivat puhua vain enkkua mutta sen yli päästiin:)

Se varmaan kuulostaa suomalaisen korvaan kamalalta mutta syntyjään englannin kieliset eivät piittaa siitä miltä kuulostat. Kunhan saa selvää. Toki juntteja löytyy joka maasta mutta yleensä ne ovat niitä kouluttamattomia yksilöitä. Ihmetyttää että Suomesta jossa kaikille tarjotaan yleissivistävä koulutus, näitä löytyy myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 lisää: ja yksinkertaisella tarkoitin sellaisia perusarkikeskusteluja, en pelkästään "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää"-tasoa. 

Itseäni kyllä ärsyttäisi, jos kumppani ei viitsisi parissa vuodessa tosiaan edes aktiivisesti opiskella maansa kieltä. Ei taida olla aikomus jäädä Suomeen pysyvästi? Tai tehdä lapsia?

Niinkö? Minua ei ole haitannut ollenkaan. Miksi opettelisi kieltä, jota ei tarvitse arjessaan juuri missään? Kyse ei ole niinkään viitsimisestä, vaan siitä, ettei laajemmalle suomen osaamiselle yksinkertaisesti ole tarvetta. Ihan vakituinen työ on meillä molemmilla Suomessa, joten eiköhän täällä ainakin jokunen vuosi asuta. Lasten hankita ei sinällään tähän liity mitenkään, mutta kerrottakoon nyt sen verran, että jos niitä meille siunaantuu, puhun heille luonnollisesti suomea ja mies englantia. Aivan niin kuin suurimmassa osassa muistakin kaksikielisistä perheistä. 

Swahilia puhutaan. Joskus puhutaan elekielellä kun tulee vaikeaa. Yleensä se on kuitenkin niin että otan esim. kuivana kakkoseen

Mies USA-suomi, minä suomalainen ja lapset USA-Kanada-suomi. Puhutaan enkkua ja suomea sekaisin, riippuu tilanteesta. Nyt asutaan Suomessa ja lasten kanssa riitelen ja hellittelen enkuksi koska itse eivät näissä tilanteissa suostu kiusallakaan puhumaan suomea minulle, muuten suomea. Eli lasten tunnekieli on enkku. Miehelle puhun suomea. Mies puhuu lapsille sekaisin enkkua ja suomea.

Lasten vahvempi kieli on enkku ja kokevat itsensä kanadalaisiksi identiteetiltään ja esikoinen on ilmoittanut muuttavansa muutaman vuoden päästä Vankkariin tai Torontoon kun valmistuu lukiosta. Ei ole helppoa😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 lisää: ja yksinkertaisella tarkoitin sellaisia perusarkikeskusteluja, en pelkästään "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää"-tasoa. 

Itseäni kyllä ärsyttäisi, jos kumppani ei viitsisi parissa vuodessa tosiaan edes aktiivisesti opiskella maansa kieltä. Ei taida olla aikomus jäädä Suomeen pysyvästi? Tai tehdä lapsia?

Minä asuin Saksassa 5 vuotta ja opiskelin kieltä vain sen verran, että pärjäsin arjessa. Enemmälle ei ollut tarvetta (eikä oikein kiinnostustakaan). Töissä juuri kenenkään äidinkieli ei ollut saksa, joten käytimme englantia. Sama kaveripiirissäni. Mieheni on britti, joten hänenkään kanssaan en saksaa tarvinut.

Suomea puhutaan mieheni kanssa. Tuli Suomeen vaihtarina, tavatiin ja hän päätteli jäädä pysyvästi. Kävi sen verran USA:ssa, että järkkäsi itsensä opiskelijaksi tänne ja opetteli suomen, että voi asua täällä lopun elämäänsä. Puhuu näin 5 vuoden jälkeen jo lähes täysin sujuvasti.

Espanjaa puhutaa, miehen äidinkieltä. Vähän sotketaan muita kieliä mukaan. Ei asuta Suomessa eikä miehen kotimaassa, joten luonnollisesti vielä kolmas kieli menossa mukana.

Hmm, no itse en kyllä ymmärrä miten joku ei viitsi opetella asuinmaansa kieltä, ihan sama mitä kieltä käyttää kotona. Johan se helpottaisi elämistäkin, kun ymmärtäisi esim. viranomaislomakkeet, tai ylipäätään vaikka mitä radiossa kerrotaan. Yhteiskuntaan ei voi todella integroitua, ennen kuin voi sanoa puhuvansa sen kieltä. 

Englantia väännetään meilläkin ja välillä yritetään edetä minun erittäin vähäisellä korean taidollani. Jonain päivänä vielä puhun sujuvasti koreaa, se päivä vain ei ole ihan vielä :D 

Tuosta voittekin varmasti jo päätellä, että miehen äidinkieli on korea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantia, mies Ruotsista.. Ja en, en osaa ruotsia niin hyvin, että sillä pitäisi suhdetta yllä.

Englanti ja ruotsi, kuten saksakin on samaa huttua. Jos englantia osaat kunnolla niin ruotsin opettelu on helppoa. Itselle tuli pakko opettelu työn takia ja ei siinä mennyt vuottakaan kun 15v sitten käydyn lukion M jalostettiin melkein sujuvaksi. Vaihdoin Hesarin Hufvudstadsbladettiin ja aloin käyttää tekstityksen peittoa ja katsomaan vähän enemmän ruotsinkielistä ohjelmaa. Mitään eteläruotsin mongerrustakaan ei kannata pelästyä, ne mongertaa samalla tavalla kaikki ja siihen tottuu äkkiä.

No joo, tottahan tuo ja kyllä oma ruotsi onkin parantunut tässä vuosien varrella :) ymmärtäminen sujuu mutta ei puhuminen. Mutta ei asuta Ruotsissa eikä Suomessa niin enkku meille sopii parhaiten muutenkin. Asutaan englanninkielisessä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no itse en kyllä ymmärrä miten joku ei viitsi opetella asuinmaansa kieltä, ihan sama mitä kieltä käyttää kotona. Johan se helpottaisi elämistäkin, kun ymmärtäisi esim. viranomaislomakkeet, tai ylipäätään vaikka mitä radiossa kerrotaan. Yhteiskuntaan ei voi todella integroitua, ennen kuin voi sanoa puhuvansa sen kieltä. 

Kuka täällä nyt ei ole opetellut asuinmaansa kieltä? Ketjun aihe on, mitä kieltä puhutaan kumppanin kanssa. Siksi täällä kerrotaan nimenomaan KOTONA puhuttavista kielistä, ei välttämättä laajemmin kenenkään kielitaidosta. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no itse en kyllä ymmärrä miten joku ei viitsi opetella asuinmaansa kieltä, ihan sama mitä kieltä käyttää kotona. Johan se helpottaisi elämistäkin, kun ymmärtäisi esim. viranomaislomakkeet, tai ylipäätään vaikka mitä radiossa kerrotaan. Yhteiskuntaan ei voi todella integroitua, ennen kuin voi sanoa puhuvansa sen kieltä. 

No, itse kyllä viitsin, mutta ei se ole aina niin helppoa. Muutin muutama vuosi sitten Tsekkiin uhoten että olen sujuva tsekin puhuja vuodessa... Todellisuudessa olen työpäivän jälkeen aivan poikki ja kielioppi ei siinä kohtaa ole ensimmäisenä mielessä. Kotona ei myöskään ole ketään kielenpuhujaa kun poikaystävää on mahdotonta löytää. Jotain on kyllä tarttunut päähän mutta uho on jäänyt.

Rakkauden kieli riittää kun mohamed tunkee nahkanuijaansa sisään. Illalla paistelen muhikselleni räiskäleitä ja yö taas lemmen pauloissa.

Englantia, se on kummankin toiseksi vahvin kieli äidinkielen lisäksi. Ollaan käyty koulut englanniksi. Lapset on nelikielisiä.

Suomea puhutaan, kun Suomessa asutaan. Mies puhuu jo loistavasti, kaikki hämmästelevät. Miten muuten etenisi urallaan, jos ei kieltä osaisi? Kotona oppii parhaiten...