Te joilla on ulkomaalainen kumppani tai puoliso, niin mitä kieltä puhutte?
Näin itse vain suomea puhuvana, englantia ja muita kieliä taitamattomana haluisin kysellä. :)
Kommentit (67)
Miehen äidinkieli on saksa, minun suomi, molemmat opettelevat toisen kieltä mutta toistaiseksi yhdessä puhutaan pääosin englantia. Se on jotenkin luontevinta, kun aina ollaan puhuttu englantia yhdessä. Välillä meidän puhe on ihmeellinen sekamelska kaikkia kolmea, plus jotain reissuilta tarttuneilta muita kieliä ja joskus ruotsia. Voin vain kuvitella miltä tämä meidän sählinki kuulostaisi ulkopuoliselle. Ei varmaan mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Englantia, mies Ruotsista.. Ja en, en osaa ruotsia niin hyvin, että sillä pitäisi suhdetta yllä.
Englanti ja ruotsi, kuten saksakin on samaa huttua. Jos englantia osaat kunnolla niin ruotsin opettelu on helppoa. Itselle tuli pakko opettelu työn takia ja ei siinä mennyt vuottakaan kun 15v sitten käydyn lukion M jalostettiin melkein sujuvaksi. Vaihdoin Hesarin Hufvudstadsbladettiin ja aloin käyttää tekstityksen peittoa ja katsomaan vähän enemmän ruotsinkielistä ohjelmaa. Mitään eteläruotsin mongerrustakaan ei kannata pelästyä, ne mongertaa samalla tavalla kaikki ja siihen tottuu äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Espanjaa pääsääntöisesti.
Anopin kanssa yritän keskustella ketsuan kielellä, joka on kyllä puolisonikin äidinkieli.
Oho, onko ketsua vaikeaa?
Suomea ja englantia iloisesti sekaisin :D Englanti miehen äidinkieli
Englantia puhutaan keskenään. Ollaan aina puhuttu, niin vaikea enää vaihtaa, kun yli 10 vuotta yhdessä ollaan oltu. Mies osaa kyllä suomea jo melkolailla, minä hänen kieltään huonommin. Ymmärrän kyllä perusjutut miehen ja lasten keskusteluista ja muutaman sanan osaan sanoa. Lapsille minä puhun suomea ja mies omaa kieltään. Lapset kaksikielisiä. Ymmärtävät myös yllättävän paljon englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanjaa pääsääntöisesti.
Anopin kanssa yritän keskustella ketsuan kielellä, joka on kyllä puolisonikin äidinkieli.
Oho, onko ketsua vaikeaa?
Jokaisessa kielessä on omat vaikeutensa. Ehkä o.a suomenkielisyys helpottaa kun osaa sen myötä ajatella perinteisen indoeurooppalaisen kielialueen ulkopuolelta.
Suomea virolaisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkkuu, ei nää englantia äidinkieleksi puhuvat mitään suomea opi.
Hyvin on oppinut ainakin tuo, joka meillä asuu :) Muutti Suomeen kaksi vuotta sitten ja jo nyt voimme käydä yksinkertaisia keskusteluja suomeksi. Mies on kanadalainen ja pääosin puhumme englantia.
Kahdessa vuodessa JO voitte käydä yksinkertaisia keskusteluja :D? Kyllähän tuon verran pitäisi oppia viimeistään puolessa vuodessa, jos tosissaan opiskelee.
Puhumme englantia ja suomea. Mies on ollut täällä kolme vuotta ja jo suomeksi melko hyvin. Silti esim. dokumentteja katsellessa käännän hänelle usein sanoja, joita hän ei ymmärrä. Miehen äidinkieli on todella eksoottinen, ja englantia hän on opetellut vasta viiden vuoden ajan. Joitain sanoja käytämme vain hänen äidinkielellään, sillä en ole löytänyt vastineita suomeksi tai englanniksi. Tällaisia ovat esim. jotkut tunnetiloja kuvaavat tai luontoon liittyvät sanat.
Onpa mielenkiintoinen ketju. Lisää tätä.
Huippuisot aplodit kaikille jotka puhuvat Suomea lapselleen ja puoliso omaa kieltään, se on nimittäin upea lahja että lapsi oppii puhumaan kahta (ehkä jopa kolmea jos asutaan eri maassa?) kieltä natiivin tasolla ja pystyy ylläpitämään suhteitaan molempiin sukuihin. Kiitos teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkkuu, ei nää englantia äidinkieleksi puhuvat mitään suomea opi.
Hyvin on oppinut ainakin tuo, joka meillä asuu :) Muutti Suomeen kaksi vuotta sitten ja jo nyt voimme käydä yksinkertaisia keskusteluja suomeksi. Mies on kanadalainen ja pääosin puhumme englantia.
Kahdessa vuodessa JO voitte käydä yksinkertaisia keskusteluja :D? Kyllähän tuon verran pitäisi oppia viimeistään puolessa vuodessa, jos tosissaan opiskelee.
Vaan kun ei ole opiskellut mitenkään aktiivisesti, kun ei ole ollut tarvetta. Työkielenään englanti ja kaveritkin ei-suomenkielisiä. Lähinnä omaksi huvikseen on minun avullani opetellut suomea. Niin tietysti mm. siksi että ymmärtää, mitä kaupassa olevissa pakkauksissa yms. lukee
34 lisää: ja yksinkertaisella tarkoitin sellaisia perusarkikeskusteluja, en pelkästään "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää"-tasoa.
Ruotsia ruotsalaisen miehen kanssa. Itse olen suomenkielinen, mutta käynyt kouluni lukiota lukuunottamatta ruotsiksi.
suomea, ruotsia, enkkua, espanjaa, saksaa, turkkia ja venäjää. Suurimmaksi osaksi tosin enkkua, mutta tietyt aiheet pitää käydä omalla kielellään.
Turkista Kanadaan (oli 12v siellä) ja sitten Suomeen tullut mimmi.
Englantia italialaisen miehen kanssa, koska minä en puhunut tavatessamme italiaa eikä mies suomea (asuimme myös Briteissä tavatessamme eli enkku oli sinänsä "luonnollinen" valinta). Mies ei edelleenkään osaa suomea ellei kirosanoja lasketa ;), minä taas puhun nykyään kohtuullisen hyvää italiaa, mutta kotikielenä on edelleen englanti.
Järkyttävää kuunnella, kun joku suomalainen nainen puhuu huonoa englantia miehensä kanssa, oli mies sitten englanninkielinen tai ei. Jos molemmat puhuvat huonoa englantia keskenään, sitä pahempi. Lapsia ei halua tuohon edes ajatella.
Kyllä naisella täytyy olla kunnollinen englanti, tai ranska tai mikä nyt sitten onkaan miehen oma kieli. Ei ilman yhteistä kieltä voi olla yhdessä. Hirvittävää miehellekin kuunnella jotain surkeaa englantia arjessa.
Espanjaa puhutaan. Mies kyllä osaa suomeakin, mutta espanja on jäänyt meidän yhteiseksi kieleksi (Suomessa asutaan). Lapsille minä puhun suomea ja mies espanjaa. Jos ei haluta lasten ymmärtävän keskusteluamme, niin vaihdamme englantiin.