Minkä ikäisenä uskalsit jättää lapsen kotiin yksikseen tunnin ajaksi?

Eskarilaisen jouduin jättämään jopa kolmeksi tunniksi työkeikkojen vuoksi, ei tukiverkkoa. Leffa seurana ja legot. Oli toki harjoitellut jo lyhyempiä aikoja yksin kotona.

Minulla oli varmaan 5-vuotiaana, nyt 8-vuotiaana joutuu kesälomalla olemaan minun työpäivän ajan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista, että lapsi saa kyllä olla pihalla kavereiden kanssa, pois silmistä, tunnin ajan, mutta kotona ei saa?

Vai eikö teidän lapset saa poistua silmienne alta ennen koulua?

Minulla jo teinit, mutta muistelen heidän jo 5-vuotiaana huidelleen metsissä.

Ei meillä viisivuotiaat huidelleet metsissä. Omassa lapsuudessa kyllä, mutta ei enää.

Minä muista 70-luvun alkun metsistä itsensäpaljastajat. Juostiin niitä karkuun. Ja juoppoja myös. En usko, että tämän päivät metsät ovat sen vaarallisempia.

Itsenäpaljastajat viihtyivät myös porttikongeissa. Taitavat nykyään olla siirtyneet nettiin... eli sisällä ne hörhöt ovat tätä nykyä ruutujensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista, että lapsi saa kyllä olla pihalla kavereiden kanssa, pois silmistä, tunnin ajan, mutta kotona ei saa?

Vai eikö teidän lapset saa poistua silmienne alta ennen koulua?

Minulla jo teinit, mutta muistelen heidän jo 5-vuotiaana huidelleen metsissä.

Ei meillä viisivuotiaat huidelleet metsissä. Omassa lapsuudessa kyllä, mutta ei enää.

Minä muista 70-luvun alkun metsistä itsensäpaljastajat. Juostiin niitä karkuun. Ja juoppoja myös. En usko, että tämän päivät metsät ovat sen vaarallisempia.

Itsenäpaljastajat viihtyivät myös porttikongeissa. Taitavat nykyään olla siirtyneet nettiin... eli sisällä ne hörhöt ovat tätä nykyä ruutujensa kanssa.

Siellä ne metsissä edelleen pyörii täällä Helsingissä. Koulujen lähistöillä myös.

Itse asuin lapsuuden maalla eikä niissä meidän metsissä ketään ollut.

Sitten kun lapsi on valmis. Ei ole tiettyä ikää. Voi harjoitella ensin pienempiä aikoja. Minä aloitin roskien viennistä. Eka pidempi aika oli kun menimme taloyhtiön saunaan (samassa rakennuksessa, lapsi ei pidä saunomisesta) ja sovittiin, että lapsi soittaa, kun tulee yksinäistä. Lapsi oli n. 6-vuotias. Hän soitti 20-25 min päästä, että on vähän yksinäistä. Aikaa sitten pidennettiin vähitellen.

Itse muistan viettäneeni ekaluokan jälkeisestä kesästä lähtien kaikki vanhempien työpäivät yksin kotona. Vanhempi veli oli tietysti välillä kotona, mutta muistan puuhastelleeni pitkiäkin aikoja yksikseni. Eikä ikinä tullut mieleenkään pelätä mitään, viihdyin hyvin puuhastellen kaikenlaista tai leikkien kavereiden kanssa ulkona. Lyhempiä aikoja vietin nuoremman veljeni kanssa varmaan jo 6-7 vuotiaana veljeni ollessa 4-5 vuotias. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Itse uskon asian olevan lähinnä totuttelukysymys. Lyhyistä ajoista kun alottaa, pärjää 6-vuotias varmasti muutamankin tunnin yksin, kun vaan järjestää helposti ruokaa syötäväksi ja vaikka tekemistäkin. 

Toisaalta muista myös, miten vielä 2-luokalla ystäväni tuotiin meille aamulla, kun hän ei uskaltanut olla paria tuntia yksin ennen koulun alkua. Heillä oli kyllä valtava talo, jota itsekin muistan joskus yöllä siellä liikkuessa pelänneeni. Vielä ei ole itsellä lapsia, mutta uskoisin, että en jättäisi pelokasta lasta yksin kotiin, mutta yrittäisin pikkuhiljaa totutella lapsen yksinoloon, sillä 6-vuotiaan pitäisi kyllä taidoiltaan ja järjesltään sillä tasollam että pärjää usean tunninkin yksin.

Olin päiväsaikaan usein yksin. Siskon piti muka hoitaa ja hän oli vuoden vanhempi. Eniten pelkäsin niitä rapussa piileskeleviä pedifiilejä. Vieläkin muistan kuinka sydän hakkasi jos ovikello soi. Illalla ei me oltu koskaan yksin. Päivät olin lastentarhassa. Usein kukaan ei muistanut hakea minua sieltä.   Keskustassa asuttiin. En jättäisi omaa lastani. Naapuri kyllä huolehti hyvin minusta, siellä oli myös puhelin. Elettiin 1950-lukua. Avain kaulassa kulkivat muutkin lapset. Enkä sitten isompanakaan kotona paljon ollut, , keksin itse itselleni kaikki säännöt, ei kyllä kavereillakaan ollut mitään kotiintuloaikoja. Säännöt: ei koskaan alkoa, ei koskaan tupakkaa, ei kaveriksi rikollisia,  älä seurustele sellaisten kanssa, jolla on sisällä  ovet lukittu. Ei kännisten autoon. Ei vieraitten purjeveneeseen. Ei kenenkään mökille hippoihin. Näillä olen pärjännyt hyvin myös maailmalla. Yksin oloa voisi kokeilla 6  ja puoli-vuotiaana.  Minä olen jo isoäiti ja terve ja hengissä kaikesta , vaikka ei niin huolehdittu.