4 lapsen äiti itkee Iltalehdessä, koska suku ei ehfi lasten synttäreille kesällä

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten synttäreillä ei ole koskaan ollut yhtään sukulaista. Ei ole edes edellytetty, että tulisivat toiselta puolen Suomen. Kaverisynttärit on pidetty. Sukulaiset eivät ole tulleet edes lakkiaisiin.

Ja mun lapsuudessa synttäreitä juhlittiin vain perheen kesken. Ei kutsuttu edes kavereita.

No jokaisessa perheessä omat tapansa. Eihän jotkut juhli ollenkaan. Tosin tuo ei sinällään liity asiaan, koska tässä perheessä synttäreitä vietetään ja kyse on siitä miten sukulaiset (lähinnä nyt ne isovanhemmat ja kummit) ei ajattele asiaa sen lapsen kannalta. Etenkin isovanhemmilta odottaisi tasapuolisuutta, ei ole reilua että esim. toinen lapsi jätetään aina paitsioon / toissijaiseksi ja sitten taas toinen saa kaiken huomion. Mitä itse olen asiasta kavereiden kanssa puhunut, niin isovanhemmilla tuntuu nykyään olevan näitä lemmikkejä eikä sitä välttämättä edes häpeillä. Omakin anoppi totesi kuopuksen (tyttö) synnyttyä että kyllä poika (esikoinen) on aina se ykkönen silti! Mulla muksahti leuka niin pahasti lattiaan etten heti sanaa suusta saanut. Oma äitini taas suosii selvästi tyttöä, aina pyytää tyttöä yökylään ja tyttöä hoitoon.... poika ei oikein tunnu olevan mitään. 

Sit siihen päälle vielä isovanhempien oma elämä ja kiireisyys niin kyllä se mielipaha on joskus väistämätön, vaikka ei mittakaavassaan nälänhätää peittoa. 

Vierailija kirjoitti:

Synttäreitä juhlittiin perheen kesken ja pidettiin kavereille synttärijuhlat lapsena. Heinäkuun lopulla synttärit. Ikinä ei mitään ongelmaa ollut enkö surrut tai murehtinut että jos joku muu saa enemmän. Silloin jo tajusin että kaikki ei maailmassa saa aina mitä haluaa ja juuri saman verran kuin muut. Voisiko lasta kannustaa olemaan iloinen niistä vieraista ketä tulee? Vai onko se lahjojen vähäisyys mikä kesälapsia harmittaa?

"ei aina saa mitä haluaa" = 18 vuotta putkeen jäät kakkoseksi. 

Näin niitä lasten tunteita vähätellään ja siirretään välinpitämättömyys seuraaville jälkipolville. 

Komppi 22:lle. Pieni lapsi ei tee vertailuja siihen, miten av-palstan mammoilla lapsuudessa synttärit juhlittiin. Tai edes siihen, miten joku jossain niitä nyt juhlii.

Hän vertaa omia synttäreitään sisarustensa ja ehkä kavereiden synttäreihin.

Siksi tuo tuntuu äidistä ikävältä. EI ole reilua jos joku jää vähemmälle aina.

Minäkin miettisin siinä tapauksessa kesälapselle jotain korvaavaa kivaa.

(Se alkupään kommentoija, jonka lapsilla on synttärit talvella)

Meillä muksuille järkättiin aina isot kaverisynttärit. Lähisuku kävi, jos ehti. Isovanhemmat, tädit, enot ja kummit toivat kyläillessään etu- tai jälkikäteen lahjan ja vieraille tarjottiin kahvit kakkuineen, mutta ei enää synttärikakkua kynttilöineen.