Mikä oli se pohjimmainen syy, miksi avioliittonne päätyi eroon?

Panin sen äitiä ja siskoa.

Mies kyttäsi verhojen raosta töistä tuloani ja kaivoi salaa käsilaukkuani ja takin taskuja. Jos oli ostanut uuden sytkärin, hän heitti sen silmieni eteen pöydälle ja tivasi keneltä panokaverilta se on. Jos laitoin huulipunaa, hän kysyi, ketä varten laitan ja kuinka monelle meinaan työpäiväni aikana jakaa p..lua. Ainoa hellittelynimi, joka minulla oli avioliittoni aikana, oli "huora" ja sain monesti kuulla, miten heti kun oven avaa, on kymmenen kauniimpaa näkyvissä.

Ei tarvinne enempää kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun nuorena yhteen menneet ja pitkästä liitosta eronneet naiset aina tilittävät, että kasvettiin erilleen, sain huomiota muilta miehiltä, petin, erottiin ja nyt kummallakin on paremmin sopiva puoliso. Mistä te ensinnäkin tiedätte, että uudet puolisot ovat "parempia" ja etenkin se ex-miehen uusi puoliso?

Ja miten niin kasvoitte erilleen? Hurahditko itse punavihreään hyysäykseen vai mitä tapahtui? Vai olisiko reilumpaa vaan sanoa, että teki mieli kokeilla vierasta aisaa, mutta ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella?

Eikös näissä tarinoissa ole nimenomaan se pointti, että ruoho nimenomaan oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella? Pitäisikö valehdella että kaduttaa kauheasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun nuorena yhteen menneet ja pitkästä liitosta eronneet naiset aina tilittävät, että kasvettiin erilleen, sain huomiota muilta miehiltä, petin, erottiin ja nyt kummallakin on paremmin sopiva puoliso. Mistä te ensinnäkin tiedätte, että uudet puolisot ovat "parempia" ja etenkin se ex-miehen uusi puoliso?

Ja miten niin kasvoitte erilleen? Hurahditko itse punavihreään hyysäykseen vai mitä tapahtui? Vai olisiko reilumpaa vaan sanoa, että teki mieli kokeilla vierasta aisaa, mutta ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella?

4 vastaa, vaikka en ilmoittanutkaan syyksi erilleen kasvamista. Mutta olin 20 vuotta naimisissa, niin ymmärrän kuvion.

Ihminen muuttuu läpi elämän. Eroseminaarin vetäjä havainnollisti hyvin, että parisuhde on silta, ja puolisot ovat niitä sillan pilareita. Kun toinen pilari muuttuu, niin silta alkaa natista. Toisen pitää pystyä muuttumaan myös, jotta natina loppuu.

Aina ei toinen halua muuttua. Esim. Jos natinan syy on muuttuvat toiveet tulevaisuudesta. Aina ei toinen kykene muuttumaan. Ja yksi usea syy on se, että muuttuva osapuoli ei kerro omasta muutoksestaan, jotta toinen pysyisi perässä.

Minun eksäni kun alkoi potemaan keski-iän kriisiään, hän vain valitti vuoden päivät työstään. Minä ajattelin, että ongelma on työ. Hän ei koskaan kritisoinut parisuhdetta, vaan työtä, autoaan, arjen puuduttavuutta, kesäloman odottamista, työtä, työtä. Valitettavasti minä heräsin tilanteeseen liian myöhään.

Tästä on jo vuosia ja minäkin olen uusissa naimisissa. Tämä mies on minun unelmieni mies. Meidän tapaaminen oli veret seisauttava kokemus. Tästä nuorena haaveilin.

Parisuhteena Vanhassa parisuhteessa oli omat hyvät puolensa, ei se edellinenkään huono ollut. Mutta sanon silti tämän olevan parempi suhde tämän asian takia: nyt saan olla täysin oma itseni ja mies hyväksyy minut paljon paremmin kuin eksäni.

Voisiko joku valaista, miksi vastaukseni on saanut alapeukkuja? En ollut provosoiva eikä vastaus ole ääripää.

Kyseleepi 18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun nuorena yhteen menneet ja pitkästä liitosta eronneet naiset aina tilittävät, että kasvettiin erilleen, sain huomiota muilta miehiltä, petin, erottiin ja nyt kummallakin on paremmin sopiva puoliso. Mistä te ensinnäkin tiedätte, että uudet puolisot ovat "parempia" ja etenkin se ex-miehen uusi puoliso?

Ja miten niin kasvoitte erilleen? Hurahditko itse punavihreään hyysäykseen vai mitä tapahtui? Vai olisiko reilumpaa vaan sanoa, että teki mieli kokeilla vierasta aisaa, mutta ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella?

4 vastaa, vaikka en ilmoittanutkaan syyksi erilleen kasvamista. Mutta olin 20 vuotta naimisissa, niin ymmärrän kuvion.

Ihminen muuttuu läpi elämän. Eroseminaarin vetäjä havainnollisti hyvin, että parisuhde on silta, ja puolisot ovat niitä sillan pilareita. Kun toinen pilari muuttuu, niin silta alkaa natista. Toisen pitää pystyä muuttumaan myös, jotta natina loppuu.

Aina ei toinen halua muuttua. Esim. Jos natinan syy on muuttuvat toiveet tulevaisuudesta. Aina ei toinen kykene muuttumaan. Ja yksi usea syy on se, että muuttuva osapuoli ei kerro omasta muutoksestaan, jotta toinen pysyisi perässä.

Minun eksäni kun alkoi potemaan keski-iän kriisiään, hän vain valitti vuoden päivät työstään. Minä ajattelin, että ongelma on työ. Hän ei koskaan kritisoinut parisuhdetta, vaan työtä, autoaan, arjen puuduttavuutta, kesäloman odottamista, työtä, työtä. Valitettavasti minä heräsin tilanteeseen liian myöhään.

Tästä on jo vuosia ja minäkin olen uusissa naimisissa. Tämä mies on minun unelmieni mies. Meidän tapaaminen oli veret seisauttava kokemus. Tästä nuorena haaveilin.

Parisuhteena Vanhassa parisuhteessa oli omat hyvät puolensa, ei se edellinenkään huono ollut. Mutta sanon silti tämän olevan parempi suhde tämän asian takia: nyt saan olla täysin oma itseni ja mies hyväksyy minut paljon paremmin kuin eksäni.

Voisiko joku valaista, miksi vastaukseni on saanut alapeukkuja? En ollut provosoiva eikä vastaus ole ääripää.

Kyseleepi 18

Johtuu kateudesta. Av-mammoja harmittaa että jollakin on hyvä parisuhde. Ja se että joku on nähnyt vaivaa irroittautuakseen huonosta.

Tiedä tuota sitten, mikä se pohjimmainen syy oli lähes 20-vuotisen liiton päättymiseen. Itse olisin ollut kypsä päättämään kaveruussuhteeksi muuttuneen liiton jo aikaisemmin, mutta käytännössä se onnistui vasta, kun mies löysi itselleen uuden puolison. Jännästi hän oli ensin sitä mieltä, että meillä on ihan hyvä liitto - ja seuraavalla viikolla, uuden naisen tavattuaan, totesikin että kyllä meiltä se läheisyys oli puuttunut jo vuosien ajan.