Mitä tekisit toisin, jos ajatellaan, että olisit nyt muuttamassa pois kotoa asumaan itsenäisesti?
Kasvoin ite maaseudulla hyvin tarkasti holhoavassa perheessä. Se kostautui. kun intin jälkeen viimein muutin kaupunkiin omilleni, oli vain vapaus, tunne siitä ettei kukaan määräile. Niinpä ryyppäsin kaikki säästöt, pidin hauskaa, lopuksi join velaksi ja otin maksimi opintolainan ja ne rahat ryyppäsin.
Nyt olen valmistunut toki ajat sitten ja eilen maksoin viimeisen velan osuuden pois. Mietin vaan että mitä olisi noilla rahoilla voinut tehdä.
Jos saisi tehdä uudestaan, jättäisin dokaamisen välistä kokonaan. Ei siitä oikeasti tullut muuta kuin hirveät morkkikset ja paska fiilis. Mutta vapaus oli nuorelle miehelle liikaa aikoinaan.
Mitäs teillä?
Kommentit (14)
En muuttaisi mitään. Kaikki meni todella hyvin enkä tehnyt mitään virheitä tai mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en muuttaisi mitään, ne virheet opetti elämisen taitoja ja toi kokemuksia. Se mua kyllä naurattaa vieläkin, etten tajunnut hankkia MITÄÄN mausteita kotiin kun muutin ja ihmettelin kai useammankin kokkauskerran miksi ruoka on niin pahaa. Noh, onpahan siinäkin sitten tarina omille lapsille aikanaan..😂
Minä söin pelkästään valmisruokia ja pizzaa, ja ihmettelin kun oli vetämätön olo koko ajan ja kaikki rahat meni ruokaan.
Oi niitä aikoja.
Joo, kertokaa ihmeessä, olen just muuttamassa ensikotiin.
Ehkä keksin jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi.
Ostaisin kunnon työpöydän. Jostain syystä sinnittelin 3 vuotta keittiönpöydän reunalla eli olen ihminen, joka tarvitsee 2 pöytää. Ja lähtisin vainto-oppilaaksi jonnekin Aasiaan tai Kanadaan.
Minäkin kasvoin ap:n tapaan hyvin holhoavassa maalaisperheessä. Kun muutin pois kotoa, olin hyvin tietoinen siitä,mikä on budjetti ja mihin on varaa. Säästin opintolainasta sijoituksiin.
1. Älä muuta kimppakämppään. Siitä ei ole kuin harmia.
2. Vaikka tekee tiukkaa niin älä ota pikavippejä. Sen sijaan säästä ja osta tavarat yksitellen. Vaikka sitten 2e/kk säästämällä.
3. Älä ota asuntoa joka on vuokraltaan liian kallis. Aluksi voi asua huonomminkin kunhan on turvalliselta alueelta.
Virheistä oppii parhaiten, enkä varsinaisesti itsekään muuttaisi mitään, mutta hauskahan sitä on näin jälkiviisaana miettiä asiaa. :)
Näin yleensäkin ottaisin enemmän vastuuta ja käyttäisin järkeäni. En tuhlaisi säästöjäni vaan eläisin tulojeni mukaan. Yrittäisin löytää vähintäänkin kesätöitä vaikka sitten suhteilla. Opettelisin tekemään ruokaa ja siivoamaan säännöllisesti. Kukaan ei ikinä kertonut minulle miksi noita asioita kannattaisi tehdä, onneksi kasvoin aikuiseksi ja aloin itse miettimään että mitä järkeä tässä on!
En tuhlaisi humpuukiin eli vaatteisiin, kenkiin, matkoihin jne.
Baareihin ei niin paljon mennyt, käytiin Kallion halvoissa paikoissa, itse en käynyt kovin usein.
Kävin silloin opiskelun ohessa hyväpalkkaisessa työssä, ilman törsäilyä, olisin saanut säästöön hyvin rahaa.
No, olihan se hauskaa aikaa :).
Ja Kallio siis Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi mitään. Kaikki meni todella hyvin enkä tehnyt mitään virheitä tai mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan.
Olin vastaamassa näin, kun muistin että olihan sitä ehkä turhan paljon miehiä opiskeluaikana kierrossa. Baarituttuja, ei naitu, mutta tapailtiin muutaa viikko ja uusi mies kehiin. Oli myös sydänsuruja:( yksin asuminen sopi minulle opiskeluaikana. Kun tapasin pidempiaikaisen poikaystäväni me seurustelimme 5 vuotta ennen yhteen muuttoa. Tarvitsen tilaa ympärilleni. Sosiaalinen elämäni oli antoisampi, kun en asunut poikiksen kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi mitään. Kaikki meni todella hyvin enkä tehnyt mitään virheitä tai mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan.
Minäkin tein näin, mutta olen jäänyt miettimään olisiko sittenkin pitänyt jokunen virhe tehdä. Elin todella kurinalaisesti, pihisti ja kiltisti. Valmistuin nopeasti ja tein paljon töitä. Vapaata ei ollut yhtään. Ei yhtään ulkomaanreissua. Ei yhtään känniörvellysiltaa.
Moni muistelee opiskeluaikaa rentona ja hauskana aikana. Sitä se ei ollut. Sain kuitenkin hyvät paperit, työkokemusta ja rahaa pankkitilille.
Sanoisin että joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla sinne minne ei päivä paista. Eli nauttikaa nyt elämästä ja elämyksistä. Matkustelkaa jos vielä terveitä olette.
Minä olin siinä mielessä onnekas, että minulle oli pienestä pitäen opetettu rahan arvo ja säästämisen tärkeys. Myös kaikki perus kodinhoitoasiat olivat hallussa. Ainut, mitä jälkeenpäin mietittynä olisin voinut tehdä enemmän, oli opiskelijatapahtumiin osallistuminen. En tarkoita, että olisi pitänyt ryypätä ja rellestää, mutta laajempi sosiaalinen elämä ei olisi ollut pahasta. Olisi jäänyt niitä hauskoja muistoja ja kenties ystäviäkin tuolta ajalta. Nyt en ole ollut opiskelujen jälkeen yhdenkään opiskelukaverin kanssa tekemisissä. Jäin niin ulkopuoliseksi omien valintojeni vuoksi, ettei heihin syntynyt mitään suhdetta.
Minullakin oli todella dominoiva äiti. Olisin rohkeampi ja sosiaalisempi.
Panisin äidille hanttiin, enkä ottaisi sitä ankeaa alivuokrahuonetta, vaan vuokraisin sen vaatimattoman pikku yksiön, ja maalaisin kirpparihuonekaluja ja tekisin siitä oman pikku kodin, enkä päästäisi äitiä määräilemään.
Hakisin rohkeammin kesätöitä, enkä luulisi etten kelpaa mihinkään.
Ottaisin ilomielin vastaan kaikki tuttujen tarjoamat vanhat huonekalut ja astiat.
Olin hölmö ja ajattelin että nyt olen aikuinen ja haluan itse sisustaa kotini. Ostin kaiken uutena, rahaa paloi. Ja arvaa mitä sitten kävi? Maku muuttui.
Mä en muuttaisi mitään, ne virheet opetti elämisen taitoja ja toi kokemuksia. Se mua kyllä naurattaa vieläkin, etten tajunnut hankkia MITÄÄN mausteita kotiin kun muutin ja ihmettelin kai useammankin kokkauskerran miksi ruoka on niin pahaa. Noh, onpahan siinäkin sitten tarina omille lapsille aikanaan..😂