Oletko jättänyt ystävän

Ehkä olet itse kokenut sen hylkäämisenä, vaikka yhteydenpito on vain jäänyt? Eri asia tietysti, jos sinulle on suoraan sanottu ettei tekemisissä enää haluta olla. Silloin varmasti voi suoraan kysyä syytä.

Ehkä sinä olet se joka sanoo toiselle pahasti?

Mistä tuon huomaa ystävistä että ne kohta hylkää? Jostain ne loukkaantuu ja voivat jo huonosti.

En käsitä miten voit ajatella itsesi niin puhtaaksi jos väki katoaa.

Jos taas puhutaan tuttavista niin kannattaa muistaa ettei aikuisilla ole montaa ystävää. Mitä vanhemmaksi käy, sitä useammalle tulee perhettä ja elämä vie toiseen suuntaan. Montako ystävää vanhemmillasi on?

Noin kuvailisi itseään myös minun tätini, joka on kuitenkin todellisuudessa aivan todella ilkeä ihminen.

Omasta mielestään on sivistynyt, suoraanpuhuva, antelias, mukava, hauska ja sosiaalinen.

Oikeasti on törkeä puheissaan, tietämätön (mutta aina oikeassa omasta mielestään), ilkeä, piikittelevä ja takertuva/kontrolloiva.

Sosiaalinen ja välillä ihan hauskakin kyllä on, ja joskus anteliaskin (jotta voi sitten vedota tarjonneensa leffan tai ruuat kun ei halua hypätä hänen pillinsä mukaan).

Silloin kun vielä vuosia sitten olin hänen kanssaan tekemisissä hän ei ottanut toiveitani huomioon, vitsaili ulkonäöstäni ja vaatteistani aina kun menin häntä tapaamaan..

Ja vaikka sanoin useita kertoja livenä sekä puhelimitse, että en halua enää nähdä ellei käytös muutu niin kun lopulta tekstasin etten enää kykene olemaan hänen kanssaan tekemisissä tämä tuli hänelle "täytenä yllätyksenä" ja hän ahdisteli sekä äitiäni että äidinäitiäni kuukausia, jopa pari vuotta, yrittäen käskyttää heitä syyllistämään minua.

(Mummu menikin tähän mukaan kun on tädin hyväksikäytön kohde numero yksi, mutta äitini sanoi vain että minulla on ihan hyvät syyt katkaista välit ja olen ne tädille tekstannutkin eli voi sieltä lukea).

Yhtäkään pitkäaikaista ihmissuhdetta tädillä ei ole parisuhteensa ja äitisuhteensa lisäksi, ja yhtäkään tervettä ja onnellista ihmissuhdetta hänellä EI ole.

Omasta mielestään vain törmää outoihin ihmisiin kun ystävät, työkaverit ja jopa omat sukulaiset heittäytyy hankalaksi eivätkä halua pitää yhteyttä. : )

En voi tietää onko aloittajan tapauksessa tällaisesta kyse, mutta oman kokemukseni mukaan kaikki ne muutama ihmistä joihin olen joutunut katkaisemaan välit ja ihan sanomaan että ei enää, ainakin leikkivät olevansa HYVIN hämmästyneitä että miksi näin kävi vaikka aina olen kertonut syyt.

Se syiden kertominenkin on vähän raskasta koska usein siitä alkaa hirveä anelu ja sättiminen ja neuvottelu, vaikka en ole enää valmis antamaan uusia mahdollisuuksia.

Näitä joihin olen joutunut ihan katkaisemaan välit on ollut elämän aikana kolme ja yksi aloitti hirveän mustamaalauskampanjan, kaksi edelleen ihmettelee muille vuosien jälkeen että "mikähän siihen meni kun oltiin PARHAAT KAVERIT ja ei mitään syytä antanut : ((( " vaikka olen kyllä syyt kertonut sekä puhuen että kirjoittamalla.

Riidan kylväjä, manipuloija, juoruilija, kiertelijä kaartelija, juonien punoja ,eristäjä ja mustamaalaaja ovat niitä piirteitä ihmisessä joista en pidä.

Kuin itse olisin kirjoittanut, ap! Mullakin vuosien saatossa ystävät kadonneet. Somessa en ole. Arvostan face to face-olemista. Puhelin ei paljon tännepäin soi, se olen minä, kun soitan. Enpä jaksa enää paljoa soitella. Muutama hyvä ystävä on, nekin alle yhden käden sormilla laskettavissa. Huoh..

oikeesti olen tehnyt sen huomion että mitä ilkeämpi ja häiympi nainen on, sitä enemmän hänellä on ystäviä. Ap on varmasti täysin hyvä ihminen, ja useiten juuri sellaisten luota ne muut ihmiset kaikkoaa. näin se menee.He van unohtavat hänet, koska hän on niin mitäänsanomaton. Ei puhu pahaa, mutta ei hyvääkään.täysin hyvä ihminen on varmaan häijyjen mielestä tylsä ja mitäänsanomaton vässykkä.

Häijyjen naisten yhteinen piirre on juuri se juoruilu, ja sosiaalinen muiden alaspainaminen, yms. häijysuisila on kavereita ympärillä aina.

hukkis kirjoitti:

Noin kuvailisi itseään myös minun tätini, joka on kuitenkin todellisuudessa aivan todella ilkeä ihminen.

Omasta mielestään on sivistynyt, suoraanpuhuva, antelias, mukava, hauska ja sosiaalinen.

Oikeasti on törkeä puheissaan, tietämätön (mutta aina oikeassa omasta mielestään), ilkeä, piikittelevä ja takertuva/kontrolloiva.

Sosiaalinen ja välillä ihan hauskakin kyllä on, ja joskus anteliaskin (jotta voi sitten vedota tarjonneensa leffan tai ruuat kun ei halua hypätä hänen pillinsä mukaan).

Silloin kun vielä vuosia sitten olin hänen kanssaan tekemisissä hän ei ottanut toiveitani huomioon, vitsaili ulkonäöstäni ja vaatteistani aina kun menin häntä tapaamaan..

Ja vaikka sanoin useita kertoja livenä sekä puhelimitse, että en halua enää nähdä ellei käytös muutu niin kun lopulta tekstasin etten enää kykene olemaan hänen kanssaan tekemisissä tämä tuli hänelle "täytenä yllätyksenä" ja hän ahdisteli sekä äitiäni että äidinäitiäni kuukausia, jopa pari vuotta, yrittäen käskyttää heitä syyllistämään minua.

(Mummu menikin tähän mukaan kun on tädin hyväksikäytön kohde numero yksi, mutta äitini sanoi vain että minulla on ihan hyvät syyt katkaista välit ja olen ne tädille tekstannutkin eli voi sieltä lukea).

Yhtäkään pitkäaikaista ihmissuhdetta tädillä ei ole parisuhteensa ja äitisuhteensa lisäksi, ja yhtäkään tervettä ja onnellista ihmissuhdetta hänellä EI ole.

Omasta mielestään vain törmää outoihin ihmisiin kun ystävät, työkaverit ja jopa omat sukulaiset heittäytyy hankalaksi eivätkä halua pitää yhteyttä. : )

En voi tietää onko aloittajan tapauksessa tällaisesta kyse, mutta oman kokemukseni mukaan kaikki ne muutama ihmistä joihin olen joutunut katkaisemaan välit ja ihan sanomaan että ei enää, ainakin leikkivät olevansa HYVIN hämmästyneitä että miksi näin kävi vaikka aina olen kertonut syyt.

Se syiden kertominenkin on vähän raskasta koska usein siitä alkaa hirveä anelu ja sättiminen ja neuvottelu, vaikka en ole enää valmis antamaan uusia mahdollisuuksia.

Näitä joihin olen joutunut ihan katkaisemaan välit on ollut elämän aikana kolme ja yksi aloitti hirveän mustamaalauskampanjan, kaksi edelleen ihmettelee muille vuosien jälkeen että "mikähän siihen meni kun oltiin PARHAAT KAVERIT ja ei mitään syytä antanut : ((( " vaikka olen kyllä syyt kertonut sekä puhuen että kirjoittamalla.

Kiinnostuksella kysyn, että kun jätit näitä kavereita, kerroitko heille ensin, mikä käytöksessä häiritsee ja annoit mahdollisuuden muuttua vai katselitko huonoa käytöstä pitkään sanomatta mitään ja sitten teit samalla kertaa selväksi, että tuommoisia ootte ja välit menee poikki?

Meni naimisiin ja miehestä tuli tärkeämpi mitä minä.

Vierailija kirjoitti:

Meni naimisiin ja miehestä tuli tärkeämpi mitä minä.

juuri näin, tai sitten niin kuin mun kaverilla: lapset on nyt "parhaita kaverita". Ei aikaa aikuiskavereille, kun lasten kanssa leikkii... No, onnea vaan alakouluikäisten bestiksenä!Entäs sitten kun lapset tulee teini-ikään ja äidin seura hävettää, tulee silloin ikävä entisiä kaverita. Vaan ei enää löydykään.

Olen, kai. En ole koskaan laittanut välejä poikki, mutta elämäntilanteet ovat vain muuttuneet ja joidenkin ystävien kanssa ei enää tule vietettyä aikaa. Ne ihmiset, joiden kanssa hengailee, vaihtuvat aika ajoin. Ei se ole mitään henkilökohtaista!