Äidiksi tällä hetkellä sopimaton tyttäreni on raskaana. Sekava tilanne, äitinä sydän syrjällään

Sinä olet läheisriippuvainen. Lakkaa kannattelemasta.

Soita lastensuojeluun, se on paras tapa turvata äidin ja vauvan tulevaisuus. Tyttären olisi hyvä päästä jo nyt ensikotiin, jossa häntä tuetaan ja autetaan ja järjestetään asiat niin että lapsella ja äidillä on hyvät mahdollisuudet elää yhdessä.

Ottaisit yhteyttä sosiaalivirastoon tai sinne neuvolaan. Pitäisi nyt saada tyttäresi lääkäriin. Lääkitystä ja terapiaa. Lapsen parasta pitäisi ajatella. Varsinkin sen pienen. Ei ne Sossut välttämättä heti vie vaan yrittävät tukea ja auttaa. Ensikoti voisi olla vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Saimme eilen tietää, että reilu parikymppinen tyttäreni on raskaana. Aborttia hän ei suostuisi kuulemma ikinä tekemään, joten nyt on vaan perheenä yritettävä selvitä tästä jotenkin. Hänellä on ollut todella rankkaa viimeiset vuodet ja siksi hän käytännössä asuukin minun, eli äitinsä luona, vaikka hänellä oma pieni vuokrayksiö onkin. Olen jo pitkään yrittänyt saada häntä hakemaan apua ongelmiinsa, mutta hän ei ole sitä tehnyt. Tämä raskaus on vain yksi pisara meressä näissä hänen ongelmissaan. Oletettavasti tyttäreni ei edes tiedä, kuka saattaisi olla lapsen isä. Hän ei tahdo puhua siitä.

Tyttärelläni on siis varmaankin vakava masennus, koska viimeisimmät pari vuotta hän ei ole päivisin saanut tehtyä oikein mitään. Hän ei pääse siis oikein sängystä ylös tai korkeintaan sohvalle asti. Asuessaan yksin häneltä jäi laskutkin maksamatta, koti hoitamatta ja ruoat hankkimatta itselleen. Tuolloin päätin ottaa hänet luokseni ja kannatella häntä yrittäen saada hänet hakemaan apua. Kaiken tämän ajan tyttäreni on vaan väittänyt jossakin vaiheessa pystyvänsä huolehtimaan itsestään, luullen tuon tapahtuvan kuin taikaiskusta. Baareihin lähtö on ainut asia, mitä hän on jaksanut itse oma-aloitteisesti tehnyt. Niiltä reissuilta tämä lapsikin on kiitoksena.

Ongelma on siinä, että eiväthän ne siellä sairaalassa ja neuvolassa tiedä näistä tyttäreni ongelmista, koska hänellä ei ole mitään hoitoa ja diagnooseja. Tytär ei tahdo heille kertoakaan vaan jälleen luulee taikaiskusta kaiken muuttuvan lapsen myötä. Tahtoisin uskoa siihen, mutten uskalla. Pelkään kaiken jatkuvan entisenlaisesti ja vielä lisänä pienen vauvan tulevan minun huolehdittavakseni. Olen jo lähempänä 60-vuotias, ei minusta ole enää pikkulapsiarkea pyörittämään. Entä jos lääkärit tietäisivät koko ruman totuuden? Veisivätkö he lapsen pois? Pelkään, ettei muutenkin tosi masentunut tyttäreni kestäisi sitä ja ehkä riistäisi hengen itseltään. En voi edes kuvitella sitä. Jotenkin tässä on itsekin taantunut pitämään tytärtä ihan kuin lapsena tai korkeintaan teini-ikäisenä, kun olen hänestä ollut täysin tässä vastuussa.

Paras äiti ja tuleva isoäiti varmasti ottaisi tulevan lapsenkin huollettavakseen, mutta minä olen aivan liian vanha sellaiseen. Sitä paitsi pelkään, että jos ottaisin vauvan hoidettavakseni, niin minulle se ja tyttäreni varmasti jäisivätkin. Näen, että muutosten aika olisi nyt ennen vauvan syntymää, mutta miten saada niitä muutoksia? Meinaa omakin mielenterveys pettää, kun tätä tilannetta alkaa oikein miettimään.

No onko sulla parempaa tekemistä ku auttaa lastas ja lastenlastas

Ja eiköhän se tyttös siitä tokene kun lapsi syntyy

Hirvee asenne että lapsi pois yms ijnisil tääl vqltion lapsia kaikki

Usein lapsen myötä oma elämä on pakko laittaa kuntoon. Jospa tyttäresi saa lapsensa myötä motivaatiota korjata asiat

Vierailija kirjoitti:

Ottaisit yhteyttä sosiaalivirastoon tai sinne neuvolaan. Pitäisi nyt saada tyttäresi lääkäriin. Lääkitystä ja terapiaa. Lapsen parasta pitäisi ajatella. Varsinkin sen pienen. Ei ne Sossut välttämättä heti vie vaan yrittävät tukea ja auttaa. Ensikoti voisi olla vaihtoehto.

Ensinnäkään lääkitys ei ole ainoa tarpeellinen. Terapia on, mutta pitää olla oikeaa psykoterapiaa, ei mitään keskusteluapua sh:n knassa.

Sosiaalipuolelta saa apua. Ensikoti on hyvä vaihtoehto jos sen sellaiseksi kokee. Osa haluaa elää yksin vauvan kanssa ja tähänkin saa apua jos tarvitsee. Ei ap:n tytär ole esim missään nimessä liian nuori äidiksi. Pääasia on hoitaa terveys kuntoon ja siihen auttaa se psykoterapia. Sosiaalitoimesta voi saada monenlaista apua.