Miksi monen naisen on niin vaikea ottaa vastaan kohteliaisuuksia, hellyyttä, rakkautta ja huolenpitoa?

Kerro vähän tarkemmin mitä tarkoitat.

Mun on siksi, että olen sitten kuitenkin jäänyt vaille tukea silloin kun olisin eniten apua tarvinnut. Parasta siis seistä koko ajan omilla jaloillaan.

Koska olemme suomalaisia.... ja aika harva mies jakaa täällä edes niitä kohteliaisuuksia, hellyyttä, rakkautta koska pitää olla niin äijää. itse suosin kyllä pehmeämpiä miehiä ja pystyn vastaanottamaan hellyyttä.

Aika monen lässytys kun on niin hiton läpinäkyvää. Jos se tulee sydämestä niin eri juttu.

Väkisin tulee mieleen että housuihinhan tuossa pyritään. Mistä sitten sellainen mielikuva, niin sitä voi miettiä. Ei savua ilman tulta. Valitettavasti muutama mulkku pilaa suuremmankin joukon maineen, olisiko tässä syy epäluuloisuuteen.

Jos niitä ei ole lapsena saanut vaikka olisi tarvinnut, niitä ei pysty vastaanottamaan. Tulee epämukava olo, ahdistuskin. Pohjimmiltaan kyse voi olla siitä, että lapsuuden ahdistavat muistot heräävät. Se ei siis menekään niin, että ilolla ottaisi vastaan sen mitä vaille on aiemmin jäänyt.

Vastaukset 1-7 allekirjoittaisin omalta osaltani kaikki.

Otan mieheltäni, kiitos.

Varmaan riippuu ihan ihmisestä ja voi olla mitä moninaisempia syitä, joten vastaan nyt vain omasta puolestani:

Olen lapsesta asti kokenut, että en riitä sellaisena kuin olen, ja olen tullut hylätyksi jo silloin ja kokenut, että minussa täytyy olla todella pahasti jotain vialla. Olin hyvin kiltti lapsi ja kannoin koko maailman taakkaa harteillani samalla kun toinen vanhemmista lähti, lähimpiä ihmisiä kuoli ja yksi sisaruksistani sairastui vakavaan mielenterveysongelmaan jne. En koskaan puhunut omasta pahasta olostani, ettei minusta vain olisi kenellekään vaivaa.

Aikuisiällä ehkä vähän vapauduin kaikesta taakasta, mutta koska oma minäkuva on rakentunut kaikkien ikävien lapsuuden ja nuoruuden kokemusten ympärille, ei se ihan helpolla muutu. Ihmisellä on tapana suojella viimeiseen asti omaa minäkuvaansa. Siis vaikka se olisi negatiivinen ("olen huono"), on tarve torjua kaikki vastakkaiset asiat (esim. kehut ja rakkauden, jota ei tunne ansaitsevansa).

Vierailija kirjoitti:

Jos niitä ei ole lapsena saanut vaikka olisi tarvinnut, niitä ei pysty vastaanottamaan. Tulee epämukava olo, ahdistuskin. Pohjimmiltaan kyse voi olla siitä, että lapsuuden ahdistavat muistot heräävät. Se ei siis menekään niin, että ilolla ottaisi vastaan sen mitä vaille on aiemmin jäänyt.

Niin, tai sitä haluaisi saada huolenpitoa omaa vanhempaa muistuttavalta ihmiseltä. Mutta juuri siltä ei saa. Eikä pysty ottamaan vastaan sellaiselta ihmiseltä, joka ei muistuta omaa vanhempaa lainkaan.

Ottaisin jos saisin.

Kohteliaisuudet on tyhjää lätinää, huolenpito on aikuisen omalla vastuulla. Rakkaus ja hellyys kuuluu parisuhteeseen.

N45v.

Siksi, kun on joutunut olemaan aina, tai ainakin useimmiten, "se vahva". Ja täysin yksin siinä.