Miksi monet kristilliset lahkot kuhisevat kaappihomoja?

Aivan kuin ne kaikkein sovinnaisimmat homoudesta paasaajat olisivatkin monesti itse kaappihomoja. Oma tutkani piippari vahvasti niiden parin uutisotsikoihin päätyneenkin kohdalla ennen kuin kom asia kävi ilmi.

Siis *piippasi

Pakko olla kaapissa jos haluaa olla lahkossa mukana, valitettavasti.

Taitaa tutkanne piippailla lähes milloin vain ja missä tahansa, kun olette itse paitsi täytettä rectumiinne.

Johtuisikohan siitä.että kaapista ulos tuleminen johtaa koko lahkon aiheuttamaan syrjintään =lopulta lahkosta poistamiseen jos ei aio "parantua? Muista että se hylkäys tarkoittaa sitä että muun lahkon lisäksi omat vanhemmat/mahdolliset sisarukset ja muut sukulaiset katkaisevat kaiken yhteydenpidon. Että siinäpä "tervettä" ja "suvaitsevaa" porukkaa.

Siis "parantua" lukihäiriö aiheuttaa paskoja mokia... kutonen.

"Ongelma" on lähinnä siinä, että on todella tekopyhää kieltää muilta sellaista, jota itse ajattelee ja jopa harjoittaa. Henkilökohtaisella tasolla on myös jonkinlainen tragedia kieltää oma seksuaalisuutensa.

No en kyllä paljon luottaisi jonkun randomin "homotutkaan"

Lahkoissa hyväksytään miesten välinen rakkaus yhtä paljon kuin esiaviollinen seksi. Se on vain yksi monista hallintamekanismeista (seksuaalisuus, harrastukset, työ, vapaa-aika, politiikka, mitänäitänyton) ja jos näitä lahkon mukaan syntisiä asioita tekee niin joutuu lahkonsa karttamaksi. Toisin sanoen, kaapissa on vähän pakko olla, tai jos tulet ulos niin et silti saa tyydyttää tarpeitasi.

Kun olet nähnyt/kokenut yhden, ymmärrät heti mistä toisen lahkon entiset jäsenet puhuvat vaikka asioilla on eri nimet.

T. Ex-JT

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä paljon luottaisi jonkun randomin "homotutkaan"

Siis tarkoitan sitä, että tunnistan jonkun homoksi, samaan tapaan kuin jonkun voi tunnistaa pesunkestäväksi heteroksikin. Vaikka stereotypiat ovat ärsyttäviä, niin tietynlaisesta elekielestä, liikehdinnästä, puhetavasta ja äänestäkin sekä pukeutumis-/kampaustyylistä voi tunnistaa suurimman osan heteroista ja homoista, ei toki kaikkia.

En jaksa uskoa, että lahkoissa on homoja yhtään sen enempää kuin muuallakaan. Miksi he sinne varta vasten hakeutuisivat?

Kaappihomoja tietysti on, koska yhteisö tekee mahdottomaksi sieltä ulos astumisen. Perheyhteisö on mahdollisesti ajanut kulttiin. 

Onneksi poikani on kasvanut boheemissa kulttuurikodissa (sic), jossa yksikään kaukainenkaan sukulainen ei voisi kuvitellakaan paheksuvansa asiaa. 

Näin tosiaan voi olla 2000-luvun Suomessa. Ikävä juttu, että juossain Pohjois-Pohjanmaalla eletään keskiaikaa. 

Ihmetyttää juuri se, miksi kaappihomot edes hakeutuvat niihin homovihamielisiin lahkoihin. Kun siis helpompaa olisi olla jonkun liberaalimman suuntauksen toiminnassa mukana. Aivan kuin tietyissä, varsinkin karismaattisissa liikkeissä, olisi keskivertoa enemmän niitä kaappitapauksia.

Kuulun erääseen konservatiiviseen kristilliseen yhteisöön jossa seksi samaa sukupuolta olevien välillä on syntiä ja siksi ehdottomasti kielletty siinä missä eri sukupuolta olevienkin esiaviollinen (ja jälkiaviollinen) seksi. Homoseksuaalista taipumusta sen sijaan ei pidetä itsessään syntinä koska sille ei voi mitään. Homo voi siis olla yhteisömme jäsen, kunhan elää selibaatissa.

Itse olen biseksuaali nainen ja tyytyväinen yhteisössäni ja tiedän muitakin ei-heteroita joista ainakin yksi on yhteisömme työntekijä.

Itselläni on sen verran ikävä tilanne että olen enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä joten pidä kovinkaan todennäköisenä sitä että saisin itselleni koskaan aviopuolisoa. Olen elänyt selibaatissa nyt jo vuosia ja ajan myötä se on muuttunut jatkuvasti helpommaksi joten uskon että voin elää niin loppuelämäni jos tarve vaatii. Mutta jokainen näiden asioiden kanssa kamppaileva kristitty saa minulta kyllä valtavat sympatiat koska tämä on painava risti kannettavaksi. Varsinkin jos sattuu olemaan bi:n sijaan homo tai lesbo.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun erääseen konservatiiviseen kristilliseen yhteisöön jossa seksi samaa sukupuolta olevien välillä on syntiä ja siksi ehdottomasti kielletty siinä missä eri sukupuolta olevienkin esiaviollinen (ja jälkiaviollinen) seksi. Homoseksuaalista taipumusta sen sijaan ei pidetä itsessään syntinä koska sille ei voi mitään. Homo voi siis olla yhteisömme jäsen, kunhan elää selibaatissa.

Itse olen biseksuaali nainen ja tyytyväinen yhteisössäni ja tiedän muitakin ei-heteroita joista ainakin yksi on yhteisömme työntekijä.

Itselläni on sen verran ikävä tilanne että olen enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä joten pidä kovinkaan todennäköisenä sitä että saisin itselleni koskaan aviopuolisoa. Olen elänyt selibaatissa nyt jo vuosia ja ajan myötä se on muuttunut jatkuvasti helpommaksi joten uskon että voin elää niin loppuelämäni jos tarve vaatii. Mutta jokainen näiden asioiden kanssa kamppaileva kristitty saa minulta kyllä valtavat sympatiat koska tämä on painava risti kannettavaksi. Varsinkin jos sattuu olemaan bi:n sijaan homo tai lesbo.

Ymmärrän kyllä ja kieltämättä tilanteesi kuulostaa todella surulliselta. Olen itsekin biseksuaali, sinkku ja uskovainen, mutten kuulu mihinkään lahkoon tai uskonnolliseen yhteisöön. Voimia ja siunausta elämääsi.

Tiedän kokemuksesta, että uskonnollisissa piireissä kaappihomolla voi monilla tavoin olla jopa helpompaa kuin normaalielämässä. Esim. se, että ei ole lainkaan kiinnostunut tytöistä, ei seurakunnassa herätä epäilyksiä. Päinvastoin, se pikemminkin osoittaa, että olet todellinen hengenmies, joka ei ole löytänyt vielä "sitä oikeaa". Moni kristitty kaappihomo onkin uskistyttöjen salainen (ja tavoittamaton) märkä päiväuni. Uskonveljien välinen yhteys on myös palkitsevan toverillista ja suorastaan intiimiä male bondingia. Seksuaalista se ei yleisesti ottaen ole ja homoseksiä ei näissä piireissä hyväksytä. Homoa lähimmäistä kuuluu kuitenkin rakastaa. Tätä eroa korostetaan jatkuvasti: Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä. Tässä ilmapiirissä, kahden kaappihomon kohdatessa on helppoa antautua kiusaukselle. Tapahtuneen jälkeen voidaan sitten yhdessä katua lankeamista ja rukoilla, että Taivaan Isä antaa voimia vastustaa kiusausta tulevaisuudessa. (Ja kiittää siitä, että Jumala suuressa armossaan muistutti, ettemme ole täydellisiä, vaan syntisiä ihmispoloja.)

M44