Dissosiaatiohäiriö: Onko kenelläkään ollut lapsena tai onko lapsellasi ollut?

Itselläni. Syynä törkeä insesti + muu väkivalta. Alkoi varmasti oireilla noin 6 vuotiaana ja hyväksikäyttö oli jatkunut jo pari vuotta siinä vaiheessa.

Hyväksikäytöstä alkoi tosi pienenä.

Minulla on diagnosoitu.

Minulla häiriö syntyi vanhempieni käyttämästä henkisestä väkivallasta ja äitini narsistisesta manipuloinnista johtuen. Ruokaa saimme ja talon pään päälle, muuten olimme heitteillä.

Joo, syynä päivittäiset pahoinpitelyt. Voi vähän olla, että tästä aiheesta ei moni kirjoittele kovin monisanaisia kuvauksia :)

saattaa olla, mutta ei ole diagnoosia. 

Vanhempien jatkuvat riidat, isan alkoholismi, kodin kahtia repeaminen ja uhriutuva ja minua kaikesta syyttanyt aiti. Oli parasta vain kadota omaan pieneen kuplaani. Nyt viela 15 vuotta myohemmin dissosioin todella herkasti. Mitaan mita ihmiset tekevat minulle tai vaativat minulta ei jotenkin uppoa tajuntaani heti hetkessa, oli kyseessa vaikka pakotettu seksi, epainhimilliset tyoolot, oma fyysinen loukkaantuminen, yms. Olen nyrkkeilysakki jota saa mielin maarin lyoda, eihan se nyt niin paljon satu ja ihan hetkenhan tama vain kestaa...

Pitkassa juoksussa tahan menettaa oman persoonansa, tunnen itseni suurimman osaa aikaa vain keinotekoisen ulkokuoren kannattajaksi eika mikaan saavutuksistani ole omaa meriittiani tai minulla ole oikeutta nauttia niista.

Olen ymmartanyt etta tama on juurikin dissosiaatiota, vaikka en ole koskaan kaynyt psykologin juttusilla.

Tämän takia en osaa sanoa ei ja annan itseäni kohdella huonosti.

Millaisia oireita teillä on dissosiaatiohäiriössä?

Mulla ei ole todettu varsinaista häiriötä, mutta nuo olotilat ovat tuttuja, ja tulevat aika usein.

Satunnaisesti niitä on kai aika monella. Ja joillain tosiaan (kuten minulla), niitä on vähän enemmänkin, vaikka mitään pahaa ei ole koskaan sattunut ja niille ei ole mitään syytä... Lapsena sellaisia kohtauksia oli pahimmillaan joka viikko, ja saattoivat kestää jopa puoli tuntia. Nykyään tulee vain ehkä kerran kuukaudessa ja tämä varmaan ihan normaalia, koska en ole kokenut tätä elämää häiritseväksi. Luulin pitkään, että nää kuuluu jokainen ihmisen arkeen.

Kiitos tähänastisista kommenteista! En kertonut aloituksessa että olen itse kärsinyt noista lapsena ja luulin myös että on normaalia. Nyt aikuisena epävakaa persoonallisuus mutta ei varsinaista dissosiaatiota. Vanhempani kasvattivat kuten narsistit (ei diagnoosia heillä). Olin perheen syntipukki ja heidän pahan olonsa kantaja vaikka muutkin sisarukseni oireilevat

Ap

Mulla on todettu. Lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, koulukiusaamista, ei pidetty huolta jne.

Onko sellaiset poissaolokohtaukset juuri dissosiaatiota. Sukulaislapseni puhuu ettei näe kunnolla ja on jotenkin pois kaikesta.

Mikä voi aiheuttaa?

Olin lapsena näkymätön Ninni. Joskus huomaan ulkoistavani itseni tilanteissa, mutta  nykyään vähemmän. Olen vahvistanut itsetuntoani ja oppinut sanomaan ei. Terapiassa en ole käynyt, vaan olen lukemalla ja puhumalla psyykannut itseäni.

Mulla on. Lapsuudessa koetut traumat. Pahaa väkivaltaa alusta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita teillä on dissosiaatiohäiriössä?

Sehän on ajatusten, tunteiden erillisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita teillä on dissosiaatiohäiriössä?

Sehän on ajatusten, tunteiden erillisyys.

Mitä tuo konkreettisesti tarkoittaa?

Oli joitakin kertoja lapsena. Aina tilanteissa, joissa oli paljon ihmisiä. En tiedä mistä johtui enkä edes kertonut kenellekkään. Kohtaukset kestivät ehkä puolisen tuntia. Viimeinen oli , kun olin 11-12 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Oli joitakin kertoja lapsena. Aina tilanteissa, joissa oli paljon ihmisiä. En tiedä mistä johtui enkä edes kertonut kenellekkään. Kohtaukset kestivät ehkä puolisen tuntia. Viimeinen oli , kun olin 11-12 vuotias.

Sama minulla! Millainen lapsuus sinulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli joitakin kertoja lapsena. Aina tilanteissa, joissa oli paljon ihmisiä. En tiedä mistä johtui enkä edes kertonut kenellekkään. Kohtaukset kestivät ehkä puolisen tuntia. Viimeinen oli , kun olin 11-12 vuotias.

Sama minulla! Millainen lapsuus sinulla oli?

Olin arka lapsi. Hyvin voimakastahtoinen äiti ja isoveli, jotka hallitsivat perhettä. Jouduin olemaan jossain määrin näkymätön ja kiltti. Minulle ei sallittu vastaanväittämistä tai oman tahdon ilmaisuja. Muuten ihan hyvä lapsuus. Ei väkivaltaa tms.