Kuinka pitkäksi aikaa jäisit suhteeseen, jossa kumppanisi ei halua seksiä kanssasi, eikä ole halukas ratkaisemaan ongelmaa yhdessä?

P**k*le, kuopus on jo 6,5v ja vieläkin ihme kitkuttelua 0-1krt/vko tahdilla. Rakkaus taitaa jo vedellä viimeisiään, kun riidat pienistäkin asioista seuraa toisiaan.

3-6kk olisi todellakin ihan riittävästi, jos ei olisi lapsia ja syvää rakastumista menneisyydessä.

20 vuotta kuitenkin jaksoin enemmän haluavana 6-8krt/kk tahdilla. Nyt lähinnä löydän itseni kiroamasta tätä pattitilannetta.

En katselisi sellaista viikkoakaan.

En myöskään katselisi sitä touhua kauaa, ja syynä se, että jos on haluton ratkaisemaan ongelmaa millään tasolla, niin rakkaus on kuollut. Ei siinä mitään, jos on ongelma, jonka eteen sitten nähdään vaivaa, ja etsitään ratkaisua.

Mutta itse en ole nyt kahteen päivään saanut, ja puutteessa alan olemaan. Syynä liiallinen väsymys, mutta jos sitä tänään sitten saisi..

N22

Mä katselin puoli vuotta, koska oli pitkä suhde ja rakastin vielä. Sitten ilmoitin, että jos ei homma muutu niin erotaan tai haen seksin muualta. Ei halunnut erota, mutta ei tehnyt asioiden eteen mitään. Niinpä todella aloin harrastaa säännöllistä seksiä muutaman muun ihmisen kanssa. Kolmen vuoden jälkeen puoliso päätti tehdä asialle jotain ja hetkeksi tilanne paranikin. Lasten myötä seksi on taas jäänyt taka-alalle. Mä en enää edes yritä. Sopivan tilaisuuden tullen aion harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Puoliso tehköön samoin jos kiinnostaa.

Onneksi mun mies katseli 5 vuotta niin tiesin, ettei ole minua seksin takia ottanut. Eikä ollutkaan, olin kieltänyt sen. Siis sanonut, että jos oot pillua vailla, mene muualle. Ei mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kolmisen kuukautta olisi varmaan sellainen raja. Siihen mennessä ei tarvitse seksin harrastamisen palautua normaaliin, mutta tuossa on kyllä aivan riittävästi aikaa toiselle ymmärtää, miten haitallista seksittömyys on, ja että asialle täytyy tehdä jotakin. Jos toinen ei kolmen kuukauden jälkeen näe asiassa ongelmaa, ei hän tule näkemään siinä ongelmaa myöhemminkään.

Tuo raja venyy ymmärrettävistä syistä pariinkin vuoteen, kun nainen synnyttää ja imettää. Pari vuottakin voi mennä kehon, hormonien ja mielen toipua. Ei voi sanoa palautua, ei siitä koskaan ennalleen palaudu.

Jos nainen haluaa synnyttää ja imettää, hän ei voi seurustella kanssani.

Kaverirakkautta saan kavereiltakin. Olen suhteessa romanttisen rakkauden, seksin ja läheisyyden vuoksi. Jos toista ei sellainen kiinnosta, suhteella ei ole mitään edellytyksiä toimia.

Minua suoraan sanottuna vituttavat ihmiset, jotka roikkuvat pitkissä suhteissa vain, koska eivät uskalla olla yksin.

Siis oikeesti mikä ihmisii vaivaa nykyään? Seksiä olisi pakko saada vaikka sitten väkisin? Jos seksiä harrastetaan niin sillon molemmilla on semmoinen fiilis. Eikä niin että kun tän ja tän verran pitää harrastaa että suhde toimii!! Suhde voi toimia ilman seksiäkin. Jos toista ei haluta , niin ei haluta. Sitten se pitää vaan hyväksyä eikä ensimmäisenä ehdottaa eroa!

Todetusti ainakin kolme ja puoli vuotta menee. Niin pitkä "tauko" meillä oli yhdessä vaiheessa parikymppisenä, että ei kertaakaan, enkä halunnut erota. Ilmeisesti seksi ei ole minulle hirmuisen tärkeää tai oleellista eikä mikään ehto suhteelle. Nyt sitä taas on, noin 1-2 kertaa vuodessa. Mies on aina halunnut vähän enkä taida olla kovin paljon kummempi.

Jos olisin mennyt naimisiin ja seksi loppuisi niin tottakai loppuelämään asti pysyisin uskollisena liitossa. Ei seksi avioliittoa kaada. Toki seksi on ihanaa ja tärkeä juttu. Moni asia kuitenkin voi viedä seksihalut- ja kyvyt vuodeksikin, sairaus, synnytys, jne. Joskus voi käydä niin, että sairaus estää seksin kokonaan loppuelämäksi. Ei sille mitään voi. Ei kaikkia seksuaaliongelmia voi parantaa.

Eihän seksittömyys tarkoita rakkaudettomuutta. Seksi ja rakkaus ovat eri asioita.

Sellaiset 18 vuotta. Tiesin jo avioituessa, että miehellä on vähäisemmät seksihalut kuin minulla. Jos seksi loppuisi kokonaan, niin ajattelisin että minun olisi pitänyt se tietää, eikä minulla olisi oikeutta rikkoa perhettä sen takia.

Nyt on mennyt rapiat 16v. Oltiin 38v ja 39v kun mies ilmoitti, ettei seksi ole enää meidän ikäisten asia. Olisin kaivannut lasten hoidon vastapainoksi hyväilyä ym. fyysistä kanssakäymistä vaan ei. Yli 10v kärsin suorastaan fyysisiä oireita seksin puutteesta. Ja onhan sillä ollut vaikutuksensa: olen syönyt herkkuja sen sijaan, koska elämä olisi ollut muuten kärsimystä. Haluja olisi edelleen. Viime talvena kävin fysioterapeutilla ja hän oli nuori mies (olisi voinut olla lapseni) mutta miten hyvältä tuntuikaan, kun hän hipelöi niskaa...

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset 18 vuotta. Tiesin jo avioituessa, että miehellä on vähäisemmät seksihalut kuin minulla. Jos seksi loppuisi kokonaan, niin ajattelisin että minun olisi pitänyt se tietää, eikä minulla olisi oikeutta rikkoa perhettä sen takia.

On kyllä ihmisillä eri käsityksiä laidasta laitaan. Toisilla on mielestään oikeus "rikkoa perhe", jos ei saa seksiä vähintään joka toinen päivä. Toiset taas on valmiita hyväksymään jopa kokonaan seksittömyyden, jos kumppani niin haluaa.

Eiköhän se kultainen keskitie löydy taas jostain siltä väliltä pitkissä suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on mennyt rapiat 16v. Oltiin 38v ja 39v kun mies ilmoitti, ettei seksi ole enää meidän ikäisten asia. Olisin kaivannut lasten hoidon vastapainoksi hyväilyä ym. fyysistä kanssakäymistä vaan ei. Yli 10v kärsin suorastaan fyysisiä oireita seksin puutteesta. Ja onhan sillä ollut vaikutuksensa: olen syönyt herkkuja sen sijaan, koska elämä olisi ollut muuten kärsimystä. Haluja olisi edelleen. Viime talvena kävin fysioterapeutilla ja hän oli nuori mies (olisi voinut olla lapseni) mutta miten hyvältä tuntuikaan, kun hän hipelöi niskaa...

Ettei vaan olisi niitä herkkuja syöty liikaa jo ennen sitä seksin loppumista? Jos ulkomuoto on muuttunut 40-vuotiaaksi tullessa radikaalisti, niin voihan siinä tulla mieleen, että seksi ei enää maistu.