Muita jotka eivät pidä sisaruksistaan?

Vierailija kirjoitti:

Sisarussuhteet voivat kieltämättä olla hankalia aikuisena. Etenkin silloin kun ei ole mitään yhteistä, ja lapsuudenaikainen ja jännitteinen perhedynamiikka on edelleen valloillaan. Jos sisarusten välinen kommunikaatio on lähinnä kilpailua, piikittelyä ja arvostelua, niin eipä siinä hirveästi tee mieli olla tekemisissä.

Jokainen voi mennä itseensä ja parantaa käytöstään jos haluja on ystävälliseen käytökseen.

Itse en ainakaan kehtaisi olla riidanhaastaja ja piikittelijä. Niin alas en pystyisi vajoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole outoa, olen itse samanlainen. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista heitä kohtaan, mutta olisin onnellisempi ihminen, ja olisin varsinkin ollut onnellisempi lapsi, jos olisin ollut ainoa lapsi. Kaikki riippuu persoonallisuudesta, jotkut lapset tulevat hyvin toimeen sisaruskatraassa, jotkut taas tarvitsisivat elämän ilman sisaruksia. Valitettavasti persoonallisuus ja perhetilanne ovat täyttä arpapeliä, eli useat eivät saa elää persoonallisuudelleen sopivassa perheessä.

Höpö höpö. Olet vaan itsekäs paska ja muut sisaruksesi ovat pysäyttäneet sinut. Tästä olet itsekkyyttäsi katkera.

En inhoa heitä mutta meillä oli vaikea lapsuus ja emme kyllä pidä toisiimme yhteyttä kovinkaan usein.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se outoa.

Sinä olet jotenkin erikoinen persoona. Toki voivat sisaruksesikin olla toisella tavalla, mutta jos et tule yhdenkään kanssa toimeen, niin luultavasti sinä olet se outo tyyppi. Yleensähän niiden kanssa tulee toimeen joilla on samat geenit ja sama elinympäristö ja perhe ollut lapsena, on samanlainen kasvatus ja samanlaiset kokemukset asioista.

Ei ole outoa. Nimenomaan ne joiden kanssa on ollut pakko elää vaikka kuinka oltaisiin erilaisia persoonia ja kaikenlaista pikku vääntöä koko ajan on niitä, joiden kanssa aikuisena ei välttämättä halua olla tekemisissä. Ei kaikki sisarukset tule toimeen keskenään. Geenit tai yhteiset kokemukset ei takaa hyviä välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisarussuhteet voivat kieltämättä olla hankalia aikuisena. Etenkin silloin kun ei ole mitään yhteistä, ja lapsuudenaikainen ja jännitteinen perhedynamiikka on edelleen valloillaan. Jos sisarusten välinen kommunikaatio on lähinnä kilpailua, piikittelyä ja arvostelua, niin eipä siinä hirveästi tee mieli olla tekemisissä.

Jokainen voi mennä itseensä ja parantaa käytöstään jos haluja on ystävälliseen käytökseen.

Itse en ainakaan kehtaisi olla riidanhaastaja ja piikittelijä. Niin alas en pystyisi vajoamaan.

Entäs kun toinen osapuoli ei tee mitään provosoidakseen, mutta saa silti osakseen vain sitä piikittelyä tai arvostelua. Niinkin mitättömistä asioista kuin vaikkapa matkakohde, harrastus, sisustus tai asuinsijainti. Kun kaikkeen on negatiivinen asenne niin ei silloin vain jaksa yrittää enää, vaan mieluummin on sitten olematta tekemisissä.

En nykyään oikein tule toimeen perheeni kanssa. Tekemisissä oleminen on jotenkin tönkköä ja kiusaantunutta.