Muita jotka eivät pidä sisaruksistaan?

Mä vihaan sisaruksiani. Näen ainoastaan silloin, kun mene vanhempieni luo kylään. Siis nämä ns. pakkojuhlat joulut ja äitienpäivät. Kireä tunnelma on aina. Veljelleni en ole puhunyt mitään enää vuosii. Ei ole mitään yhteistä. Kun vanhemmista aika jättää en halua enää ikinä nähdä. Onnittelut niille, joille ei sisaruksia ollenkaan. Saa yksin perinnöt ja kaikki :D

Mä ihmettelen aina kun joku sanoo sisarestaan että tämä on rakas, tai kutsuu parhaaksi ystäväkseen. Ihmettelen Kardashianeita, jotka ovat kuin paitoja ja peppuja keskenään. En ole koskaan kokenut omaa sisartani rakkaaksi tai tärkeäksi, enkä edes pidä hänestä. 

Ei pidetä mitään yhteyttä. Kaikki alkoi varmaan silloin kun jo pienenä oltiin niin eriluonteisia. Nyt kun perinnönjakojen jälkeen ei ole enää mitään syytä pitää yhteyttä, on oikeastaan ihan kiva. Suoraan sanoen koko suku vaikuttaa heikkopäiseltä.

Pitäisin siskostani mutta hän muuttunut vuosien mittaan ihan kummalliseksi. Veljeni taas ovat puukottaneet selkään pari kertaa niin etten halua olla tekemisissä. Muut sukulaiset yrittänyt pitää yhteyttä mutta sielläkin on niin outoa porukkaa ja juoruilijoita ettei niitä jaksa.

Vanhemmat suosivat veljeäni ja siskoani ja heistä tuli jo lapsena ylimielisiä.Olin se ulkopuolinen ja halveksittu.Sama jatkuu edelleen ja yrittävät painaa mitätöimällä ja vähättelyllä alas.Yhteydenpito loppunut vsnhempien jälkeen.

Nuorempaan veljeeni on ihan ok tekstiviestivälit, mutta livenä ei tavata juuri koskaan. Siskoon oli läheisemmät välit, kunnes hän sai ainoan lapsensa yli neljäkymppisenä. Sen jälkeen hän muuttui omituisen ylimieliseksi,  kaikkitietäväksi. Itsellä 2 lähes aikuista lasta ja silti sisko jaksaa jakaa "hyviä kasvatus/elämäntapavinkkejä" yhden lapsen kokemuksellaan. En kestä häntä yhtään. 

Mulla taas on vaihtuneet suosikkisisarukset ajan kanssa.

Ne joiden kanssa tykkäsin olla nuorena on vaihtuneet toisiin nyt vanhana. Nyt joku on sellainen jonka puheluun ei haluaisi vastata ollenkaan kun tietää että tulee taas jotain ikävää juttua. Ja toisen kanssa taas vietetään yhdessä perheiden kanssa kesälomat.

Mitenkäs sellainen asetelma, että itse olet kauhean tärkeä ja rakas sille toiselle, josta itse et piittaa yhtään? Että jaksaa ihmetyttää kun hän vuodattaa että oot mun ainoa sisko ja rakas, ja itse et pysty edes valehtelemaan samaa takaisin. Ja sitten sillä siskolla on lapsia, joiden kanssa haluat olla tekemisissä ja jotka ovat sinulle rakkaita, vaikka se sisko itse ei. Ja hän haluaa tavata ja viettää aikaa, mutta itsellä verenpaine nousee kattoon välittömästi tavatessa, joutuu pinnistelemään ettei sano pahasti ja huokaa syvään kun tapaaminen on ohi. Jos ei olisi sukua, niin en olisi missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Pidän itse sisaruksestani. Hän on hyvin rakas. 

Mutta ajatteleeko hän samoin sinusta 🤔

Ullatus! Vauva.fi on täynnä outoa, dysfunktionaalista ja syrjäytynyttä sakkia. 

Vierailija kirjoitti:

Ullatus! Vauva.fi on täynnä outoa, dysfunktionaalista ja syrjäytynyttä sakkia. 

Joo, tuu mukaan vaan! 👍

Haluaisin pitää sisaruksestani, mutta valitettavasti hän jatkaa edelleen lapsuudenperheen dynamiikkaa, jossa minä olen syypää kaikkeen ja aina vähän viallinen ihminen. En jaksa kommunikoida ihmisen kanssa, joka pitää minua vajaaälyisenä 3-vuotiaana.

Mä suoraan sanoen inhoan sisarustani. Hän edustaa ihan kaikkea mikä tekee maailmasta paskan paikan elää.

up

Sisarussuhteet voivat kieltämättä olla hankalia aikuisena. Etenkin silloin kun ei ole mitään yhteistä, ja lapsuudenaikainen ja jännitteinen perhedynamiikka on edelleen valloillaan. Jos sisarusten välinen kommunikaatio on lähinnä kilpailua, piikittelyä ja arvostelua, niin eipä siinä hirveästi tee mieli olla tekemisissä.

Täältäkin löytyy, mutta en mene yksityiskohtiin. Vain yksi sisarus minulla.

Vierailija kirjoitti:

Sisarussuhteet voivat kieltämättä olla hankalia aikuisena. Etenkin silloin kun ei ole mitään yhteistä, ja lapsuudenaikainen ja jännitteinen perhedynamiikka on edelleen valloillaan. Jos sisarusten välinen kommunikaatio on lähinnä kilpailua, piikittelyä ja arvostelua, niin eipä siinä hirveästi tee mieli olla tekemisissä.

Juuri näin. Jo sisaruksia nähdessäkin palasi aina mieleen ne ikävät kotiolot ja kaltoin kohtelut.  Aivankuin sama perinteinen tyyli jatkuisi vielä vanhempien jälkeenkin.  Sen verran masentava kokemus, että toivottavasti ei enää tarvitsisi näitä edes tavata. 

Ei, omakin veli on lähinnä hyväksikäyttäjä, vaikka sinänsä seurallinen ja sosiaalinen onkin. Kukaan hänen lähellään ei kuitenkaan voi kovin hyvin

Vierailija kirjoitti:

Ei, omakin veli on lähinnä hyväksikäyttäjä, vaikka sinänsä seurallinen ja sosiaalinen onkin. Kukaan hänen lähellään ei kuitenkaan voi kovin hyvin

Minäkin voisin omastani sanoa samaa, jokin persoonallisuus häiriö hänellä on, tai ainakin huono itsetunto, jota sitten paikkaa muilla keinoin.

En nykyisin viihdy hänen kanssaan. Hän ei tunnu ymmärtävän käyttäytymis-sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei sisarusten kanssa ole läheisiä välejä. Ns. hyvänpäivän välit saadaan pysytettyä erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Asutaan kaukana toisistamme eikä juuri olla yhteyksissä. Perhe oli todella kipeä. En muista lapsuudestani mitään.

Et voi kirjoittaa kuin kirjoitat. Et ole mistään saanut valtuuksia esittää että miltä jostain toisesta tuntuu ja tässä tapauksessa sisaruksistasi.