Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja olo on henkisesti täysin maassa :(
Lillu92
15.07.2017 |
Joo, juuri se ei niin suunniteltu tapaus ja nyt....:(
Tämä päivä on ollut aivan kamala. Mikään kokemani ahdistuneisuus (ja sitä olen kyllä kokenut) ei vedä vertoja tälle. Olo on aivan maassa, iloa ei revi mistään ja olen aivan omissa maailmoissa. Oikeasti tänään miettinyt miten helpottavaa olisi kuolla, ei toki nyt oikeasti , mutta niin hirveä oloni on. En varsinaisesti ole halunnut lapsia tosissaan mielessäni tietääkseni tai en ainakaan vielä ja nyt sellainen kasvaa sisälläni,?
En ole ikinä kokenut kroppaani kohtaan näin suurta ahdistusta, ja sitäkin olen kokenut paljon. Mutta tämä on aivan erilaista, kun ne asiaan ei voi mitenkään erityisesti vaikuttaa. Olen siis uskokaa tai älkää aivan turvoksissa päästä varpaisiin. Tänäkin aamuna ensimmäisenä mieli masentui varmasti ensin tästä, kun maha möllöttää kuin mikäkin ja oikeasti esim reidet tuntuvat tankeilta!! Tunnen oloni ihan ja hirveäksi koko ajan.
Itkettämyt vain koko päivän. Ei minusta selkeästi ole äidiksi ja sekin elämä ahdistaa , mutta eniten tämä raskaus. Olen myös yltä päältä psoriaksen peitossa ja tuollaiset tulevat lekurintutkimuksetkin ahdistaa , kun olen aina tottunut peittelemään itseäni mm. mieheltänikin. Ihan hirveä ahdistus nostakin.
Toisinaan lapsen tulo elämäntilanteen kannalta on ihan okei, mutta itse vain olen aivan pohjalla. Miten tästä selviää?:( huomenna taas varmaan itkua pidättelemään töihin. Tämä on ihan hirveää :(
Kiitos, kun sain avautua. Saa kommentoida mitä vain.
Kommentit (14)
Kuulostaa, että olet keskusteluavun tarpeessa. Kerro ajatuksistasi neuvolassa ja pyydä päästä neuvolapsykologin juttusille. Jo muutama kerta ulkopuolisen neutraalin hmisen kanssa keskustelu voi auttaa sinua eteenpäin ja selkiyttämään ajatuksiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös miettinyt, että keskusteluapu voisi auttaa, vaikka sekin on toisaalta pelottava ajatus. Mutta uskon itsekkin, että siitä voisi olla mminulle hyötyä.
Onneksi tänään on hieman parempi mieli ja herkistyttää ajatella läheiseni sanoja, että asukki on varmaan hyvä tyyppi<3 niin onkin miksi ei olisi<3
Tänään paremmalla mielellä töihin. Huh tätä mielen myllerrystä!
Minulla oli sama. Kesti kaksi kuukautta. Muuttuva kroppa ja epävarmuus pelottavat. Nyt helpottanut. En juuri ajattele raskautta. Tai suhtaudun neutraalisti. Ehkä onnen tunne tulee myöhemmin. Kaikki on suurta väsymystä.
Niin olen lukenutkin, että ilmeisesti tälläinen on aika yleistä:( joten se myös lohduttaa, että ehkä tämä kuuluu asiaan ja tåmä tulee helpottamaan!
On kyllä yksi tuntematon maailma raskaus, ei kukaan ole kertonut, että se on kaikkea muutakin kuin paha olo ja myöhemmin potkiva vauva.
Täällä toinen. Haluaisin breikin raskaudesta, en vaan jaksa tätä, paksuutta, unettomuutta, tukaluutta, kipuja, rajoituksia. Koko ajan paha olla henkisesti ja fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jo liian myöhäistä päästää lapsi tuskistaan? Ei voi olla hyvä ratkaisu syntyä tuollaisen (noin epävakaan) äidin lapseksi. Ethän sinä edes sitä lasta vielä halunnut/toivonut? Paras toimia sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko jo liian myöhäistä päästää lapsi tuskistaan? Ei voi olla hyvä ratkaisu syntyä tuollaisen (noin epävakaan) äidin lapseksi. Ethän sinä edes sitä lasta vielä halunnut/toivonut? Paras toimia sen mukaisesti.
Mistä voin tietää jos sittenkin rakastaisin sitä elämää? Jos elämä olisikin parempaa? ei lapsia ollut väenvängällä tehty, enkä ole ajatellut elämää tosissaan äitinä, mutta ei tässäkään elämässä niin sanotusti ole mitään miksi pitäisi kaksin käsin pitää tästä kiinni. Joten ehkä elämä vain paranisi ja se olisi vain jtn mistä en ole osannut haaveillakkaan?
Enhän voi tietää, kun en ole sellaista koskaan elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua...miksi päätit pitää?
Raskaudnbaikainen hormonimyrsky on senlaatuinen että se kyllä vaikuttaa useimpien mielialaan niin että on ihan upsidedaun ja votskoingöön. Eli sussa ei ole vikaa vaan kroppa valmistautuu synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli raskauden aikainen kilpirauhasen vajaatoiminta ja se veti mielen matalaksi ennen kuin todettiin ja sain lääkityksen. Sulla ei tuota ehkä ole mutta kannattaa pyytää verikoe tuohon neuvolasta varmuuden vuoksi. Ja onhan se ensimmäisen lapsen saaminen raskasta aikaa henkisesti kun se on niin iso muutos ja voi pelätä synnytystä ym. Neuvolan psykologille vain pyydät lähetettä :) en ole itse käynyt n.psykologilla mutta oli mieli kyllä myllerryksessä ekan raskauden ajan. Seuraavat raskaudet oli henkisesti helpompia kun oli jo käynyt asiat läpi. Vaivatkaan ei enää tuntuneet niiin pahoilta kun tiesi jo että suht nopeasti se aika kuluu ja kohta on ihana vauva sylissä♥ eli äidiksi kasvamista se kai myös on, ekassa raskaudessa aika kului hitaasti kyllä kun ei ollut isompia lapsia hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vasta takana ensimmäinen ja toivottu raskaus. Kaikki sujui onnistuneesti paitsi oman pääkopan tila. Raskaana oli kamalaa ja kaikki tuleva pelotti ja jännitti niin, että välillä halusi perua kaiken. Hirveä syylisyys omista tunteista ja siitä kuinka en osannut olla kiitollinen, vaikka kaikki eteni hyvin. Lopussa itkeskelin varsinkin aamuyön tunteina väsymystä ja olotilaa. Nyt muutaman viikon vanhan pojan äitinä tuo kaikki on muisto vain ja tunnen eläväni elämäni parasta ja rauhallisinta aikaa, täydellisiä hetkiä. Ole itsellesi armollinen ja muista, että tämä aika on vain pieni ja ohi menevä hetki elämää. Tsemppiä!
;
:(