Lue keskustelun säännöt.
Olen 19-vuotias epätoivoinen mies.
13.07.2017 |
Ihan aluksi haluan sanoa ihan rehellisesti, että tämä EI ole provo. Minusta on surullista se, minkälaiseksi tämä keskustelupalsta on mennyt. Ei voi oikein puhua rehellisesti ilman, että leimataan provoksi. Lähdetään liikkeelle aiheeseeni:
Elämäni nykytilanne ärsyttää minua. En halua enää asua vuokrakämpässä. Haluaisin opiskella itseni insinööriksi. Se on tutkitusti yksi hyväpalkkaisimmista ammateista ja naisten mielestä seksikkäimmistä ammateista. Asun Etelä-Suomessa, mutta en avaa tätä enempää, ettei joku entinen kiusaaja tms. arvaisi kuitenkin heti, kuka olen. Haluaisin ensin muuttaa Tampereelle opiskelemaan insinööriksi (koska se on tutkimusten mukaan Suomen mukavin paikka asua), sitten muuttaa kokonaan pois Suomesta esim. Kanadaan (tutkitusti yksi suosituimmista ja turvallisimmista maista asua). Haluaisin muuttaa koko identiteettini kokonaan, nimeä myöten. Omalla identiteetilläni ja nimelläni olen jo kerennyt pilaamaan maineeni.
En halua pyrkiä elämässäni avioliittoon tai pysyvään parisuhteeseen, vaan olla ns. "pelimies" ikuisesti. Haluaisin säästää rahaa vihdoin autokouluun, ja saada autokseni Chevrolet Camaron. Pitäisi elää niukemmin, ja säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. Minua todella tympii se, että poltan vieläkin tupakkaa. Elän epäterveellistä ja laiskaa elämää. En harrasta liikuntaa tai rakenna lihaksia. Mikä tässä elämässäni oikein mättää? Mikä olisi ensimmäinen askeleeni kohti tätä uutta unelmaelämääni? Miten kerron koulussani, että haluankin opiskella insinööriksi? Jos puhun tästä ystävilleni ja kerron perusteluni tähän, he vain sanoisivat: "Et voi alkaa elää vain asettamalla sellaiset elämänarvot, että haluat olla seksikäs, rikas ja menestynyt mies, jota naiset arvostaa." Miksi en? Nämä todella ovat elämänarvoni. Millään muulla ei ole väliä. Haluaisin sixpackin. Naiset arvostaa sitä, ja tuntuisihan se nyt hemmetti itsestäkin hyvältä. Haluan elää tervettä elämää niin vanhaksi kuin vain mahdollista, mutta eikö olekin ristiriitaista, että poltan edelleen tupakkaa ketjussa. Haluan olla hyvin sivistynyt ja älykäs. Lukea kirjoja. Heittää viitan, joka sisältää kaikki tähän elämääni liittyvät asiat. Vaihtaa nimeni maistraatissa englanninkieliseksi nimeksi (joka herättää houkuttelevia mielikuvia naisissa). Mitä minun oikein pitäisi tehdä.
Kommentit (12)
No kaikilla meillä on unelmia mutta kaikilla ne ei koskaan toteudu Tsemppiä elämääsi dude!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kerran haluat tehdä noin, niin mikä estää. Siitä vaan! Tuosta sixpackista - mulla on miehen kavereissa yksi todella ujo poika/mies (20), se sai itsetuntoa just nimenomaan rakentamalla kroppaansa. Eli mikä sulle sun mielestä toimii, tee se.
Naurahdin ääneen. Huomaa kyllä, että 19-vuotiaana poika ei ole vielä mies. Kovin on keskenkasvuista meininkiä vielä... 😂
T. 19-v. POJAN äiti
Lapsellisia tavoitteita ja unelmia. Tai oikeastaan ihan normaaleja ajatuksia 19-vuotiaalta. Sä saat tehdä sun elämällä ihan mitä itse haluat:) Mutta sun ajatukset tulee muuttumaan kunhan vähän kasvat ja näet tätä elämää:)
Olen 29 vuotias epätoivoinen mies, ja musta vaikuttaa siltä, että sussa on muutakin häikkää kuin epätoivo. Miksi haluat rakentaa kokonaisen identiteetin sen pohjalle, mistä naiset tykkäävät? Itse olen elänyt elämää muita varten liian kauan. Nykyisin olen mielisairas, köyhä ja kipeä ja lompsin ympäriinsä feikkicrockseissa. Naiset tykkäävät musta enemmän kuin koskaan.
Jos saisit haluamasi naisen, joka rakastaisi sua ihmisenä, olit sitten millainen olit, niin mitä haluaisit tehdä elämälläsi ihan vain itsesi takia?
Olen pahoillani siitä, että sua on kiusattu ja koet, että sun on vaihdettava nimesi. Itse olen sen tehnyt oikeastaan. Itseään ei kuitenkaan pääse ikinä pakoon. Olen mennyt todella pitkälle ihan vain ollakseni joku muu. Melkein tapoin itseni lopulta.
Et tarvitse muiden hyväksyntää. Ole mies ja hyväksy itsesi. Elämässä pelataan niillä korteilla, mitkä on annettu. Mä opettelin virkkaamaan, koska mua vaan huvitti, ja monista se on hieno juttu, koska oikeasti rohkeaa on vain olla se, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä on ongelma? Sulla on selkeä suunnitelma, sen kun toteuttamaan sitä.
Ainoa tietysti mikä voi tulla esteeksi, on se, ettei sinusta ole insinööriksi koska olet numerosokea ja sinulta puuttuu looginen ajattelu. Muuten ei kun pääsykokeisiin. Vuokrakämpässä joutunet ehkä asumaan vielä jonkin aikaa, ellet nyt satu lottovoittoa kuittaamaan tai perintöä - ja vanhempien poismenoa en sinulle toivo vielä moneen vuoteen.
Muuta Tampereelle, pyri kouluun. Tai jollei onnistu, niin hae töitä jotta saat pesämunaa sitä haluamaasi omistusasuntoa varten. Tai muuta saman tien sinne Kanadaan, kai se onnistuu jonkun opiskelijavaihdon tms kautta?
Vai oletko niitä, jotka mielellään haaveilee, mutta haaveiden eteen ponnistelu onkin työlästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös parikymppisenä itsemurhaa pahimmillaan päivittäin uudella opiskelupaikkakunnalla ilman läheisiä kavereita ja naista. Minua lohdutti ajatus, että annan itselleni viisi-seitsemän vuotta aikaa ja jos edelleen on paskaa, voin tappaa itseni. Vähän ajan päästä tapasin kivan naisen ja siitä se solmu lähti aukeamaan. Voin sanoa, että naisen saanti helpottuu kummasti, kun kokemusta tulee lisää. Nykyisin saa aina, kun lähtee hakemaan.
Ryhdy vain askel kerrallaan rakentamaan elämää siihen suuntaan, mihin haluat. Jossain vaiheessa homma aukeaa. m26
Paljon unelmia ja ei ees kovin vaikeita saavuttaa ja silti vaan lössöilet neitsyenä himassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että sinulla on selkeät unelmat! Kaikilla ei ole välttämättä mitään ideaa, mitä tehdä.
Nyt vaan niitä kohti, mars!
Olet 19-vuotias. Nämä ovat kasvukipuja. Olen itse 26-vuotias, ja miellän 19-vuotiaan itseni täydelliseksi kakaraksi, kun mietin asioita taaksepäin.
19-vuotias epätoivoinen mies Porvoosta varmaankin.