Tehdäänkö teillä näin? (perheen talous)

Meillä on yhteinen tili sekä kummallakin omat. Kaikki tulot menevät yhteiselle tilille, josta siirrämme omille tileillemme joka kuukausi pienen summan lähinnä henkilökohtaisia vaatemenoja tms. varten. Kaikki yhteiset asiat maksetaan siis yhteisestä tilistä ja tuloista riippumatta siirrämme aina kummankin tilille saman rahamäärän. Ja tuon oman rahan kumpikin käyttää miten haluaa. Tähän ratkaisuun päädyttiin, jotta olisimme mahdollisimman tasa-arvoisia taloudellisesti eikä toinen joutuisi elämään köyhyydessä esim. työttömyyden kohdatessa.

Kuten joku jo edellä sanoikin, niin yhteiset rahat vaativat pitkälti samanlaiset kulutustottumukset ja yhteiseen hiileen puhaltamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkaamman pitäisi maksaa enemmän?

Meinaat, että lähihoitajan pitää pystyä maksamaan saman verran kuin toimitusjohtajan? Kuitenkin perheen yhteisestä sopimuksesta lähihoitaja lienee se, joka jää kotiin esim hoitamaan pieniä lapsia jne.

Perhe on yksikkö.

Juuri näin. Ja koska toinen tuo perheeseen enemmän rahaa, tekee toinen enemmän kotitöitä, esimerkissäsi käytännössä kaikki kotityöt. Hänhän pääsee nauttimaan paremmintienaavan tuloista, joten yhteisessä yksikössä hän vastaa huushollista ja lapsista. Valittamatta. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, että myös huonompituloisella on velvollisuus elättää itsensä.

Olen kyllä eri mieltä. Yhteiskunta sattuu arvostamaan minun ammattiani muutamalla tonnilla enemmän kuukaudessa, mutta se on yhteiskunnan mielipide, ei meidän. Kotona me ollaan samalla viivalla. Tämä on minusta täysi elinehto tasa-arvoiselle suhteelle. Kotona meillä ei arvoteta rahan tai ammatin mukaan, vaan kumpikin on saman arvoinen puoliso, vanhempi ja ihminen. En edes lähtisi toisenlaiseen suhteeseen.

Jos ollaan yhdessä ja asutaan kimpassa/avioliitossa/yhteisiä lapsia, ny kyllä silloin rahatkin pitää olla ihan yhteiset mun mielestä. Mä en tollasta kattelis ikinä

 Meillä mies tienää tällä hetkellä enemmän, itse lähdin uudestaan opiskelemaan vaikka tienasin entisessä työssäni paremmin kuin mieheni. Tulotasomme yhdessä on siis laskenut reilusti parin vuoden takaisesta. Omat tilit meillä on aina ollut, rahat silti käytännössä yhteisiä. Emme todellakaan laske kumpi on maksanut lainan lyhennyksen (meillä on yhteinen asuntolaina) ja kumpi sähkölaskun. Rahaa ei toiselta tarvitse ruinata, riittää kun vain sanoo että hei mulla on tili nollilla, tartteisin vähän rahaa ja sitä annetaan (jos on). Tosin tällä hetkellä kaikki kyllä menee mitä tuleekin joten on ihan tyhmää edes laskea kumpi on maksanut mitä ja minkä verran, alentavaa olisi sellainen. Mitään isompiakaan emme ostele juttelematta ensin yhdessä asiasta.

Ottamatta muuhun kantaa; naisella on oltava aina omaa rahaa.

Olispa hirveetä olla naimisissa ja laskea palkonko kumpikin maksaa mitäkin.

Ei tehdä ja 0%.

Meillä menee sillain 95-100% minun tuloista yhteisiin menoihin ja puolison tuloista n. 95-100% yhteisiin menoihin.. Eipä tuossa kovin kinan aihetta tule.

Meillä molemmat laittaa saman summan. 

Se jolla parempi palkka maksaa ehkä joitain ylimääräisiä huvituksia enemmän.

Paitsi nyt kun vaimolla on isompi palkka niin eipäs separempituloinen maksa enää ;(

Jep. Parikymmentä vuotta yhdessä ja minä maksan asunnon ja auton kulut, ja rouva muut. Jupinaa ei ole kuulunut kummaltakaan puolelta.

Omasta mielestä paras tapa on se, että kaikki rahat yhdistetän ja kumpikin puoliso saa tyyliin tietyn summan "omaa rahaa" tuhlattavaksi. Toki riippuu tuo summa perheen varoista.

Vuokra ja yhteiset laskut maksetaan puoliksi ja molemmat maksaa oman autonsa, puhelimen ym kustannukset. Miksi ihmeessä paremmin tienaavan pitäisi maksaa enemmän yhteisistä kuluista? Jos toista kiinnostaa potkia itseään eteen päin urallaan ja toinen tyytyy vähempään, silloin saa tyytyä myös pienempään rahanmenoon.

Aiemmin minä tienasin vähemmän, jolloin mulla oli jatkuvasti rahat tiukilla. Sit sain koulutusta vastaavan työn ja nyt mä tienaan enemmän. Koska aiemmin miestä ei kiinnostanu maksaa isompaa osuutta meidän menoista, miksi muakaan nyt huvittais maksaa isompi osuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkaamman pitäisi maksaa enemmän?

Meinaat, että lähihoitajan pitää pystyä maksamaan saman verran kuin toimitusjohtajan? Kuitenkin perheen yhteisestä sopimuksesta lähihoitaja lienee se, joka jää kotiin esim hoitamaan pieniä lapsia jne.

Perhe on yksikkö.

Juuri näin. Ja koska toinen tuo perheeseen enemmän rahaa, tekee toinen enemmän kotitöitä, esimerkissäsi käytännössä kaikki kotityöt. Hänhän pääsee nauttimaan paremmintienaavan tuloista, joten yhteisessä yksikössä hän vastaa huushollista ja lapsista. Valittamatta. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, että myös huonompituloisella on velvollisuus elättää itsensä.

Olen kyllä eri mieltä. Yhteiskunta sattuu arvostamaan minun ammattiani muutamalla tonnilla enemmän kuukaudessa, mutta se on yhteiskunnan mielipide, ei meidän. Kotona me ollaan samalla viivalla. Tämä on minusta täysi elinehto tasa-arvoiselle suhteelle. Kotona meillä ei arvoteta rahan tai ammatin mukaan, vaan kumpikin on saman arvoinen puoliso, vanhempi ja ihminen. En edes lähtisi toisenlaiseen suhteeseen.

Miten kotona voi olla samalla viivalla, jos vain toinen käy töissä ja toinen ei halua käydä töissä, ainoastaan kuluttaa töissäkäyvän rahoja? Miten voi olla saman arvoinen aikuinen, jos ei suostu maksamaan omia kulujaan? En ymmärrä tätä, että parempituloinen joutuu antamaan rahansa perheelle, mutta tulottoman ei tarvitse antaa edes aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minä laitan 900-1000e taloustilille ja mies 500-600. Siitä maksamme asumiskulut, ruoat, netin, vakuutuksen ja sähkön. Se mikä jäää omalle tililleen saa käyttää mihin haluaa. Prosenttiosuudella meillä ainakin toimitaan. Olisi älytöntä että mies maksaa samanverrsn kuin minä, koska itse tienaan enemmän. Reilua näin.

Kun mentiin yhteen, tienasin noin 6000 e/kk, vaimo 3000 e/kk. Hän vaati, että molemmat laittaa 50% tuloista yhteiseen kassaan ja tekee 50% kotitöistä. Ei riittänyt, että maksoin enemmän kuluista.

Tajusin, ettei työ ole kaikki ja siirryin osa-aikaiseksi. Nyt tienataan molemmat saman verran, minulla on enemmän vapaa-aikaa, mutta kotitöitä en tee enemmän kuin vaimo, vaan käytän aikani harrastuksiin. Rahasta riidellään paljon, koska palkkani pienentyessä myös perheen elintaso laski, ei ole enää varaa tehdä isoja hankintoja tuosta vain.

Olen vaimolle sanonut, että näin on hyvä ja tätähän hän halusi vaatiessaan, että ollaan perhe ja kaikki on yhteistä. Nyt minä vain tuon sitä yhteistä kotiin paljon vähemmän kuin ennen, jotta olisimme tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta muuhun kantaa; naisella on oltava aina omaa rahaa.

Ei meillä yhteiset rahat ole vain miehen kyllä ne on yhtälailla minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkaamman pitäisi maksaa enemmän?

Meinaat, että lähihoitajan pitää pystyä maksamaan saman verran kuin toimitusjohtajan? Kuitenkin perheen yhteisestä sopimuksesta lähihoitaja lienee se, joka jää kotiin esim hoitamaan pieniä lapsia jne.

Perhe on yksikkö.

Juuri näin. Ja koska toinen tuo perheeseen enemmän rahaa, tekee toinen enemmän kotitöitä, esimerkissäsi käytännössä kaikki kotityöt. Hänhän pääsee nauttimaan paremmintienaavan tuloista, joten yhteisessä yksikössä hän vastaa huushollista ja lapsista. Valittamatta. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, että myös huonompituloisella on velvollisuus elättää itsensä.

Olen kyllä eri mieltä. Yhteiskunta sattuu arvostamaan minun ammattiani muutamalla tonnilla enemmän kuukaudessa, mutta se on yhteiskunnan mielipide, ei meidän. Kotona me ollaan samalla viivalla. Tämä on minusta täysi elinehto tasa-arvoiselle suhteelle. Kotona meillä ei arvoteta rahan tai ammatin mukaan, vaan kumpikin on saman arvoinen puoliso, vanhempi ja ihminen. En edes lähtisi toisenlaiseen suhteeseen.

Miten kotona voi olla samalla viivalla, jos vain toinen käy töissä ja toinen ei halua käydä töissä, ainoastaan kuluttaa töissäkäyvän rahoja? Miten voi olla saman arvoinen aikuinen, jos ei suostu maksamaan omia kulujaan? En ymmärrä tätä, että parempituloinen joutuu antamaan rahansa perheelle, mutta tulottoman ei tarvitse antaa edes aikaansa.

Jos et toimi omassa perheessäsi siten miksi sinun pitäisi se ymmärtää?

Tiedän perheen, jossa on kaksi pientä lasta, osa-aikatyötä tekevä vaimo ja parisataatonnia vuodessa tienaava mies. Vaimo passaa ihan jatkuvasti, koska mies sitä pyytää; kotiintullessa mies pyytää vaimoa tekemään leivän, vaimo huolehtii lapsista, vaimo siivoaa, vaimo tekee kaikki kotityöt. Ja mies maksaa kaiken, koska vaimo tienaa osa-aikatyöllään lähinnä viikon ruokarahat.

Eniten ihmettelen, miten tämmöinen voi toimia kenelläkään. Itselläni tulisi semmoinen olo, että olen vain kotiorjana ja mies saa luistaa kaikesta inhottavasta, koska vaimo menettäisi täysin tuon elintason jos eroaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkaamman pitäisi maksaa enemmän?

Meinaat, että lähihoitajan pitää pystyä maksamaan saman verran kuin toimitusjohtajan? Kuitenkin perheen yhteisestä sopimuksesta lähihoitaja lienee se, joka jää kotiin esim hoitamaan pieniä lapsia jne.

Perhe on yksikkö.

Juuri näin. Ja koska toinen tuo perheeseen enemmän rahaa, tekee toinen enemmän kotitöitä, esimerkissäsi käytännössä kaikki kotityöt. Hänhän pääsee nauttimaan paremmintienaavan tuloista, joten yhteisessä yksikössä hän vastaa huushollista ja lapsista. Valittamatta. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, että myös huonompituloisella on velvollisuus elättää itsensä.

Olen kyllä eri mieltä. Yhteiskunta sattuu arvostamaan minun ammattiani muutamalla tonnilla enemmän kuukaudessa, mutta se on yhteiskunnan mielipide, ei meidän. Kotona me ollaan samalla viivalla. Tämä on minusta täysi elinehto tasa-arvoiselle suhteelle. Kotona meillä ei arvoteta rahan tai ammatin mukaan, vaan kumpikin on saman arvoinen puoliso, vanhempi ja ihminen. En edes lähtisi toisenlaiseen suhteeseen.

Miten kotona voi olla samalla viivalla, jos vain toinen käy töissä ja toinen ei halua käydä töissä, ainoastaan kuluttaa töissäkäyvän rahoja? Miten voi olla saman arvoinen aikuinen, jos ei suostu maksamaan omia kulujaan? En ymmärrä tätä, että parempituloinen joutuu antamaan rahansa perheelle, mutta tulottoman ei tarvitse antaa edes aikaansa.

Jos et toimi omassa perheessäsi siten miksi sinun pitäisi se ymmärtää?

Koska kaikissa tuntemissani eroperheissä se on ollut juuri noin eli toinen tienaa, toinen ei, kotityöt kuitenkin jaetaan tasan, koska "kotona olemme tasa-arvoisia". Sitten se työssäkäyvä väsyy siihen, että toiselle ei riitä mikään ja tulee ero. Ja se tuloton itkee, että millä hän nyt pärjää, kun ei ole enää toisen työllään hankkimaa rahaa.

Siksi haluaisin ymmärtää, että miksi te haluatte elämän menevän noin, miksi työssäkäyvä kokee, että hänen työnsä ei ole minkään arvoista ja kotona oleva kokee, että hän on ne rahat ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa on kaksi pientä lasta, osa-aikatyötä tekevä vaimo ja parisataatonnia vuodessa tienaava mies. Vaimo passaa ihan jatkuvasti, koska mies sitä pyytää; kotiintullessa mies pyytää vaimoa tekemään leivän, vaimo huolehtii lapsista, vaimo siivoaa, vaimo tekee kaikki kotityöt. Ja mies maksaa kaiken, koska vaimo tienaa osa-aikatyöllään lähinnä viikon ruokarahat.

Eniten ihmettelen, miten tämmöinen voi toimia kenelläkään. Itselläni tulisi semmoinen olo, että olen vain kotiorjana ja mies saa luistaa kaikesta inhottavasta, koska vaimo menettäisi täysin tuon elintason jos eroaisi.

Niin, miksi mies ei tarjoa vaimolle korkeaa elintasoa ja sen lisäksi tee kaikkia kotitöitä. Vasta silloin tuokin perhe olisi aidosti tasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkaamman pitäisi maksaa enemmän?

Meinaat, että lähihoitajan pitää pystyä maksamaan saman verran kuin toimitusjohtajan? Kuitenkin perheen yhteisestä sopimuksesta lähihoitaja lienee se, joka jää kotiin esim hoitamaan pieniä lapsia jne.

Perhe on yksikkö.

Juuri näin. Ja koska toinen tuo perheeseen enemmän rahaa, tekee toinen enemmän kotitöitä, esimerkissäsi käytännössä kaikki kotityöt. Hänhän pääsee nauttimaan paremmintienaavan tuloista, joten yhteisessä yksikössä hän vastaa huushollista ja lapsista. Valittamatta. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyy sen, että myös huonompituloisella on velvollisuus elättää itsensä.

Olen kyllä eri mieltä. Yhteiskunta sattuu arvostamaan minun ammattiani muutamalla tonnilla enemmän kuukaudessa, mutta se on yhteiskunnan mielipide, ei meidän. Kotona me ollaan samalla viivalla. Tämä on minusta täysi elinehto tasa-arvoiselle suhteelle. Kotona meillä ei arvoteta rahan tai ammatin mukaan, vaan kumpikin on saman arvoinen puoliso, vanhempi ja ihminen. En edes lähtisi toisenlaiseen suhteeseen.

Miten kotona voi olla samalla viivalla, jos vain toinen käy töissä ja toinen ei halua käydä töissä, ainoastaan kuluttaa töissäkäyvän rahoja? Miten voi olla saman arvoinen aikuinen, jos ei suostu maksamaan omia kulujaan? En ymmärrä tätä, että parempituloinen joutuu antamaan rahansa perheelle, mutta tulottoman ei tarvitse antaa edes aikaansa.

No minun kohdallani tuo on epäoleellinen skenaario, koska minä en olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka omasta tahdostaan ja yksipuolisella ilmoituksella lopettaa työssäkäynnin ja olettaa minun elättävän. Meillä näistä neuvotellaan yhdessä. Tuossakaan tapauksessa en tosin ostaisi kumppanilta piikapalveluita, vaan nostaisin kytkintä, koska mitä ilmeisimmin minua ei arvostettaisi tuollaisessa suhteessa tasa-arvoisena aikuisena.