Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus elämäntilanteesta
13.07.2017 |
On alkanut ahdistaa. Olen muuttanut viime kesänä miehen luo hänen kotiseuduilleen, koska ei haluttu enää olla puolentoista vuoden seurustelun jälkeen kaukosuhteessa ja koska sain kesätöitä (en oman alani) silloin täältä miehen kotiseudulta (mies haki töitä myös minun kotiseudulta) ja viimeistelen yliopisto-opintojani, joita on mahdollista tehdä etänä. Nyt on alkanut ahdistaa se, että miehellä on täällä ystävä ja perhepiiri ja minulla ei. Minun läheiset ovat muualla. Tulen ihan hyvin toimeen miehen lähipiirin kanssa, mutta eivät ne ole ns.kuitenkaan sellaisia, joita voisin ystäviksi kutsua. Mies on täällä ihan hyvässä duunissa ja itse suoritan harjoitteluani viereisessä kaupungissa, joten ollaan asuttu kesä erillään. Nyt tosin olen lomalla ja miehen kotiseudulla koska kotimme on täällä ja tunnen oloni erityisen yksinäiseksi. Tämä tuntuu niin väliaikaiselta paikalta, enhän edes tiedä mistä saan töitä valmistumisen jälkeen. Mies haluaa kovasti, että haen täältä töitä. Itse olen valmis muuttamaan sinne missä niitä on. Toki haluan olla myös miehen kanssa, enkä haluaisi olla kaukosuhteessakaan. Mitä tehdä siis näille fiiliksille, että jollain tasolla on mielestäni epäreilua, että miehellä on täällä kaikki: elämänpiirinsä läheiset, työ, harrastukset ja minä, mutta minulla ei oikein mitään. Harrastan täälläkin toki omia juttujani, mutta ei niissä ole ystäviä tarttunut mukaan eikä miehen lähipiiristäkään sellaisia ole löytynyt. Viihdyn kyllä paljon yksinkin ja pääsen välillä reissuun tapaamaan omia ihmisiäni, mutta minua on alkanut vaivaamaan se, että oma elämäni oli ns. jäi muualle ja mies saa elellä omaa mukavaa elämäänsä plus sai tänne vielä parisuhteen. Anteeksi sekava selitys, mutta pakko oli purkaa näitä ajatuksia jonnekin. Tiedän, että minun pitää itse rakentaa elämääni tänne ja luulenkin, että jos saisin täältä kivan työpaikan ja siellä tutustuisin edes johonkin ja saisin oman kaverin täällä niin viihtyisin varmaan ihan ok. Tämä välitila vain ahdistaa ja ne fiilikset, että itsellä ei ole täällä ns. mitään (paitsi toki mies) ja miehellä koko elämä täällä. Tämä on suht pieni paikkakuntakin ja itse jollain tasolla kaipaisin hieman isompaan paikkaan. Onko kukaan muu vastaavassa tilanteessa tai miltä tää kuulostaa? Kiitos kommenteista.
Kommentit (10)
Sama tilanne, tosin ei miehen tai naisen vuoksi..pikkukylät kivoja.. Kun ei vaan ole mitää, hae töitä ja kököt...se valinta on vaa tehtävä, lähettävä menee sinne missä on kiva ja pystyy asettuu, eli on töitäki sillee että niitä kannattaa tehä .. Veemäinen ajanjakso olla itsestään riippumattomista syistä jossain mihin ei kuulu oikeestaan ollenkaan, joskus elämää rakentanu mutta asiat muuttuu kun lapset sitte kasvaa ja aikuistuu lähtee opiskelemaa plus muuta..alkaa olemaan jo vanhoihin kuvioihin niin kova hinku että melkee mieluummin asuis vaikka autossa kun tässä nykyisesä paikassa.. Ei kannata sietää liian kauan, jokanen tyylillään, eikä se mies tai nainen voi olla sen itsensä toteuttamisen tiellä, voishan se ukkos hommaa duunin sieltä mihin oot ite menossa, hommailla ne omat kaverit uudesta paikasta, vuoroin vieraissa tai sitte elämät ei ehkä kumminkaa kohtaa toiveineen ja tavotteineen, thats it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä sanoisin, että kannattaa hankkia niitä oman alan töitä. Älä tyydy kökkimään siellä, vaan hoida opinnot nopeasti loppuun ja hanki työkokemusta heti oman alan töistä. Olette olleet ennenkin kaukosuhteessa, kai se uudestaankin voisi toimia? Saattaa hyvinkin jäädä tuo ahdistus päälle ja alat jossain vaiheessa katkeroitumaan ja syyttämään miestä huonosta tilanteesta. Näin kävi minulle, mitään en ole niin katunut kuin sitä, että muutin miehen perässä tyhjän päälle heti valmistumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä sanoisin, että kannattaa hankkia niitä oman alan töitä. Älä tyydy kökkimään siellä, vaan hoida opinnot nopeasti loppuun ja hanki työkokemusta heti oman alan töistä. Olette olleet ennenkin kaukosuhteessa, kai se uudestaankin voisi toimia? Saattaa hyvinkin jäädä tuo ahdistus päälle ja alat jossain vaiheessa katkeroitumaan ja syyttämään miestä huonosta tilanteesta. Näin kävi minulle, mitään en ole niin katunut kuin sitä, että muutin miehen perässä tyhjän päälle heti valmistumisen jälkeen.
Kesätyöni eli siis tää harkkapaikka ovat oman alan töitä. Ja etsinkin niitä viereisestä isommasta kaupungista. Mutta jatkosta ei toki tiedä. Olen kyllä valmis muuttamaan sinne mistä saan oman alan töitä. Toki haluan olla miehen kanssa ja elää yhdessä, mutta näin uran alussa täytyy mennä sinne missä töitä on. Ahdistaa vain tämän hetken tilanne, vaikka tämä on vain väliaikaista..Voi olla, että joudumme olemaan taas kaukosuhteessa, joka ei tietty ole ideaali, koska haluaisimme elää arkea yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä sanoisin, että kannattaa hankkia niitä oman alan töitä. Älä tyydy kökkimään siellä, vaan hoida opinnot nopeasti loppuun ja hanki työkokemusta heti oman alan töistä. Olette olleet ennenkin kaukosuhteessa, kai se uudestaankin voisi toimia? Saattaa hyvinkin jäädä tuo ahdistus päälle ja alat jossain vaiheessa katkeroitumaan ja syyttämään miestä huonosta tilanteesta. Näin kävi minulle, mitään en ole niin katunut kuin sitä, että muutin miehen perässä tyhjän päälle heti valmistumisen jälkeen.
Kesätyöni eli siis tää harkkapaikka ovat oman alan töitä. Ja etsinkin niitä viereisestä isommasta kaupungista. Mutta jatkosta ei toki tiedä. Olen kyllä valmis muuttamaan sinne mistä saan oman alan töitä. Toki haluan olla miehen kanssa ja elää yhdessä, mutta näin uran alussa täytyy mennä sinne missä töitä on. Ahdistaa vain tämän hetken tilanne, vaikka tämä on vain väliaikaista..Voi olla, että joudumme olemaan taas kaukosuhteessa, joka ei tietty ole ideaali, koska haluaisimme elää arkea yhdessä.
Mutta siis minulle painaa vaakakupissa tällä hetkellä eniten se, että saan oman alan töitä valmistumisen jälkeen ja lähden sinne. Ehkä voimme rakentaa yhteisen elämän jonnekin muualle. En vaan tiedä, onko mies valmis siihen. Hän sai juuri ylennyksenkin töissä. Mutta aika sen näyttää. Tiedän, että minun pitää ajatella omaa elämääni. Muuten katkeroidun.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Muutin itsekin uudelle paikkakunnalle miehen luokse, vaikka asummekin pk-seudulla. Minulla ei ole täällä lähellä ystäviä eikä valitettavasti uusiin tutustuminen ole niin helppoa. Olen koulusta lomalla, enkä löytänyt kesätöitä. Siispä jumitan kotona kotitöitä tehden ja Netflixiä tuijottaen, kun mies on töissä.
Tää ei oo kyl kiva fiilis.. Harmi, ettet löytänyt töitä. Ärsyttää ihmisten neuvot, että mene vaan ja hanki ystäviä. Ei niitä niin vaan hankita. Olen kyllä itsekin tutustunut miehen ystäviin ja heidän puolisoihin, mutta ei siitä ole sen enempää tullut. Voihan sitä itse kehitellä tekemistä, mutta ei se ole sama asia, että tuntisi kuuluvansa tänne ja et se oma elämä olisi täällä. Ootteko ollu pitkään yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on oikea päätös hankkia oman alan töitä mistä niitä sitten saakin. Kyllä asiat siitä sitten setviintyvät. On tärkeää että elämässä on muutakin kuin parisuhde. Jos päätät jäädä miehen luo niin hyväksy se asia äläkä katkeroidu. Jos katkeroidut niin todennäköisesti päädytte eroon kuitenkin, sillä erolla vain että sinulla ei ole työkokemusta.
Meillä oli hieman samanlainen tilanne, mies muutti minun luokseni ja taakse jäivät perhe ja ystävät. Kauan oli hankalaa ja häntä ahdisti. Hän on kuitenkin niitä ihmisiä jotka helposti ystävystyvät muiden kanssa ja nykyään hänellä on täällä paljon enemmän ystäviä kuin minulla. Hän on myös läheinen perheeni kanssa. Se vaati vain sen että hän hyväksyi ajatuksen että tätä hän haluaa ja tänne ollaan jäämässä.
Meillä oli suhteen alkuaikoina sama tilanne, tosin päin vastoin: mies muutti luokseni, koska ei halunnut olla enää kaukosuhteessa. Oman elämän rakentaminen kesti kuitenkin todella kauan, ei viihtynyt ja jopa ahdistuksen hetkillään syytti, että hänen piti sinne minun paikkakunnalleni muuttaa. Mutta minä olisin mielelläni jatkanut kaukosuhdetta, minulla ei ollut mikään kiire muuttaa yhteen, enkä sen takia varsinkaan halunnut jättää kotipaikkaani muuttaakseni yhteen jonnekin muualle.
Koska sinä olet halunnut asua yhdessä, kannattaa ottaa kotiutuminen uudelle paikkakunnalle nyt kunnolla projektiksi ja kuten 7 kirjoittaa, hyväksyä ajatus nykyiselle paikkakunnalle (tai -seudulle) jäämisestä. Toinen vaihtoehto on pyrkiä kohtia työpaikkaa ja paikkakuntaa, joita itse tahdot, mutta siinä tapauksessa voi olla hyväksyttävä, ettei mies seuraa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on oikea päätös hankkia oman alan töitä mistä niitä sitten saakin. Kyllä asiat siitä sitten setviintyvät. On tärkeää että elämässä on muutakin kuin parisuhde. Jos päätät jäädä miehen luo niin hyväksy se asia äläkä katkeroidu. Jos katkeroidut niin todennäköisesti päädytte eroon kuitenkin, sillä erolla vain että sinulla ei ole työkokemusta.
Meillä oli hieman samanlainen tilanne, mies muutti minun luokseni ja taakse jäivät perhe ja ystävät. Kauan oli hankalaa ja häntä ahdisti. Hän on kuitenkin niitä ihmisiä jotka helposti ystävystyvät muiden kanssa ja nykyään hänellä on täällä paljon enemmän ystäviä kuin minulla. Hän on myös läheinen perheeni kanssa. Se vaati vain sen että hän hyväksyi ajatuksen että tätä hän haluaa ja tänne ollaan jäämässä.
Kiitos kommentista! Suunnitelmissa onkin hakea oman alan töitä ja se ratkaisee asuinpaikan mistä saan niitä. En todellakaan aio jäädä tyhjän pantiksi miehen luo pyörimään. Tarvitsen omat juttuni ja omankin elämän ja duunin kun valmistun. Tulen kyllä itsekin hyvin juttuun miehen yksin elävän äidin kanssa. Ja miehen veljien kanssa. Minulla on myös tuttavia eri kaupungeissa, mutta täällä niitä ei ole. En siis mikään erakko ole tai etten kehenkään ikinä tutustuisi. Mutta on hankalampi tutustua ihmisiin syvemmin jos ei ole koulussa tai pidempiä aikoja töissä ja jos on kuitenkin vähän ujompi. Toki kavereita pääsee tapaamaan kun matkustaa, mutta olisihan se kiva, että siellä missä asuu olisi joku ystävän tapainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteen alkuaikoina sama tilanne, tosin päin vastoin: mies muutti luokseni, koska ei halunnut olla enää kaukosuhteessa. Oman elämän rakentaminen kesti kuitenkin todella kauan, ei viihtynyt ja jopa ahdistuksen hetkillään syytti, että hänen piti sinne minun paikkakunnalleni muuttaa. Mutta minä olisin mielelläni jatkanut kaukosuhdetta, minulla ei ollut mikään kiire muuttaa yhteen, enkä sen takia varsinkaan halunnut jättää kotipaikkaani muuttaakseni yhteen jonnekin muualle.
Koska sinä olet halunnut asua yhdessä, kannattaa ottaa kotiutuminen uudelle paikkakunnalle nyt kunnolla projektiksi ja kuten 7 kirjoittaa, hyväksyä ajatus nykyiselle paikkakunnalle (tai -seudulle) jäämisestä. Toinen vaihtoehto on pyrkiä kohtia työpaikkaa ja paikkakuntaa, joita itse tahdot, mutta siinä tapauksessa voi olla hyväksyttävä, ettei mies seuraa perässä.
Kiitos fiksuista neuvoista. Kuulostaa siltä, että pääasia, että teen itse päätökset, mutta otan vastuun niistä ja hyväksyn seuraukset. Kuten sanoin, en näe mahdottomana jäädä tännekin, jos saan täältä ok oman alan työpaikan. Elämänpiiri laajenisi ja mulla ois oma juttuni. Tämä välitila vain ahdistaa ja pitäisi jaksaa puristaa opinnot loppuun ja hoitaa harjoittelu vieraalla paikkakunnalla loppuun. Varmaan päällimmäisenä ahdistaa tää epätietoisuus ja se miten tässä käy. Mutta elämä on tällaista. Kai se pitää vain hyväksyä.
Ymmärrän. Muutin itsekin uudelle paikkakunnalle miehen luokse, vaikka asummekin pk-seudulla. Minulla ei ole täällä lähellä ystäviä eikä valitettavasti uusiin tutustuminen ole niin helppoa. Olen koulusta lomalla, enkä löytänyt kesätöitä. Siispä jumitan kotona kotitöitä tehden ja Netflixiä tuijottaen, kun mies on töissä.