Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jaksatte katsella ylipainoisia puolisoitanne?
12.07.2017 |
Itse en näe asiaa siten, että kyse on pelkästään ulkonäöstä. Mielestäni siinä on kyse elämänarvoista ja terveydestä. Ihmisiä katsellessa tulee vain mieleen, että nykyisin voi olla vaikeaa löytää tervettä ja itsestään huolehtivaa kumppania. Yllättävän rennosti myös ihmiset suhtautuvat omaan tai puolisoidensa painoon. Ihan kuin joku sydänkohtaus tai puolison ennenaikainen eläköityminen olisi mikään helppo asia.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä nää keskustelut täällä palstalla nykyään on ?? Onko sulla oikeesti niin paha olla että pitää alottaa tällänen keskustelu?
En ole aloittaja,mutta ongelmana on juuri kaltaisesi ihmiset,joille on arka paikka,kun puhutaan painosta. Ihmiset eivät ymmärrä ,että liikalihavuus ja liikkumattomuus on vakava terveysuhka. Kyllä se muillekin tahoille kuuluu ,kun ihmiset elävät,miten sattuu.
Olet 100% oikeassa. Vasemmiston poliittinen korrektius on mädättänyt länsimaisen yhteiskunnan siihen pisteeseen että mistään ongelmasta ei saa keskustella jos se loukkaa heikkojen ihmisten tunteita.
Hmmm. Puolisollani on maha, ja hän syö epäterveellisesti. Samoin minä.
Me molemmat olemme syöneet sitä tonnikala-raejuustoa ihan riittävästi ikävuosina 18-30. Vitsi sitä treenaamisen laskemista....
Nykyään se vain riittää. Kun kuuntelee terveysintoilijoita, joilla kasvain mahassa, ja röökaajia jotka elää liki satavuotiaiksi - niin ei vain enää jaksa. Evvk.
Miten syvällisistä "elämänarvoista" mahtaakaan nyt olla puhe?
Olen itse tällä hetkellä se ylipainoinen puoliso urheilullisen rinnalla. Ihmettelen kyllä itsekin, miten puoliso jaksaa katsella mua. Itseäni ällöttää oma ulkomuotoni. Olen tässä loppuraskaudessa saavuttamassa 100 kiloa ja vaikka syy on ns.hyvä niin voin kyllä myöntää, että vituttaa rankasti. Varsinkin kun kokemuksesta tiedän, että mun hormooniperäisillä aineenvaihduntaongelmilla joudun tekemään aivan järjettömän työn päästäkseni takaisin normaalipainoon. Ei riitä nämä perusruokailu/liikuntasuoritukset vaan pitää säätää lääkkeidenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin kun en jaksanut enää katsella yhä lihavampaa äijää. Kosketus yökötti. Yöök.
Hyvin jaksaa katsella mies mua 20+ ylikilosta huolimatta ja intohimoa suhteessa riittää. Itse en niin tyytyväinen itseeni mutta toisen hyväksyntä tuntuu hyvältä. Ei ole koskaan edes rivien välistä vihjannut mitään että näyttäisin pahalta hänen silmissään. Sanoisin että se on sitä rakkautta. Ja onneksi kaikki ei tykkää samanlaisista vartaloista tai ylipäätään samanlaisesta elämästä. Mitä vähemmän hämmästelee ja arvostelee muiden elämää niin sen onnellisemmin voi elää omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pistänyt lapset oman ulkonäön edelle ja se on vain plussaa.
Mitää? Eikös se ole vaan pois lapsilta, kun syöt kauemmin (enemmän) ja käytät ruokaan enemmän rahaa kuin tarvitset?
Vierailija kirjoitti:
Oma naisystäväni on lievästi ylipainoinen ja olen itse normaalipainoinen. Kuitenkin hän syö paljon terveellisemmin ja harrastaa enemmän liikuntaa kuin minä.
Mitä ulkonäköön tulee, tykkään vähän pyöreämmistä naisista joten minulla ei ole mitään valittamista.
Miten ihmeessä hän on sitten läski jos kerta elämäntavat on kunnossa? Psyykelääkitys? Napsii herkkuja salaa? Syö isoja rekkamiehen annoksia? Lenkkipolulla ei näe koskaan läskejä ihmisiä. Ne on siellä seisovassa pöydässä rohmuamassa ruokaa.
Oma naisystäväni on lievästi ylipainoinen ja olen itse normaalipainoinen. Kuitenkin hän syö paljon terveellisemmin ja harrastaa enemmän liikuntaa kuin minä.
Mitä ulkonäköön tulee, tykkään vähän pyöreämmistä naisista joten minulla ei ole mitään valittamista.