Päiväkoti uhmaa hoitajavaihdoksella sairaan lapsen lääkärinlausuntoa - "saattaa vaarantaa pojan loppuelämän"

Vierailija kirjoitti:

Naapurin Jaska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201707112200249192_u0.shtml

Ajatuksia tästä?

Tällaiset ongelmat pitäisi ennaltaehkäistä. Abortti on toimiva ratkaisu.

Ei epilepsia näy ultrassa.

Aiheuttaako epilepsia näin voimakkaita käytöshäiriöitä? En tiennytkään.

Ei kai mitään muita lääketieteen alan tutkintoja olekaan kun lääkärin tutkinto (LL) ja jatkotutkinto (LT)? Ja lääkärin erikois- ym. pätevyydet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten sitten kun lapsi menee kouluun, jos nyt annettaisi periksi ja hoitaja siirrettäisiin eskariin, niin olisiko sitten taas sama vääntö että "kyllähän sen nyt kouluun voi siirtää mukaan, eihän se oo ku vaan 6 vuotta!" Vai hommaako he sitten lapselle oman avustajan? Ei koulussa oo mahdollista että joku vahtisi yhtä lasta koko koulupäivän joka päivä. Kannattaisi nyt vaan hankkia oma hoitaja lapselle niin ei tarvitse lehdissä märistä että "voi voi ku ne ei nyt koko päiväkoti hypi meidän pillin mukaan"

Ei tämä lapsi mene tavalliseen kouluun.

No kerro nyt loputkin äläkä vihjaile.

-epilepsia

- ei mene tav kouluun

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mitään muita lääketieteen alan tutkintoja olekaan kun lääkärin tutkinto (LL) ja jatkotutkinto (LT)? Ja lääkärin erikois- ym. pätevyydet.

No ei ole, mutta tämähän on nyt vain äidin kuvailua siitä, mitä he ovat. Minusta vain on outoa sanoa että vanhemmilla on "vaativa lääketieteellinen koulutus", kun jos he olisivat lääkäreitä, niin miksi ei vain sanottaisi, että ovat lääkäreitä?

Lapsellahan on jo oma erityisavustaja. Onko hänen niin haastava, että vaatii kaksi työntekijää selvitäkseen päivistä? Silloin paikka ei ole kyllä enää normaali päiväkoti tai eskari.

Työskentelen opettajana ja haluaisin tuoda esille, että yleisopetukseen integroitujen erityislasten ja -nuorten edellyttämää huomiota ei ole resursoitu mitenkään opettajien työajassa tai palkassa. Kun ryhmään osuu yksi erityisnuori, saattaa tämän asioiden hoitamiseen (palaverit eri tahojen kanssa, yhteydenpito huoltajiin, raportit) kulua lukuvuodessa jopa satoja tunteja. Tästä työstä ei makseta mitään lisäkorvausta eikä muuta työtä vähennetä ryhmässä olevan erityisen tuen tarpeessa olevan nuoren vuoksi. On arpapeliä, millainen ryhmä on valvottavana minäkin vuonna. Kahden samaa palkkaa saavan ja samassa työajassa olevan opettajan vastuut ja työmäärä nimenomaan oppilashuollon näkökulmasta saattavat erota valtavasti. Usein kun on kolme vuotta työskennellyt syystä tai toisesta haastavan erityisnuoren kanssa, toivoo saavansa seuraavaksi vähemmän raskaan ryhmän, ei lisää vastuuta sillä perusteella, että sattuu pärjäämään haastavien nuorten kanssa.

Juuri näin. Jos on jo kaksi vuotta vetänyt perässä raskashoitoista lasta, muun ryhmän ohella, on varmasti huojentavaa kun se vastuu siirtyy seuraavan ohjaajan tehtäväksi. Lapsi ei ole hoitajan, vaan perheen lapsi. Äitihän voi jäädä kotiin hoitamaan lasta, saa varmasti tukea kunnalta.

Itselleni tulisi hoitajan asemassa raja vastaan jo siinä millaisia odotuksia tämä äiti asettaa. Hoitajan varassa on nyt se romuttuuko lapsen kehitys ja tuleeko hänestä kunnon kansalainen. Lapsella on kuitenkin monia diagnooseja ja lapset kehittyvät aina yksilöllisesti muutenkin. Hoitajan puolelta on ammattitaitoa myös se, että ei jatka mikäli ei ole motivoitunut ja sitoutunut jatkamaan. On epäreilua käydä julkisuudessa yksipuolista keskustelua asiasta, kun muut osapuolet ovat vaitiolovelvollisia. Erityislasten parissa työskentely on vaativaa ja omat voimavarat pitää olla kunnossa. Vanhempi, joka noin suoraan laittaa työntekijän varaan sen tuleeko lapsesta "kunnon kansalainen", on aika iso kuormitustekijä lisää.. Tämä hoitaja on jaksanut kaksi vuotta, iso hatunnosto hänelle!!

lähinnä tässä vanhemmat tuhoavat lapsensa kuvittelemalla että tämä olisi valmis eskariin.... tai peruskouluun. Kun tarvis enemmänkin jotain Barnens by (porvoo) kaltaista asumismuotoa.

Sikiöseulanta ei ikävä kyllä paljasta kaikkia häiriöitä. Meille kuitenkin tulee piakkoin uusi eutanasia-laki, joka toivottavasti ratkaisisi tällaiset ongelmat syntymän jälkeen. Lakiin pitäisi myös määritellä, että jos vanhemmat päättävät synnyttää vaikeasti vammaisen lapsen tietoisesti, niin heidän pitäisi myös sitoutua maksamaan kaikki lapseen liittyvät kustannukset. Ei ole oikein, että veronmaksajien rahoilla maksetaan näitä juttuja, varsinkin kuin nämä "vialliset" eivät ikinä kykene tulemaan tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa.

Ihmettelen, että Iltalehti on suostunut jutun tekemään. Ymmärrän, ettei kyseessä ole mikään laatujulkaisu, mutta kyseisen jutun puolueellisuus on Seiskan tasoa provosoivia sanavalintoja ("uhmaa") ja epämääräisiä ilmauksia ("korkea lääketieteellinen koulutus" - eli mikä?) myöten. Pienellä taustatyöllä olisi myös selvinnyt, että kyseinen äiti mm. on kerännyt adressia, jossa on näkyvillä hoitajan tarkat nimitiedot, ja vaikka juttu nyt onkin kirjoitettu muka nimettömänä, edistää lehti kyseisen hoitajan asioiden puimista julkisesti. Jos hoitaja itse olisi adressin tai jutun takana ja olisi selkeästi tuonut ilmi toivovansa siirtoa, voisi asian julkisen käsittelyn jotenkin vielä hyväksyä, mutta näkemäni perusteella hoitaja ei siirtoa ole itse esittänyt tai toivonut eikä ylipäätään ottanut julkisesti asiaan kantaa.

Artikkelissa mainittu Doosen epilepsiaoireyhtymä kuulostaa todella raskaalle diagnoosille. Jos epilepsian hoidon onnistumisesta riippuu, jääkö lapsi kehitysvammaiseksi vai saako kehityksessä muut kiinni, niin se on vanhemmille raskas taakka kannettavaksi. Varmasti siinä alkaa liiaksikin ajamaan lapsen asiaa, ettei vaan omalla toiminnallaan edistä lapsen vammaisuutta. Ja lapsen sairauteen sopeutuminen on varmaan erityisen hankalaa, kun on epäselvää, jääkö lapsi kehitysvammaiseksi vai ei. Ei ole helppo tilanne vanhemmilla, ei ihme jos harkintakyky pettää, kuten nyt tässä tilanteessa näyttää käyneen. Ei yksittäistä hoitajaa voi vaatia seuraamaan lasta eri ryhmään, eikä asian puiminen julkisuudessa ole mielekästä vastapuolen vaitiolovelvollisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa hoitajalla ei riitä koulutus eskariin? Sosionomin AMK antaa pätevyyden vain sinne 5v.asti, ei enää esikoululaisiin.

Sosionomit työskentelevät lastentarhanopettajina, eivät lastenhoitajia. Lastenhoitajilla ei ole koskaan esiopetuspätevyyttä. Ymmärsin kuitenkin että tässä on kyseessä lastenhoitaja, ja siellä esikoulussa on jo valmiiksi ne pätevät esikouluopettajat.

Siis oikeastiko sen hoitajan pitäisi vaihtaa osastoa ja kenties muuttaa muualle tämän lapsen hoidon takia? Saako hän itse tehdä lapsia ja pitää lomaa, kun se vaarantaisi lapsen kehityksen? Aika kauhea vastuu on laitettu huonosti palkatun hoitajan niskaan. En kehtaisi tuollaista vaatiakaan.

Jos sille lapselle on niin äärimmäisen tärkeää että mikään ei koskaan muutu, eikö laitoshoito olisi silloin oikeasti paras vaihtoehto? Olen usein sitä miettinyt kehitysvammaisten kohdalla: koska heille rutiinit on usein se ainoa mikä pitää paketin jollain tavalla kasassa, tuntuu suorastaan väärältä että heidät halutaan "pois laitoksista normaaliin elämään" kun se laitoshoito saattaisi kuitenkin olla heidän onnellisuutensa kannalta parempi vaihtoehto.

Kyseisenlaisia vanhempia olen urani aikana nähnyt kasapäin. Halutaan ehdottomasti pitää lapsi tavallisessa päiväkodissa/koulussa, mutta samalla vaaditaan hyvin paljon erityisoikeuksia. Jos menet ehdottomaan, että lapsen kannalta esimerkiksi erityiskoulu olisi paras mahdollinen paikka, saat kuulla ettei meidän lapsi ole niin vaikeasti vammainen. Samalla kuitenkin sinne tavalliseen kouluun vaaditaan täysin samanlaista palvelua, mitä erityiskoulussa olisi jo valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vallanhimoinen tantta vaan haluaa näyttää valtaansa.

Lapsen äiti vai pk:n johtaja?

Lapsi joutuu elämässään kohtaamaan uusia asioita ja tilanteita. Luulisi, että niihin olisi hyvä totutella. Ei myöhemminkään ketään voi varata itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyseisenlaisia vanhempia olen urani aikana nähnyt kasapäin. Halutaan ehdottomasti pitää lapsi tavallisessa päiväkodissa/koulussa, mutta samalla vaaditaan hyvin paljon erityisoikeuksia. Jos menet ehdottomaan, että lapsen kannalta esimerkiksi erityiskoulu olisi paras mahdollinen paikka, saat kuulla ettei meidän lapsi ole niin vaikeasti vammainen. Samalla kuitenkin sinne tavalliseen kouluun vaaditaan täysin samanlaista palvelua, mitä erityiskoulussa olisi jo valmiina.

niin just. Nää haluaa lapsestaan lääkäriä kuten kaikki muutkin suvussa on ja vähempää emme hyväksy. 

Olen työskennellyt sekä päiväkodissa että kehitysvammaisten kanssa. Vaihdoin päiväkotiin koska kehitysvammaisten kanssa on raskasta, ja ainakin missä minä olin, aika toivotonta kun kehitys lopulta taantuu ja alkaa sen jälkeen menemään taaksepäin.

Lähtisin aika nopeasti tosta päiväkodista muualle jos sielä olisi tuollainen vanhempi jonka mielestä olen ainoa oikea lääke lapselle, ei saisi olla päivääkään poissa vaikka olisi ylityötä ja lomapäiviä ja syyllistetään siitä että lapsen kunto menee huonommaksi jos ok vaikka viikon poissa kun päiväkodissa kiertää noro tai jokin muu virus. Mulla on jo tarpeeksi syyllinen oli kun tiedän että jätän työkaverit pahan paikkaan kun pari kertaa vuodessa tulee flunssa tai virus, en todellakaan haluasisi tollaista vanhempaa syyllistämässä lisää.

Toi lapsi kuulostaa kuitenkin todella raskaalta ja vaikealta ja siltä kun se ennemmin tai myöhemmin päätyy johonkin laitokseen jos se nytkään ei pätkä yhdellä henkilökohtaisella avustajalla. On siinä sitten vanhemmilla totuttelemista kun on kolmivuoro työ, ihmiset vaihtuu koko ajan ja sijaisiakin on paljon.