Asuinalue vai oma koti tärkeämpi?
Jos pakko valita kahden ääripään välillä (kaikki haluavat mieluiten jonkinlaisen kultaisen keskitien tai molemmat, mutta jos aivan väkipakko valita) kumman valitset:
Ihana, omalle perheelle täydellinen oma koti ja piha. Riittävän tilava, hyvin varusteltu ja juuri itselle sopivat puitteet, oli ihanne sitten loft-asunto tai vanha puutalo. Mutta tämä ihanneasumus sijaitsee alueella, jota ei koe lainkaan omaksesi etkä löydä mielestäsi tekemistä lähialueella vaan on pakko matkustaa >1 h julkisilla ihannekodista kaikkea hauskaa ja mukavaa varten.
Vai:
Ahdas, kulunut, itselle täysin sopimaton kulunut muru, oli se pahin vaihtoehto sitten parvekkeen kaksio neljän hengen perheelle tai rapistunut omakotitalo citysinkulle. Joka tapauksessa, karmea koti, jossa ei tunnut hyvältä. Mutta asuinalue on itselle juuri sopiva, tekemistä löytyy lähipiiristä itselle juuri sopivasti ja ympäristö inspiroi sekä sopii omaan elämään.
Jos oletetaan, että molemmista onnistuu työssäkäynti samassa kivassa työpaikassa ja muut perheenjäsenet sopeutuvat kumpaan vain, eli pelkästään koti vs. alue valinta, kumman valitsisit?
Kommentit (31)
Hyvä ja kiva alue/koti ei auta asiaa, jos naapurit on aivan per*eestä.
Mutta jos ihannekotiin sisältyy myös mukavat naapurit niin varmaan se.
Totta, että naapureilla on väliä. Tässä omassa tapauksessa mieluisan alueen naapurit olivat kuivempaa porukkaa (jo vähän liian hyvätuloisia suoraan sanottuna) kun taas ihanan uuden kodin lähinaapurit tosi mukavia ensimmäisten kohtaamisten perusteella. Naapurilla on väliä!
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet hyvän alueen?
Ei kaupungin asuntoja tai ASO-taloja. Ei junaradan tai metron välittömässä läheisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet hyvän alueen?
Ei kaupungin asuntoja tai ASO-taloja. Ei junaradan tai metron välittömässä läheisyydessä.
Mikä vika asoissa? Omistustalossa naapuri saattaa vuokrata kämpän tukia saavalle ja asumismukavuus meni sitten siinä. Asoa ei niin vaan vuokratakaan eteenpäin
Joku Kallion kaupunkilaishiiri käynyt alapeukuttamassa jokaisen vastauksen, jossa vastaaja valitsisi kodin asuinalueen sijasta. :D Meitä on moneksi, se on hienoa! Itselleni olisi vaikea valinta, vaikka asuinalue on tärkeä, vaikuttaa arkeen tosi paljon se, että viihdyn kotona. Kuitenkin Suomessa pitkä talvi istua olohuoneessa iltoja.
Lasten takia alue on ehdottomasti tärkeämpi. Kotia pystyy remontoimaan ja laittamaan mieleisekseen.
Meillä on tehty tuo kompromissi kodin hyväksi. Asumme vanhassa, meille suvun kautta tärkeässä omakotitalossa, jossa puutarha, uima-allas, kanat ja kasvimaa vastaavat unelmiamme. Alue on jonkun toisen näkökulmasta ehkä hyvä (juurikin tuo ap:n mainitsema tunti tai vähän vajaa menee siihen, että pääsee osaksi kaupungin tarjonnasta), mutta meille, henkisesti kaupunkilaisille, tämä kepu-kokoomus-persut-ympäristö tuntuu henkisesti tukalalta, ja paikkakunta on muutenkin unelias. Jos vain voisin siirtää tämän kodin Kallioon, tekisin sen.
Toisaalta, ajan myötä olemme sopeutuneet ja oppineet näkemään myös hyviä puolia tässä sijainnissa. Ei tarvitse olla tekemisissä ruuhkien kanssa, missään ei oikein tarvitse jonottaa, kirjastosta saa haluamansa suositutkin kirjat tosi nopeasti, kaupungin lieveilmiöihin, kuten kännissä öriseviin tyyppeihin ei myöskään tarvitse törmätä. Ymmärrän tavallaan, miksi monet tähän tottuneet eivät haluaisi koskaan asuakaan kaupungissa. Elämä on jotenkin hitaampaa, yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa täällä. Sitten taas - juuri kaupungin kompleksisuus, mahdollisuudet ja henkinen avaruus kiehtovat.
Mukavaa, kun löysit ketjun vastataksesi, nro 28!
Me olemme asuneet nyt pari viikkoa uudessa kodissa, joka on asumuksena kyllä päivä päivältä ihanampi. Vanhan talon henki on ihana, tilaa löytyy ja sielu lepää aivan eri tavalla, kuin pienessä kaupunkikämpässä, jossa huoneet olivat ahtaita. Itselläni on itse asiassa hyvin samanlainen tilanne, nykyinen asuinympäristö on sinänsä ihan ok ja monelle varmaan unelma. Itse olen kuitenkin asunut koko elämäni isommissa kaupungeissa, viimeiset kuusi vuotta tyytyväisenä Helsingissä, ja minulla on jonkinasteinen kulttuurishokki tästä pikkukaupungista. Parin kilometrin päässä kotoa alkaa maaseutu, joka vaan jatkuu ja jatkuu.
Helsinkiin on vain se tunti matkaa, mutta silti tämän asuinpaikkakunnan rajallisuus jotenkin tässä vaiheessa vielä ahdistaa. Toisaalta, kuten sanot, elämä on yksinkertaisempaa. Jo nyt tuntuu, että tässä on selvästi myös puolensa. Helsingissä minulla usein oli jonkinlainen kytevä stressi, että olisi pitänyt olla menossa sinne ja tänne, kun mahdollisuuksia on niin paljon. Täällä on levollisempaa.
AP
Valitsin kodin. Olen aika varma, että asuinalue, jolla koti sijaitsee, alkaa myöhemmin vaikuttaa viihtyisämmältä (kyseessä siis ei ole mikään huonomaineinen alue, vaan tapahtumia ja harrastuksia niukasti). Aiemmin asuimme vireällä ja viihtyisällä alueella, mutta asuntojen hinnat pilvissä ja sisäilmaongelmia...
Alue.
Olisi kivempi, että hyvät kulkuyhteydet, ja kaikki lähellä. Kodista voi pienellä vaivalla tehdä kuitenkin oman näköisen. Ja muutenkin kotona ollessa olen pääosin koneella pelaamassa, tai sohvalla katsomassa telkkaria. Suurimman osan ajasta olen kyllä menossa.
Haaveilen kalasataman uusista kämpistä, kaikki lähellä, ja asunnotkin hienoja, vaikka onkin pieniä.
N22
Pointtihan alkuperäisessä oli niin kuin se, ettet voisi vaan mieluiselta alueelta ostaa mörskää ja remontoida priimaksi. Katson sen olevan yksi monen toivoma kultainen keskitie, mutta tässä hypoteettisessa kyselyssä se ei ollut vaihtoehtona (eikä esim. meidän entisellä asuinalueella taloudelliseatikaan mahdollista, tarpeeksi halutulla asuinalueella rämäkin on hinnoissaan, jos asunnolla on kokoa).
Nillittäjä-AP :P