Asuinalue vai oma koti tärkeämpi?
Jos pakko valita kahden ääripään välillä (kaikki haluavat mieluiten jonkinlaisen kultaisen keskitien tai molemmat, mutta jos aivan väkipakko valita) kumman valitset:
Ihana, omalle perheelle täydellinen oma koti ja piha. Riittävän tilava, hyvin varusteltu ja juuri itselle sopivat puitteet, oli ihanne sitten loft-asunto tai vanha puutalo. Mutta tämä ihanneasumus sijaitsee alueella, jota ei koe lainkaan omaksesi etkä löydä mielestäsi tekemistä lähialueella vaan on pakko matkustaa >1 h julkisilla ihannekodista kaikkea hauskaa ja mukavaa varten.
Vai:
Ahdas, kulunut, itselle täysin sopimaton kulunut muru, oli se pahin vaihtoehto sitten parvekkeen kaksio neljän hengen perheelle tai rapistunut omakotitalo citysinkulle. Joka tapauksessa, karmea koti, jossa ei tunnut hyvältä. Mutta asuinalue on itselle juuri sopiva, tekemistä löytyy lähipiiristä itselle juuri sopivasti ja ympäristö inspiroi sekä sopii omaan elämään.
Jos oletetaan, että molemmista onnistuu työssäkäynti samassa kivassa työpaikassa ja muut perheenjäsenet sopeutuvat kumpaan vain, eli pelkästään koti vs. alue valinta, kumman valitsisit?
Kommentit (31)
Minä en niin välitä lähistön harrastemahdollisuuksista tms, mutta jos pitäisi valita hieno kämppä huonolla alueella tai vaatimattomampi hyvällä alueella, niin valitsisin ehdottomasti jäkimmäisen! Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että lapset saavat asua hyvällä alueella.
Pääkaupunkiseudulla varmaan alue. Maaseudulla ei ole sellaista ongelmaa. Pelto ja metsäalue naapureina.
Asuinalue. Kunhan on paljon akateemisia ja kokoomus alueen kannatetuin puolue, viihdyn varmasti, jos kämppä on lain mukaan asumiskelpoinen
Jos työ- ja koulumatkoihin menisi molemmista saman verran aikaa, niin sitten otettaisiin tuo omakotitalo syrjästä. Lapsiperheenä melkein kaikki aika menee kuitenkin töissä, työmatkalla ja kotitöissä sekä nukkuessa, joten kovin hirveästi niitä kaikkia kivoja juttuja en ainakaan minä ehdi harrastamaan vaikka asuisi lähellä.
Mutta jos työpaikat olisivat huonomman vaihtoehdon lähellä, sitten saattaisin valita sen: Jos työ- ja koulu- ja harrastusmatkat sekä kauppamatkat voisi kävellä tai ainakin päästä nopeasti ja helposti julkisilla, verrattuna siihen että kaikkialle pitäisi lähteä autolla tai on joku hidas tai harvoin kulkeva bussiyhteys, antaisi tuo lähellä kaikkea asuminen niin paljon enemmän aikaa perheelle ja sille kaikelle muulle, että se voittaisi asunnon miinukset.
Ehkei nyt sentään parvekkeetonta kaksiota otettaisi ison omakotitalon tilalta, mutta jos saisi edes parvekkeellisen kolmion, niin silloin ympäristön plussat voittaisivat asunnon miinukset. Ja noin itse asiassa asuttiinkin useampi vuosi.
Ehdottomasti alue.
Asutaan nyt pikkuisen liian pienessä asunnossa mutta hyvällä alueella jossa ei naapurustossa ole ongelmaperheitä.
Meitä on kohta 6 henkeä 4h+k+s ja oikein haikeaa on kun joudutaan tästä tilanpuutteen vuoksi muuttamaan vuoden kahden päästä.
Alueen mukaan valitaan edelleen uusi koti. Pari kivaa, sopivan hintaista on tullutkin jo vastaan mutta alue huono joten ei olla muutettu.
AP jatkaa: minäkin valitsisin ensisijaisesti asuinalueen, mutta parasta aikaa koetan tässä totutella unelmieni kotiin vieraassa tuntumassa pikkukaupungissa. Tämä on pienin paikkakunta, jossa olen ikänäni asunut ja näin alkuun ahdistaa aika tavalla. Tämäkin alue on kuitenkin hyvä siinä mielessä, ettei ole mikään slummi vaan arvostettu turvallinen asuinalue ja lähipalvelutkin ovat erinomaiset, ei vaan tunnu omalta. Puoliso ei yhtään viihtynyt edellisissä isommissa kotikaupungeissa, joten kokeilussa tämä kompromissina (sama työpaikka oli mahdollista säilyttää). Toivottavasti totun!
Toisaalta on aivan ihanaa, että kotona on rento ja mukava olla, kotiin ja pihapiiriin tuleminen tuntuu luonnolliselta ja rauhoittavalta. Edellisessä asuinpaikasta rakastin ympäristöä, mutta kaamea koti ahdisti päivittäin.
Nyt on oma stadin slummissa, pakko muuttaa kohta pois. Meininki on sellaista, että täällä en teinien kanssa asu. Nyt vielä menee kun ovat niin pieniä. Eli muutetaan joko liian pieneen tai vuokralle kunhan maisema vaihtuu lasten katsottavaksi.
Koti ehdottomasti. Ellei se alue tarkoita sitä, että pitää asua jossain keskellä Siperian erämaata.
Koti ehdottomasti, en haluaisi olla ilman asuntoa hyvällä alueella. ;D
Lapsiperheenä alue on tärkeämpi. Ennen lapsia sitä ei juurikaan tullut kiinnitettyä huomiota naapureihin, kouluihin, vaarallisiin liikennejärjestelyihin jne. ja koti ja näppärät kulkuyhteydet oli tärkeämpiä. Nyt toisin päin.
Koti. Jos julkisilla kestäisi tunti "tekemisiin" ja olisin autoton, ostaisin auton. Perheellisenä haluaisin viihtyä kotona ja tehdä kodista mukavan nyös perheelle joten puuhaa varmasti riittäisi siinäkin. Omaa aikaa saa ja urheilua voi harrastaa missä tahansa alueella esim lenkkeilemällä.
Olen koko ikäni asunut Helsingissä ihan "hyvällä alueella" mutta en ikinä keskustassa enkä sinne haluaisikaan. Näistä vaihtoehdoista tuo alue vaikuttaa juuri siltä että pääsee muille kehuskelemaan sillä että asuu tietyllä alueella, piittaamatta asuinmukavuudesta.
Koti, koska kyseessä on omakotitalo isolla tontilla. Alueena haluaisin mieluusti olla syrjässä, mutta näillä vaihtoehdoilla se olisi ison kaupungin keskustassa.. XD Aika arvokas kokonaisuus olisi siis kyseessä.
Valitsen sen alueen koska sijaintia ei voi muttaa mutta sitä asuntoa voi. Olemme siis itse remonttitaitoisia niin tekesimme siitä kulahtaneesta murjusta kodin.
Ja näin teimme myös oikeassa elämässä.
Nyt on kiva ja toimiva keskustakoti.
Alue.