Miten saisin ylipainoisen ystäväni normaalipainoiseksi? Vai pitäisikö jo luovuttaa?

Ollaan tunnettu ala-asteajoista asti silloin hän oli kuin kuka tahansa 90-luvun lapsi. Aikuisiällä hän on hiljalleen lihonut ja painoi syksyllä omien sanojensa mukaan jo 130 kg ja on senkin jälkeen lihonut.

Hän ei tykkää liikkua, koska se on niin vaivalloista ja hän hikoilee paljon. Taloyhtiössä ei ole hissiäkään ja kipeiden polvien kanssa portaissa kulkeminen on tuskallista. Hän ei myöskään tykkää lähteä ulos, koska häpeää olotilaansa eikä enää löydä vaatekaapista mitään päälle pantavaa. Olen huomannut, että hän on poistanut peilin asunnostaan eikä puntariakaan enää näy kylppärin lattialla.

Nälkä hänellä on usein ja se on kova. Iso vatsa ei kuitenkaan täyty ihan helposti ja siksi syöminen on sellaista hirveää tankkaamista. Esim. limua menee melkein litra per ateria. Ruoat hän tilaa kotiin toimitettuna kaupasta tai pitseriasta, asiat hoitaa netissä ja viettää aikansa television edessä.

Hän kärsii väsymyksestä, koska herää öisin kaksi kertaa syömään todella raskaasti. Näläntunne on niin sietämättömän kova, ettei uskalla olla ilman yöllistä sessiota. Töitä hän ei luonnollisesti ole pystynyt tekemään vuosiin.

Laihduttamista hän ei uskalla edes kokeilla, koska hänellä tulee pää kipeäksi, jos on hetkenkin ilman syöpöttelyä.

En nyt ole mitenkään ylipainoa vastaan vaan HUOLESTUNUT YSTÄVÄNI TERVEYDESTÄ! Minua harmittaa sekin, että emme enää voi viettää yhteistä aikaa ulkona niin kuin ennen ja että hän tuhoaa terveytensä lopullisesti.

Onko ylipaino sellainen asia, ettei siinä toisen sana merkkaa mitään vai pitääkö minun potkia ystävääni liikkeelle?