Miten saisin ylipainoisen ystäväni normaalipainoiseksi? Vai pitäisikö jo luovuttaa?

Ala syöttämään sille salaattia ja kasviksia niiden pitsojen sijaan..

Tuskin pystyt häntä laihduttamaan, jos hän ei ole itse valmis tekemään asian eteen mitään. Kaunis ajatus kuitenkin, mutta hän ei ole valmis luopumaan herkuista.

Taitaa ystäväsi olla sellainen, joka linnoittautuu omaan kämppäänsä niin, että lopulta joudutaan hajottamaan seinää, että saadaan sairaalaan, kun sydän pettää.

Älä vaan tuo ikinä mitään ruokaa tai juotavaa hänelle.

Voithan järkeä yrittää puhua, mutta ei ulkopuolinen mitenkään pysty toista varsinaisesti laihduttamaan. Jonkinlainen herätys on sytyttävä henkilölle itselleen. Toki se voi ajan kanssa sieltä järkipuheen kauttakin tulla. Mutta ei kannata turhautua, jos ei tule. Aika harvalle tulee.

Hyvä ap. Ymmärrän huolesi, mutta valitettavasti et voi auttaa ystävääsi. Voit toki kertoa että olet huolestunut hänen terveydestään ja autat mielelläsi jos hän jsokus haluaa sinulta tukea laihtumiseen. Mutta siihen asti neuvoisin irrottautumaan tästä asiasta ja keskittymään teidän yhteisiin, iloisin mielenkiinnon kohteisiin.

Pitäisi kaivella esiin syyt tuolle käytökselle. Mikä saa ihmisen toimimaan Niin? Mikä on se paha olo jota hän lääkitsee syömällä itsensä tuohon kuntoon?

Järkipuhe ei nyt auta vaan syyt on syvemmällä. Kyse ei ole pelkästä fyysisestä nälästä vaan psyykepuolen jutusta.

Anteeksi, näin läskinä, mutta omanarvon tuntevana ja itsemääräämisoikeuden omaavana sinun kysymyksesi jo saa näkemään punaista.

Anteeksi nyt kovin, rouva/herra Minäkeskeinen, mutta tiputan sinut nyt jalustaltasi. Kysytkö tosiaan, kuinka sinä saat ystäväsi laitumaan? Koetko oikeasti, että asia on sinusta kiinni, sinun ratkaistavissasi? Haloo. Koeta ymmärtää, että sinun napa ei ole koko maailman napa. Se läski ihminen siinä on ihan oma persoonansa, ja hän varmasti tietää olevansa läski. On kyllä perseestä, jos sinä "ystävänä" laitat, tiedostaen tai tiedostamattasi, häänelle vielä taakkaa, että pitäisi laihduttaa sinun takiasi...

Kysmyksen asettelu kuuluisi: "Kuinka voin tukea ystävääni laihdutuksessa, siinä vaiheessa kun hän itse on siihen valmis ja motivaatio on kohdillaan?"

Koska se nyt ei vaan koske sinun, vaan sinun ystäväsi, napaa, tämä asia.

Ylipaino on hidastettu itsemurha. Serkku joi neljä litraa Coca-Colaa päivässä ja on nyt kuollut, ehti kyllä lopettaa vähän ennen.

Painoin aikoinaan 140 kiloa ja tiesin ja tiedostin sen ihan itsekin, vaikka jokainen vastaantulija siitä "huolestuneena" huomautti. Turha on yrittää lihavan/tupakoijan/alkoholistin/nistin korvien väliin ihmistä parantamaan, koska valaistua täytyy asianomaisen itse. Huolehtimalla ja "salaattia kuskaamalla" ystävä syö vain entistä enemmän. Ole ystävä kohta vakavasti sairastuvalle ja tue, tai jättäydy matkasta pois, siinäpä vaihtoehdot. Olethan jo yrittänyt järjen äänellä, tuloksetta.

Minä onneksi sain itseni pelastettua, ihan omasta halustani,  ja paino alkaa kohta 8:lla :) Isokokoisen miehen painossa silti vielä olen, mutta en enää toivottavasti hengenvaarassa noin valtavan ylipainon takia.

Toivon koko sydämestäni, että ystäväsi saa jälleen elämän syrjästä kiinni! :)

Erittäin huolestunyt kysyy: kirjoitti:

Ollaan tunnettu ala-asteajoista asti silloin hän oli kuin kuka tahansa 90-luvun lapsi. Aikuisiällä hän on hiljalleen lihonut ja painoi syksyllä omien sanojensa mukaan jo 130 kg ja on senkin jälkeen lihonut.

Hän ei tykkää liikkua, koska se on niin vaivalloista ja hän hikoilee paljon. Taloyhtiössä ei ole hissiäkään ja kipeiden polvien kanssa portaissa kulkeminen on tuskallista. Hän ei myöskään tykkää lähteä ulos, koska häpeää olotilaansa eikä enää löydä vaatekaapista mitään päälle pantavaa. Olen huomannut, että hän on poistanut peilin asunnostaan eikä puntariakaan enää näy kylppärin lattialla.

Nälkä hänellä on usein ja se on kova. Iso vatsa ei kuitenkaan täyty ihan helposti ja siksi syöminen on sellaista hirveää tankkaamista. Esim. limua menee melkein litra per ateria. Ruoat hän tilaa kotiin toimitettuna kaupasta tai pitseriasta, asiat hoitaa netissä ja viettää aikansa television edessä.

Hän kärsii väsymyksestä, koska herää öisin kaksi kertaa syömään todella raskaasti. Näläntunne on niin sietämättömän kova, ettei uskalla olla ilman yöllistä sessiota. Töitä hän ei luonnollisesti ole pystynyt tekemään vuosiin.

Laihduttamista hän ei uskalla edes kokeilla, koska hänellä tulee pää kipeäksi, jos on hetkenkin ilman syöpöttelyä.

En nyt ole mitenkään ylipainoa vastaan vaan HUOLESTUNUT YSTÄVÄNI TERVEYDESTÄ! Minua harmittaa sekin, että emme enää voi viettää yhteistä aikaa ulkona niin kuin ennen ja että hän tuhoaa terveytensä lopullisesti.

Onko ylipaino sellainen asia, ettei siinä toisen sana merkkaa mitään vai pitääkö minun potkia ystävääni liikkeelle?

Pari järkevää vastausta olet jo saanutkin, mutta:

Mikään POTKIMINEN tai HUOLIPUHE ei nyt ystävääsi auta, päin vastoin. Ne vain lisäävät hänen häpeäänsä, johon, kuten kenties olet huomannut hän tulisi reagoimaan syömällä.

Kysymyksessä ei myöskään mitä todennäköisimmin ole mikään itsekuriongelma, vaan aika isot koko elämänhallinnan+psyykepuolen ongelmat. Niitä ei ratkaista " salaattia kantamalla", vaan kaverisi pitäisi saada oikeasti asiantuntevaa apua esim. syömishäiriöklinikalta.

Jos ystäväsi syö tosi ravintoköyhää ruokaa, ei nuo nälkäkohtaukset ole mikään ihme. Muistan itsekin pahoina aikoina, kuinka joskus saattoi esim. Mäkin kerrosaterian jälkeen tulla ihan selkeä näläntunne. Koska elimistö ei vaan ollut oikeasti saanut mitään oikeaa ravintoa siitä, ainoastaan vatsantäytettä.

ELi: mitä voit tehdä?  Sanoa ystävällesi, että näet että hän ei voi hyvin, ja että jos ja kun hän haluaa apua ( millaista tahansa, hänen omilla ehdoillaan) sinä olet valmis häntä auttamaan.

Ap hyvä! Miksi sinun pitäisi laihduttaa kaveriasi? Että kertoisit hänelle jotain, mitä hän ei jo tiedä? Läski on vaarallista? Tiheään pienet annokset ja liikuntaa asteittain? Jokainen ylipainoinen tietää tasan nuo asiat ja on käyttänyt valtavia aikoja elämässään ohjeiden lukemiseen.

Miksi sinä haluat kiusata ystävääsi? Hän varmaan kokee asiasta ahdistusta muutenkin. Voin kertoa ylipainoisena, että minulla on kolme hyvää ystävää, joista yhden seurassa en enää viihdy. Siitä syystä, että on alkanut joitain kertoja selittämään mulle diabeteksestä ja lihavuuden aiheuttamista sairauksista, kysynyt, että eikö olisi kiva elää 100-vuotiaaksi. Se loukkaa. Minä olen älykäs ja lukenut ihminen ja ystävä tietää tämän. Luuleko hän, että ystävällisellä puhumisella saa suuni ruuan kanssa kiinni? Ne kaksi muuta ystävää kyllä puhuu painosta, jos aloitan, mutta eivät vihjaile hyväntahtoisesti vaan tietävät, että asia on minun omien korvieni välissä. Ylipainoa minulla on se 25kg.

Haluatko lisätä ystäväsi häpeää omista kiloistaan? Voin kertoa, että tuollaisen huomauttelun jälkeen alkaa vaan välttelemään sinua, koska sinäkin kiusaat häntä. Se on lähdettävä hänestä itsestään. Ei sinun tarvitse tarjota mitään apua. Ei mitään edes tyyliin "olen tukenasi, jos..." Ei mitään. Jos kuulet hänen aloittaneen projektin, niin silloin voit tarjota apua. Muuten älä tarjoa edes. Ole ystävä, puhukaa muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, näin läskinä, mutta omanarvon tuntevana ja itsemääräämisoikeuden omaavana sinun kysymyksesi jo saa näkemään punaista.

Anteeksi nyt kovin, rouva/herra Minäkeskeinen, mutta tiputan sinut nyt jalustaltasi. Kysytkö tosiaan, kuinka sinä saat ystäväsi laitumaan? Koetko oikeasti, että asia on sinusta kiinni, sinun ratkaistavissasi? Haloo. Koeta ymmärtää, että sinun napa ei ole koko maailman napa. Se läski ihminen siinä on ihan oma persoonansa, ja hän varmasti tietää olevansa läski. On kyllä perseestä, jos sinä "ystävänä" laitat, tiedostaen tai tiedostamattasi, häänelle vielä taakkaa, että pitäisi laihduttaa sinun takiasi...

Kysmyksen asettelu kuuluisi: "Kuinka voin tukea ystävääni laihdutuksessa, siinä vaiheessa kun hän itse on siihen valmis ja motivaatio on kohdillaan?"

Koska se nyt ei vaan koske sinun, vaan sinun ystäväsi, napaa, tämä asia.

Siihen nähden, että olet "omanarvon tunteva", tekstisi on hyvin epävarman ihmisen aggressiivista ja katkeraa vuodatusta.

"Innostu" itse karppauksesta ja suosittele ystävääkin kokeilemaan. Sano syyksi, että siitä tulee hyvä olo, älä mainitse painonpudotusta. Jos hän kokeilee, ja tosiaan syö tuon höttöruoan sijaan kunnon ruokaa (kuten väistämättä VHH-valiolla käy), niin alkaa nälkäkin pysyä poissa.

Minulla ainoa mahdollinen valio tuntuu olevan karppivalio, kun muuten on jatkuva makeanhimo ja nälkä pitkin päivää. Kaikille se ei sovi, mutta kokeillahan voi. Varsinkin reilusti ylipainoisen ihmisen olo kohenee nopsaan (tiedän kokemuksesta), kun kropan ei tarvitse taistella insuliinitasojen kanssa ja nesteturvotus katoaa nopeaan.

Vierailija kirjoitti:

Painoin aikoinaan 140 kiloa ja tiesin ja tiedostin sen ihan itsekin, vaikka jokainen vastaantulija siitä "huolestuneena" huomautti. Turha on yrittää lihavan/tupakoijan/alkoholistin/nistin korvien väliin ihmistä parantamaan, koska valaistua täytyy asianomaisen itse. Huolehtimalla ja "salaattia kuskaamalla" ystävä syö vain entistä enemmän. Ole ystävä kohta vakavasti sairastuvalle ja tue, tai jättäydy matkasta pois, siinäpä vaihtoehdot. Olethan jo yrittänyt järjen äänellä, tuloksetta.

Minä onneksi sain itseni pelastettua, ihan omasta halustani,  ja paino alkaa kohta 8:lla :) Isokokoisen miehen painossa silti vielä olen, mutta en enää toivottavasti hengenvaarassa noin valtavan ylipainon takia.

Toivon koko sydämestäni, että ystäväsi saa jälleen elämän syrjästä kiinni! :)

Onnittelut ja kannustusta! :) Muista, että pitkäkestoista liikuntaa tarvitsevat kaikki; hoikat ja lihavat. Se saa keuhkot, sydämen, vatsan ja ennen kaikkea mielen ja unen toimimaan! :)

Ap:n kaverin oikea ongelma ei ole ylipaino vaan masennus (plus mahdollisesti ahdistus tai joku muu psyykkinen sairaus). Ylipaino on vain niiden oire. Siksi kenenkään ystävän ei kannata puuttua ylipainoon eikä yrittää laihduttaa kaveriaan. Painosta ei kannata puhua mitään. Mutta kannattaa tarttua siihen masennukseen ja ottaa puheeksi, että on huomannut, että ystävällä on henkisesti paha olo, ja haluaa auttaa siinä. Voi luvata lähteä mukaan lääkärille tai psykologille henkiseksi tueksi ym.

Tuossa on nyt kyse jostain muusta kuin ylipainosta. Olen itsekin reilusti ylipainoinen, mutta en herää keskellä yötä syömään eikä minulla ole jatkuvasti kauhea nälkä eikä minun tarvitse tankata valtavia annoksia. Ystäväsi tarvitsee nyt lääkäriä avukseen muuhunkin kuin laihtumiseen, mutta en osaa sanoa, miten hänet sinne saisi.

Olen itse samankokoinen, mutta onneksi liikkuvuuteni on parempi kuin ystävälläsi. Itse kärsin ahmintakohtauksista ja niiden ulkopuolella ruokailu on normaalia.

Ulkopuolisen on erittäin vaikea ja suorastaan mahdotonta vaikuttaa painoon. Tärkeintä on että olet hänen tukenaan.

14 jatkaa... Kuinka hoikka olet itse? Minua ei ole ikinä kiinnostanut keskustella kiloistani hoikkisten kanssa, se tuntuu helposti pahalta. Mutta ystäväpiirissä ollaan jokunen elämäntapaprojekti käynnistelty sillä, että ylipainoisten kesken on juteltu asioista, sillä vertaistuki on aina turvallisemman tuntuista, kuin se, että joku muu puuttuu asiaan. Yhtä hyvin se hoikkishan voi olla ihan samoilla motiiveilla liikkeellä kuin muutkin, mutta se kokemus... En itsekään kehtaa enää oikein puuttua muiden asioihin, kun alan itse olla niissä mitoissa, että olen heidän silmissään vain se kuiva, mäkättävä kääkkä.

14 jatkaa... Kuinka hoikka olet itse? Minua ei ole ikinä kiinnostanut keskustella kiloistani hoikkisten kanssa, se tuntuu helposti pahalta. Mutta ystäväpiirissä ollaan jokunen elämäntapaprojekti käynnistelty sillä, että ylipainoisten kesken on juteltu asioista, sillä vertaistuki on aina turvallisemman tuntuista, kuin se, että joku muu puuttuu asiaan. Yhtä hyvin se hoikkishan voi olla ihan samoilla motiiveilla liikkeellä kuin muutkin, mutta se kokemus... En itsekään kehtaa enää oikein puuttua muiden asioihin, kun alan itse olla niissä mitoissa, että olen heidän silmissään vain se kuiva, mäkättävä kääkkä.