Ero mielessä mutta silti niin vaikeaa..

Olet todella nuori.

Itse en tuossa iässä pystynyt sitoutumaan vakavaan suhteeseen. Jätin poikakaverini hänen halutessaan muuttaa yhteen, en ollut vielä valmis.

Tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta.

Ajattelet naista prosessinomaisesti, listana ominaisuuksia mistä pidät ja mitkä täydentävät sinua. Oikeaa tunneyhteyttä teillä ei varmaankaan ole, jos hänen tunteensa eivät liikuta sinua. Luultavasti olet myös emotionaalisesti estynyt, jos et pysty itkemään. Päästä nainen lähtemään, ehkä hän löytää vielä jonkun joka luo hänen kanssaan oikean yhteyden, ja ehkäpä sinäkin löydät jonkun, jota tiedät rakastavasi. Kunhan olet ekana hurvitellut niin paljon että sinkkuelämä ei enää polttele, ja opit näkemään naisten pinnan alle.

En osaa ajatella tämän hetkistä elämääni ilman häntä joten jonkinkaltaisia tunteitahan täytyy olla. Mutta en myöskään ole varma näenkö yhteistä tulevaisuutta, osittain kyllä - osittain en. Tulit myös maininneeksi emotionaalisesti estyneen. Olen miettinyt osaisiko kallonkutistaja auttaa tämmöisessä tapauksessa esim edes selvittämään hieman pitääkö kuinka paikkaansa. Ikävää myös tunnen jos ei olla nähty pariin päivään, sekin voi toki johtua läheisyyden kaipuusta. Viihdyn ja olen aina viihtynyt omalla ajalla itsekseni. Pari kertaa meillä on ollut ero hyvin lähellä mutta en itse ainakaan osannut päästää irti ja silloin itkin. Hän rakastaa minua ylikaiken ja on suunnitellut jo yhteisen tulevaisuuden.

-Ap

Oot 20 v?? No tosiaan tämähän on vauva-palsta

Mitä sitten vaikka hän onkin 20 v. saa täälä kaikki kysyä neuvoja ja avautua elämästään.

Jää suhteeseen. Tuo vapauden kaipuu on vain hetkellinen olotila. Jos rakastat tyttöystävääsi miksi lähteä väliaikaisen "seikkailun" takia hyvästä suhteesta pois.

Jos lähdet myöhemmin kadut.

T. Samassa tilanteessa ollut ja lähtenyt... Ikinä en saanu toista mahdollisuutta vaan mies löysi toisen.

Kun teillä ei ole vielä lapsia, ero on todella helppo.

Mutta. Tiedän monia niin miehiä kuin naisiakin, jotka vapaudenkaipuussaan eroavat parikymppisinä. Mutta moni katuu ja hakailee sitä nuoruuden rakastettuaan vielä kuusikymppusenäkin. Tiedän myös miehen, joka eläkkeelle jäätyään etsi nuorena jättämänsä naisen käsiinsä ja ovat nyt aviossa. Mies eli elämänsä avioliitossa toisen naisen kanssa, mutta oli aina kaivannut nuorena jättämäänsä naista, jonka hän jätti vain siksi, että halusi kokea asioita ja ajatteli, ettei liian nuorena voi sitoutua.

Todella kinkkinen tilanne sinulla on.

En tiedä kuinka tämän selittäisi ja ei, en kaipaile entisieni perään vaan tuntuu kuin kantaisin edelleen taakkaa edellisistä suhteista. Kiitos kaikille hyvistä elämänneuvoista. En tiedä vielä mitä teen mut jo tästä asiasta puhuminen helpottaa oloa. En osaa myöskään ottaa asiaa puheeksi tyttöystäväni kanssa koska luulen ettei hän ymmärrä miten joku ihminen voi olla tunteiltaan kylmä /:

-Ap

Ehkä olisi hyvä jos ottaisit oikeasti aikaa itsellesi, mene vaikka viikoksi vanhempiesi luo tai reissuun, jos on varaa. Toki se on tyttöystävälle sietämätöntä odottaa epätietoisuudessa, mutta jos jatkat, sun pitäis olla varma sun päätöksestä. Olin aiemmin itse samassa tilanteessa, 17-vuotiaasta asti olin ollut kolmessa eri suhteessa, sinkkuaikaa siinä välissä ei ollut paljoa ollenkaan. Lopulta tuntui, että seurustelisin saman miehen kanssa, jonka kanssa olin 17-vuotiaana, en vain ehkä osannut erottaa ihmisiä toisistaan. Kaipasin sitä hiljaisuutta ja vapautta, toisaalta silloinen poikaystäväni oli täydellinen kaikin puolin ja täydensimme hyvin toisiamme. Päätin erota, koska ajatus loppuelämästä hänen kanssaan ahdisti suunnattomasti. Tai lähinnä ahdisti se, etten koskaan kokisi vapautta. Elelin sinkkuna aika hyvän aikaa, en mitään irtosuhteita harrastanut mutta olihan se vapauttavaa ja opettavaakin itsenäistyä kunnolla. Kahden vuoden päästä tapasin tämän miehen uudestaan ja nyt olemme viiden vuoden jälkeen edelleen yhdessä :)