Mikä syynä ystävättömyyteen ja syrjintään?

Ärsytät niitä muita jostain syystä.

Ehkä olet liian huomioonottava ja sinua on sen vuoksi alettu pitää itsestäänselvänä osana sisustusta?

Vaadi enemmän tilaa ja huomiota itsellesi, mutta älä muuten luovu huomaavaisuudestasi. Sinulla on oikeus kertoa myös omista jutuistasi ja jos joku puhuu päälle tms. niin sano, että sori, mutta sinulla oli nyt juttu kesken.

Ystäviä kannattaa katsella myös työpaikan ulkopuolelta. Aloita vaikka joku sinulle sopiva harrastus, niissä tapaa mukavia ihmisiä. Nettikin on pullollaan kanavia, joiden kautta saada uusia tuttavuuksia. Esim. Facebookissa on ryhmiä, joissa voi etsiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytät niitä muita jostain syystä.

Tätä olen epäillyt. Mikähän se syy voisi olla - tuskin ainakaan kateutta missään suhteessa aiheutan. No, olen korkeimmin koulutettu. Mutta en silti saa yhtään enempää palkkaa.

Ärsytänkö sitten myös kaikkia potentiaalisia ystäviäkin, kun en yhtään ystävää ole onnistunut saamaan.

Miesten kanssa ei ole ongelmia. Yhtään miespuolista ystävääkään ei tosin ole, mutta miehille olen aina kelvannut parisuhdekumppaniksi. Joten uskon, etten voi olla aivan toivoton. Pitäisi minun edes yksi ystäväkin pystyä saamaan.

En tykkää ihmisistä, jotka ei kerro mitään itsestään. Jos itse kerron itsestäni eikä toinen kerro itsestään mitään, tulee tunne, että hän voi käyttää näitä asioita lyömäaseena myöhemmin, koska miten edes voi olla kaveri ihmisen kanssa, joka ei paljasta itsestään mitään. Molempien pitäis paljastaa suht yhtä paljon samanlaisista asioista, niin ollaan niinkuin sit samassa veneessä.

Nouset ensimmäisenä hakemaan paperia kun joku sotkee?? Olet hyysääjä ja sekin on ärsyttävää. Muut kiusaantuvat seurassasi kun miellyttämisen halu paistaa käytöksessäsi läpi, se ahdistaa. Anna toisten edes siivota omat sotkunsa.

Ehkä puhut liian jaarittelevasti tai verkkaisesti? Tai sitten sinulla on asiat liian hyvin ja herätät kateutta.

Kenen kanssa uskoisit olevasi samalla aaltopituudella? Kantsii kiinnittää huomiota muidenkin luonteenpiirteisiin eikä vain "hikoilla" omaa hyväksytyksi tulemisen tarvettaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytät niitä muita jostain syystä.

Tätä olen epäillyt. Mikähän se syy voisi olla - tuskin ainakaan kateutta missään suhteessa aiheutan. No, olen korkeimmin koulutettu. Mutta en silti saa yhtään enempää palkkaa.

Ärsytänkö sitten myös kaikkia potentiaalisia ystäviäkin, kun en yhtään ystävää ole onnistunut saamaan.

Miesten kanssa ei ole ongelmia. Yhtään miespuolista ystävääkään ei tosin ole, mutta miehille olen aina kelvannut parisuhdekumppaniksi. Joten uskon, etten voi olla aivan toivoton. Pitäisi minun edes yksi ystäväkin pystyä saamaan.

Kuulehan ap, työpaikka ei ole mikään kirjekerho, jossa haetaan ystäviä. Siellä tehdään töitä. Anna työkaverien olla ja hae ystävät muualta.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä, jotka ei kerro mitään itsestään. Jos itse kerron itsestäni eikä toinen kerro itsestään mitään, tulee tunne, että hän voi käyttää näitä asioita lyömäaseena myöhemmin, koska miten edes voi olla kaveri ihmisen kanssa, joka ei paljasta itsestään mitään. Molempien pitäis paljastaa suht yhtä paljon samanlaisista asioista, niin ollaan niinkuin sit samassa veneessä.

Minä kyllä kerron itsestäni, mutta sopivasti ja mielestäni kiinnostavia, tai ainakin olennaisia asioita. En kuten eräs työkaveri, joka kertoo monenko aikaan pesi koneellisen pyykkiä, ja oliko se valko- vai kirjopyykkiä, ja kuinka hänen siskonpoikansa tyttöystävä soitti samalla ja kysyi hänen erinomaisen toscapiirakkansa reseptiä, ja miten hän samalla huomasi, että kukat on kastelematta ja kun puhelu loppui, hän heti kasteli ne, ja siitähän ne sitten virkosivatkin, vaikka hän jo ehti pelätä, että eivät enää virkoaisi jne. jne.

Ehkä olen vain väärässä työpaikassa 😈

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytät niitä muita jostain syystä.

Tätä olen epäillyt. Mikähän se syy voisi olla - tuskin ainakaan kateutta missään suhteessa aiheutan. No, olen korkeimmin koulutettu. Mutta en silti saa yhtään enempää palkkaa.

Ärsytänkö sitten myös kaikkia potentiaalisia ystäviäkin, kun en yhtään ystävää ole onnistunut saamaan.

Miesten kanssa ei ole ongelmia. Yhtään miespuolista ystävääkään ei tosin ole, mutta miehille olen aina kelvannut parisuhdekumppaniksi. Joten uskon, etten voi olla aivan toivoton. Pitäisi minun edes yksi ystäväkin pystyä saamaan.

Kuulehan ap, työpaikka ei ole mikään kirjekerho, jossa haetaan ystäviä. Siellä tehdään töitä. Anna työkaverien olla ja hae ystävät muualta.

En siis ole työpaikalta ystäviä etsinytkään. Rinnastin vain nämä kaksi asiaa: syrjään jättämisen työpaikalla ja ystävättömyyden, koska normaalijärjellä ajatellen jos molemmat tapahtuvat samalle ihmiselle, on vika tässä ihmisessä itsessään. En ole vain saanut paikallistettua tätä vikaa, että mikä se on.

Harrastusten kautta olen ystäviä yrittänyt saada, mutta ei ole tärpännyt. Olen ehkä valinnut vääriä harrastuksia. Sellaisia joissa ihmiset ovat kovin vakavasti kehittämässä tiettyjä taitoja ja keskittyvät vain siihen kehittämiseen.

Työpaikallamme sinänsä kyllä on ystävärinkejä. Sillä tavalla minut on ulos suljettukin, että muut viettävät aikaa yhdessä myös vapaalla, mutta minua ei ole niihin rientoihin kutsuttu mukaan. Jostain syystä he kuitenkin tuovat asian työpaikalla esiin, eivätkä pidä sitä omana tietonaan. Omituista sekin - ikäänkuin haluaisivat tarkoituksella loukata.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Nouset ensimmäisenä hakemaan paperia kun joku sotkee?? Olet hyysääjä ja sekin on ärsyttävää. Muut kiusaantuvat seurassasi kun miellyttämisen halu paistaa käytöksessäsi läpi, se ahdistaa. Anna toisten edes siivota omat sotkunsa.

En ole hyysääjä. Jos ihminen kaataa kahvit syliinsä, on kohteliasta ja järkevääkin tuoda hänelle paperia. Jos hän joutuu itse ensiavuksi sitä hakemaan, hän tiputtelee kahvia pitkin lattioita.

Mutta oikeastaan juuri tätä koen töissä mitä ketjussakin. Kaikki normaalit käytöstavat, sellaiset jotka olen kotona oppinut, ovat väärin. Joko hyysäämistä tai muuten ärsyttäviä.

Meillä töissä ei esimerkiksi sanota huomenta, kun satutaan aamulla käytävällä törmäämään. Minä olen sanonut ja pari kertaa on vastattukin, mutta normaalisti ei tervehditä aamuisin mitenkään.

En ymmärrä sitä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä puhut liian jaarittelevasti tai verkkaisesti? Tai sitten sinulla on asiat liian hyvin ja herätät kateutta.

En puhu jaarittelevasti tai verkkaisesti. Eikä minulla todellakaan ole asiat liian hyvin...naamastani alkaa näkyä, ette viihdy töissä.

Saatan puhua epävarmasti ja se ehkä ärsyttää. Mutta se epävarmuus on tullut minuun vasta kun huomasin, että minua syrjitään työssä. Tarkoitan paitsi ulossulkemista myös sitä, että minulle ei tilata samoja asioita työpisteisiin kuin muille, vaan olen ilman. Ei ammattikirjallisuutta, ei koulutusta. Nämä junaillaan työporukassa keskenään, pomo on sanonut että hoitakaa keskenänne. Joukosta sitten aina valitaan joku, joka huolehtii vaikka kalenteritilauksen tai kurssi-ilmoittautumisen. Ja jotenkin ne vain menee aina minun ohi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä, jotka ei kerro mitään itsestään. Jos itse kerron itsestäni eikä toinen kerro itsestään mitään, tulee tunne, että hän voi käyttää näitä asioita lyömäaseena myöhemmin, koska miten edes voi olla kaveri ihmisen kanssa, joka ei paljasta itsestään mitään. Molempien pitäis paljastaa suht yhtä paljon samanlaisista asioista, niin ollaan niinkuin sit samassa veneessä.

Mitä jos olisit vähemmän lärppä omista asioistasi ja lakkaisit keksimästä ehtoja toisten täytettäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä, jotka ei kerro mitään itsestään. Jos itse kerron itsestäni eikä toinen kerro itsestään mitään, tulee tunne, että hän voi käyttää näitä asioita lyömäaseena myöhemmin, koska miten edes voi olla kaveri ihmisen kanssa, joka ei paljasta itsestään mitään. Molempien pitäis paljastaa suht yhtä paljon samanlaisista asioista, niin ollaan niinkuin sit samassa veneessä.

Minä kyllä kerron itsestäni, mutta sopivasti ja mielestäni kiinnostavia, tai ainakin olennaisia asioita. En kuten eräs työkaveri, joka kertoo monenko aikaan pesi koneellisen pyykkiä, ja oliko se valko- vai kirjopyykkiä, ja kuinka hänen siskonpoikansa tyttöystävä soitti samalla ja kysyi hänen erinomaisen toscapiirakkansa reseptiä, ja miten hän samalla huomasi, että kukat on kastelematta ja kun puhelu loppui, hän heti kasteli ne, ja siitähän ne sitten virkosivatkin, vaikka hän jo ehti pelätä, että eivät enää virkoaisi jne. jne.

Ehkä olen vain väärässä työpaikassa 😈

-ap

Niinhän sitä on tapana sanoa, että tyhmät puhuvat toisista ihmisistä, keskiverrot puhuvat tapahtumista ja älykkäimmät puhuvat ideoista. Työkaverisi vaikuttaa melkoisen hötöpäältä, kaikki juttunsa pyörivät oman tekemisensä ympärillä.

Siis Häh?? Olet porukan koulutetuin ja silti peset niiden läikyttämät sotkut? Omanarvontuntoa, toveri maisteri (?) ;)

Keskity työhön eikä siihen millainen olet. Mietit liikaa, tulee mieleen että osaatko olla läsnä tilanteissa? Sitäkin pystyy kehittämään..

Olen huomannut, että on ihmisiä, joista käy ensi tapaamisella nopeasti ilmi, miksi heitä kartetaan. He voivat antaa itsestään netissä hyvän kuvan, joka karisee kuitenkin elävässä elämässä. Jotenkin tuntuu turhalta miettiä netissä jostain tuntemattomasta mikä hänessä on ns. vikana. Tietysti voi olla että sinussa ei varsinaisesti ole vikaa, mutta hakeudut toistuvasti sellaisten ihmisten pariin, ketkä eivät sinun persoonastasi pidä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole yhtään ystävää. Naisvaltaisella työpaikallani minua kohdellaan huonosti. Esimerkiksi ohitetaan jossain asioissa, jotka muuten jaetaan kaikkien kesken tai jotka tilataan kaikille.

Mielestäni teen työni hyvin ja osaan työni (joka ei ole kovin vaativaa ja johon kaipaisin enemmän haasteita). En haise, tämän olen varmistanut ulkopuoliselta. Minulla ei ole mielenterveys- tai päihdeongelmaa, en sairasta mitään kiusallista tautia tai ole sairaalloisen lihava tai laiha tms.

Olen yrittänyt ajatella, että sosiaaliset taitini ovat huonot tai puutteelliset, koska minut aina ohitetaan tai sivuutetaan, koska selvästi moni henkilö työpaikalla ei minusta pidä, ja koska minulla ei ole yhtään ystävää.

Nyt olen kuitenkin kyllästynyt ajattelemaan niin. Hitto vieköön, minähän kuuntelen aina työpaikan lounaalla tai kahvilla kiltisti muiden jutut kysellen lisää, en ole koko ajan äänessä tai johdata keskustelua aina itseeni (kuten aika moni työpaikalla tekee). Minä tosiaan kuuntelen ja myös muistan, mitä toinen on kertonut, kyselen ja osallistun sopivasti. Pyrin aina huomioimaan, että kaikki saavat otettua pullaa tai maitoa, ojentelen ja nousen ensimmäisenä hakemaan paperia, kun joku loiskauttaa kahvit pöydälle tai päälleen.

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin minähän olen juuri se, jolla niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja on! Pitäisikö alkaa itsekkääksi ja puhua vai itsestään suureen ääneen? Sellaisilla näyttää ystäviä riittävän.

Kuulostaa niin tutulta... Lisäksi muut työntekijät saavat tehdä asioita, jotka minulta kielletään (joko suoraan tai kiertäen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä, jotka ei kerro mitään itsestään. Jos itse kerron itsestäni eikä toinen kerro itsestään mitään, tulee tunne, että hän voi käyttää näitä asioita lyömäaseena myöhemmin, koska miten edes voi olla kaveri ihmisen kanssa, joka ei paljasta itsestään mitään. Molempien pitäis paljastaa suht yhtä paljon samanlaisista asioista, niin ollaan niinkuin sit samassa veneessä.

Minä kyllä kerron itsestäni, mutta sopivasti ja mielestäni kiinnostavia, tai ainakin olennaisia asioita. En kuten eräs työkaveri, joka kertoo monenko aikaan pesi koneellisen pyykkiä, ja oliko se valko- vai kirjopyykkiä, ja kuinka hänen siskonpoikansa tyttöystävä soitti samalla ja kysyi hänen erinomaisen toscapiirakkansa reseptiä, ja miten hän samalla huomasi, että kukat on kastelematta ja kun puhelu loppui, hän heti kasteli ne, ja siitähän ne sitten virkosivatkin, vaikka hän jo ehti pelätä, että eivät enää virkoaisi jne. jne.

Ehkä olen vain väärässä työpaikassa 😈

-ap

Kuulostat hiukan ylimieliseltä. Ihmiset voivat aivan hyvin jutella keskenään helpoista ja kevyistä asioista, ja etenkin työpaikalle sopii hyvin sellainen puhe mikä ei herätä suuria tunteita kenessäkään. Ja jotkut ihmiset jaarittelevat paljon, mutta ei sitä tarvitse halveksua.

Oletko ehkä tylyn, kylmän tai töykeän oloinen? Osaatko olla rento ja ystävällinen? Joillakin myös kasvonpiirteet tekevät mielikuvan kylmästä ihmisestä, vaikka tämä ei olisi totta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että on ihmisiä, joista käy ensi tapaamisella nopeasti ilmi, miksi heitä kartetaan. He voivat antaa itsestään netissä hyvän kuvan, joka karisee kuitenkin elävässä elämässä. Jotenkin tuntuu turhalta miettiä netissä jostain tuntemattomasta mikä hänessä on ns. vikana. Tietysti voi olla että sinussa ei varsinaisesti ole vikaa, mutta hakeudut toistuvasti sellaisten ihmisten pariin, ketkä eivät sinun persoonastasi pidä.

Minusta tuon pohtiminen ei ole turhaa, palstalta voi todellakin saada apuja kaikenlaisiin ongelmiin tai ainakin ajattelemisen aihetta.

Sinun ei tietysti tarvitse pohtia mikä minussa on vikana, jos se mielestäsi on turhaa, mutta mielellään kuulisin joitain esimerkkejä niistä asioista, jotka on pielessä noissa ihmisissä, joista ensi tapaamisella käy nopeasti ilmi, miksi heitä kartetaan. Itselleni ei tule oikeastaan muita mieleen kuin joko todella paha haju tai ripustautuminen, henkilöstä huomaa heti että jos hänen kanssaan antautuu juttusille, hänestä ei pääse enää ollenkaan eroon. Meillä on muuten yksi tällainenkin töissä ja on suositumpi kuin minä :-)

-ap