Miksi huonoitsetuntoista miestä halveksitaan, mutta huonoitsetuntoista naista säälitään ja tuetaan?

Koska huonoitsetuntoinen nainen näkee että ongelma on hänessä itsessään ja yrittää parantaa itseään, huonoitsetuntoinen mies on sitä mieltä että vika on kaikissa muissa ja muitten pitää muuttua ja antaa hänelle etuoijeuksia jotka eivät kuulu automaattisesti kenellekään.

Usein kyllä ne omat vanhemmat onkin syyllisiä; miksi muutoin olisi mitään lastensuojelulakeja jos ajatellaan, että vaikka lasta olusi raiskattu tai hakattu tai uhkailtu ja peloteltu vanhempien taholta ensimmäiset 18 vuotta, tämän pitäisi saman tien täysi-ikäiseksi tultuaan olla täysin normaali ja hyvinvoiva ja energinen itseään rakastava kansalainen. Jos vamhempia ei saa syyttää mistään mitä nämä tekevät niin miksi myöskään mitään pedofiilejä tai pahoinpitelevää tarhantätiä, kun lapsen pitää sietää kaikki antamatta minkään vaikuttaa itseensä?

Täällä on yksi nainen riehunut joka syyttelee vanhempiaan ja vaatii heitä muuttumaan mielensä mukaiseksi, ja hän on yksi palstan kaikkien aikojen inhotuimpia hahmoja. Tottakai monessa asioissa vanhemmissa ON vikaa ja on ihan ok sanoa se, mutta sen jälkeen ymmärretään että on kuitenkin itsestä kiinni mitä jatkossa tapahtuu, eikä muita ihmisiä voi vaatia muuttumaan, on työstettävä vain itseään ja otettava vastuu omasta elämästä, jos muuta ei voi, tekemällä pesäero vahingollisiin ihmisiin. Palstan miehiltä tämä ymmärrys ja vastuunotto puuttuu, elämän sisältö on muiden syyttely omista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Usein kyllä ne omat vanhemmat onkin syyllisiä; miksi muutoin olisi mitään lastensuojelulakeja jos ajatellaan, että vaikka lasta olusi raiskattu tai hakattu tai uhkailtu ja peloteltu vanhempien taholta ensimmäiset 18 vuotta, tämän pitäisi saman tien täysi-ikäiseksi tultuaan olla täysin normaali ja hyvinvoiva ja energinen itseään rakastava kansalainen. Jos vamhempia ei saa syyttää mistään mitä nämä tekevät niin miksi myöskään mitään pedofiilejä tai pahoinpitelevää tarhantätiä, kun lapsen pitää sietää kaikki antamatta minkään vaikuttaa itseensä?

Niin, onhan ne vanhemmat syyllisiä, jos henkilö on nainen. Jos hän on mies, niin sitten pitää lopettaa se muiden syyttely ja ulina ja käyttäytyä kuin mies eikä kuin "mies". Naisethan ovat aina naisia, eivätkä koskaan "naisia".

Ainakin omassa lähipiirissä epävarmoja on tuettu ja tuettu.... kunnes lopulta joko tyyppi nousee omille jaloilleen tai jää makaamaan paikoilleen koska ei kukaan jaksa enää nostaa väkisin pystyyn, kun ei itse viitsi edes yrittää.

Ihan sama onko nainen tai mies

Vierailija kirjoitti:

Koen että miehet sietävät paremmin itsetunto-ongelmista kärsivää naista kuin naiset sietävät itsetunto-ongelmista kärsivää miestä, johtuu varmaan alkukantaisista vieteistä. Kivikaudella henkisesti heikko ihminen ei soveltunut metsästäjäksi kun taas henkisesti heikko nainen soveltui kotijuttujen hoitajaksi.

Kivikaudella ei ollut mitään jaottelua töissä sukupuolen mukaan. Henkisesti heikko mies voi myös ihan yhtä hyvin hoitaa kotijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että naiset puhuvat näistä asioista toisilleen enemmän kuin miehet. Yleensäkin naiset taitavat puhua tunteistaan enemmän kuin miehet. On aika mahdotonta tukea toista, jos ei edes tiedä, että toinen on tuen  tarpeessa. 

Sehän tässä juuri onkin pointtina, että miehet eivät avaudu tunteistaan, koska vastaanotto on negatiivisempaa kuin samoin tuntevan naisen. "Uli uli". Miehen odotetaan olevan vahva ja pärjäävän.

Oikeassa olet. Muutos asiaan voi viedä muutaman sukupolven. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan oli ihan normaalia, että äidit hoitivat tunnepuolen ja isät vahvuus- ja pärjäämispuolen. Vaikka isät olivatkin lapsen elämässä mukana, he vetäytyivät sivuun aina, kun kyse oli lapsen - erityisesti poikalapsen -  tunteista. Vetäytyivät siis joko konkreettisesti tai henkisesti. "Isot pojat eivät itke" jne. Myös päiväkodeissa ja koulussa oli silloin selvät sukupuoliroolit, miten tyttö tai poika sai käyttäytyä ja mitä heiltä vaadittiin. 

Onneksi ajat ovat muuttumassa. On ollut ilo seurata nuorempaa sukupolvea, jossa isät ovat aivan toisella tasolla lastensa elämässä kuin ennen. Isät hellivät, halaavat, kuuntelevat  ja lohduttavat myös poikiaan. Myös päiväkodeissa ollaan siirrytty tai siirtymässä sukupuolineutraalimpaan kasvatukseen. Isotkin pojat saavat itkeä. Sukupolvia kestäneet roolimallit ja asenteet eivät kuitenkaan muutu hetkessä. Eivät edes yhdessä sukupolvessa.

Miehet kyllä inhoaa huonoitsetuntoisia naisia siinä missä toiset naisetkin. Tietenkin itsekin huonoitsetuntoisena en näe loogista syytä jollekin olla kanssani suhteessa, jos en kelpaa edes itselleni. Muissa ihmisissä herää vihan tunne kun kohtaavat toisissa piirteitä joita joko itsellä piilotetusti on ja joiden kohtaamista pelkäävät, tai joita pelkäävät saada itselleen. Siksi vakavasti fyysisesti sairast jäävät usein myös yksin kun muut pelkäävät että noin voi käydä itsellekin eikä sitä halua ajatella (ennen kuin tulee omalle kohdalle toki).

Yksi asia, jonka olen miehenä elämästä oppinut on, että älä koskaan osoita heikkoutta naisen edessä. Mikään ei ole enää samoin sen jälkeen, eikä nainen näe sinua enää sinä samana miehenä, jonka oppi tuntemaan. Miehen on sallittua kyynelehtiä hautajaisissa, mutta muut vaikeat asiat on hoidettava yksin pään sisällä. Tämän olen karulla tavalla saanut huomata, kun olen hölmöyksissäni avannut sieluni ihmiselle, jonka luulin tuntevani. Nyt olenkin karaissut itseni tunteettomaksi kiveksi. Näin on paljon helpompaa, eikä napsahda naiivin miehen näpeille.