Vierailija

Olemme tunteneet aina, siis lapsesta lähtien. Vuodet ovat vierineet ja ollaan melkein 40v. Molemmat aloittivat taipaleen samoin, hyvät perheet, peruskoulu, hyvä todistus, lukio, hyvä todistus. Minä sain 4 lasta ja opiskelin perus ammatin ja ystävä jatkoi yliopistoon jossa menestyi loistavasti. Minulla lapset (jo isot), vakituinen työpaikka ja se omakotitalo lähiössä. Ystäväni on huonossa suhteessa vihdoin (josta ei saa sanoa että huono suhde tai ystäväni suuttuu), ystäväni on aina halunnut lapsia ja parisuhteen mutta ei koskaan ole ollut lähtenyt tapahtumiin joissa parisuhde olisi voinut alkaa. Nyt ystäväni on tavannut miehen joka kohtelee häntä huonosti (välttelee, ei pidä lupauksia, pettää jne), ystäväni vaan kokee että hän ei halua luovuttaa ja syyllistää minua suhteestani ja lapsistani. Tuntuu että ystäväni kokee etten ole ansainnut onnea. Ystäväni on ollut lukion jälkeen onneton, kaikki on huonosti, miehet eivät lähestyy, hän ei ikinä saa suhdetta, vuodet vierii jne. Jos yritän jutella siitä että eroaisi ja etsii paremman niin ystäväni alkaa heti huutamaan. Olen alkanut pelätä hänen raivoamistaan. Jos puhun siitä kuinka meidän perhe on ollut vatsataudissa ja pyykkivuori hirveä, hän suuttuu ja alkaa raivota kuinka hän osaisi suhtautua paremmin lapsien sairauksiin koska hän niin haluaa lapsen ( ja minä vaan käyttäydyn niinkuin en arvostaisi lapsiani ja ymmärrä lapsettomien hätää). Jos puhumme mistä tahansa asiasta missä hän uskoo olevansa oikeassa (tai tietävänsä paremmin) ja olen vähänkin eri mieltä, hän alkaa raivota. Tuntuu myös että akateemisen suoritusten takia, hän ei oikeasti pidä mielipidettäni minään (se ärtymys vaan kuuluu äänestä kun vaikka sanon joten negatiivista maahanmuutajia koskien). Toisaalta hän puhuu siitä kuinka olen ainut joka häntä tukee ja ymmärtää, paitsi etten enää ymmärrä, pelkään vaan raivoamista. En ole edes arka ihminen yleensä, päinvastoin. Mitä ihmettä pitäisi tehdä?

  • ylös 49
  • alas 23

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Onko ollut aina tuollainen, vai vasta nyt huonosta suhteesta johtuen? Jos aina, katko välit. Jos ei ole aina ollut, ota etäisyyttä josko tilanne muuttuisi.

  • ylös 34
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Neljänkympin kriisi. Hän on saavuttanut elämässään paljon mutta sinun saavutuksesi kuulostavat myös hienolta. Kateutta ja surua, sitä se on. Toivottavasti hän pääsee siitä ylitse.

  • ylös 59
  • alas 1
Vierailija

Hän itse kokee että mikään saavutus ei ole niin suuri kuin lapsi (hän itse kertoi kuinka kuvitteli nuorena että kun suoritat koulut hyvin jne niin perhe tulee automaattisesti) Hän on ollut lukiosta asti vihainen, toisaalta tukenut minua aina mahtavasti eri elämänvaiheissa. Nyt tuntuu että viha on viimeisen vuoden ajan kohdistunut minuun, hän usein soittaa ja kertoo kuinka kaikki on hirveää, yritän tukea mutta mitään "pitäisikö muuttaa jotain" asiaa en saa sanoa tai huuto alkaa. Hän kokee että on epäonnistunut ja mikään mitä sanon ei voi sitä muuttaa koska en voi asiaa hänen mielestään ymmärtää ja toisaalta hän teki ne ns oikeat valinnat ja minä en ilmeisesti ansaitse olla tässä tilanteessa.

  • ylös 29
  • alas 3
Vierailija

No olisitko itse mielelläsi tahtomattasi lapseton? En minäkään mielellään etsinyt miehiä, sellaiset miehet, jotka tapaa "miehenetsintäpaikoissa" olivat vain seksin perään.

  • ylös 26
  • alas 4
Vierailija

En haluaisi olla lapseton, tietysti olen lapseni halunnut ja valinnut tehdä, enkä voi ymmärtää lapsettomien surua. Ystäväni taas kokee että parisuhteen jne olisi pitänyt automaattisesti järjestyä opinto/työmenestyksen myötä, jotenkin niin että kun lapsena kerrotaan että hanki hyvä koulutus jne niin se mies ja lapset vaan ilmestyvät. Itse tapasin mieheni baarissa, sinne ei ystävääni saa millään. Nettiä olen ehdottanut, siitä sain huudot koska se kuulemma on noloa. Ap ja olen kyllä jo vastaillut aikaisemminkin.

  • ylös 23
  • alas 3
Vierailija

Hei ap.

Itsellä olkut sama tilanne. Lapseton kaveri ja sain kuulla vittuilua millon mistäkin. Hän on uraohjus ja itse en, mutta hyvän miehen ja pari ihanaa lasta oon saanut. Vakkarityönkin, mut en pidä sitä juuri minään itsekkään... Samanlaista kiukuttelua. "Onneksi en minä tehnyt lapsia niin nuorena". (Olin 22wee kun esikoinen synty, öh) Nyt ollaan lähempänä neljääkymppiä, niin tekisi mieli kysyä että kauanko niit lapsia panttaa 😅 (On sanonut lapsihaaveet ääneen)

En jaksanut sitä enää, niin katkaisin välit.

Aikasemminkin tein niin. On vaan jotenkin niin raskas ihminen.

  • ylös 22
  • alas 4
Vierailija

Hyi oksennus noi baarimiehet... Juuri mietin tässä taas, että älykkäillä ihmisillä on oikeasti elämä vaikeampaa.

  • ylös 6
  • alas 12
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla lapseton, tietysti olen lapseni halunnut ja valinnut tehdä, enkä voi ymmärtää lapsettomien surua. Ystäväni taas kokee että parisuhteen jne olisi pitänyt automaattisesti järjestyä opinto/työmenestyksen myötä, jotenkin niin että kun lapsena kerrotaan että hanki hyvä koulutus jne niin se mies ja lapset vaan ilmestyvät. Itse tapasin mieheni baarissa, sinne ei ystävääni saa millään. Nettiä olen ehdottanut, siitä sain huudot koska se kuulemma on noloa. Ap ja olen kyllä jo vastaillut aikaisemminkin.

???? Miten niin et voi ymmärtää? Eli lapset on pakko tehdä jonkun paskan baarimiehen kanssa, eikä surra?

  • ylös 1
  • alas 30
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla lapseton, tietysti olen lapseni halunnut ja valinnut tehdä, enkä voi ymmärtää lapsettomien surua. Ystäväni taas kokee että parisuhteen jne olisi pitänyt automaattisesti järjestyä opinto/työmenestyksen myötä, jotenkin niin että kun lapsena kerrotaan että hanki hyvä koulutus jne niin se mies ja lapset vaan ilmestyvät. Itse tapasin mieheni baarissa, sinne ei ystävääni saa millään. Nettiä olen ehdottanut, siitä sain huudot koska se kuulemma on noloa. Ap ja olen kyllä jo vastaillut aikaisemminkin.

???? Miten niin et voi ymmärtää? Eli lapset on pakko tehdä jonkun paskan baarimiehen kanssa, eikä surra?

No nyt taisit ymmärtää tahallaan väärin :) eiköhän ap tarkoittanut, ettei pysty kuvittelemaan samaa kun ei ole sitä kokenut ja ei halua sitä vähätellä. Emmehän voi ap:ta syyllistää siitä, että hänen ystävällään ei ole lapsia ja ap on niitä saanut.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Joo se paskabaari mies käy nykyään kerran vuodessa korkeintaan jossain baarissa, mutta siellä ollaan tavattu silloin 18v sitten. En voi edes kuvitella lapsettomien surua, toisaalta ystäväni ei konkreettisesti tee mitään saadakseen niitä lapsia, jos joku vähänkin yrittää niin löytää ystäväni siitä heti virheitä ( esim eräs poliisi lähestyi häntä työn merkeissä, siis tyylillä "lähdetkös kahville", ystäväni lyttäsi hänet täysin koska miehellä oli vähän masua, myöhemmin puhui kuinka mies ei oikeasti häntä halunnut vaan kysyi kahville muuten vaan ja voi ollakin mutta eikö kannattaisi selvittää eikä heti ajatella "ei siitä mitään tule"). Ystäväni on hyvin menestynyt urallaan mutta kun kuulen hänen raivoa puhelimessa niin se on oikeasti hirveää. Ja voi olla että älykkäiden elämä on vaikeampaa. Ap

  • ylös 25
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Lapsien"?

Menikö joku sana väärin? Oi ei. No ei varmaan haitannut aiheen ymmärtämistä mitenkään. Onko muuten joku tabu puhua siitä miten lapsettomat syyllistää lapsia saaneita? Ap

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Jos sanoisin ystävälle että hän on masentunut niin hän raivostuisi ja kokisi että hänen tunteita vähätellään. Ystäväni on todella hyvin menestynyt, siis ihminen jonka asiantuntemusta tarvitaan monessa yhteiskunnallisessa asiassa. Mutta se raivoaminen on hirveää, siis suoraa huutoa, ilman että sanoja edes erottaa. Ap

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No ehkä ystäväsi ei ole "jaan pillua joka jannulle" -naisia, niin liian innokkaat lähestymiset saavat torjumaan. Ainakin mulla oli noin.

Ap:n ystävä vaikuttaa - urasta ja koulutuksista huolimatta - prinsessalta, joka odottaa, että uljas ja tasokas prinssi (puhdashenkisin tarkoitusperin) karauttaa pihaan komealla ajopelillään ja noutaa hänet kotoa.

voiVoi

Ymmärsin, että sinun ystävälläsi on huono miessuhde.  Ilmeisesti hän itsekkin ymmärtää sen, mutta ei halua toimia ymmärryksensä mukaan ja jättää p.skahousua.  Ilmeisesti se suhde kuitenkin ennemmin tai myöhemmin päätyy eroon.  Hän tajuaa, että nyt lähestyy viimeiset vuodet jolloin pitäisi löytää hyvä mies ja saada lapsi tai lapsia.  Huonon miehen kanssa lapsia ei mielestään kannata hankkia. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla