Varatut naiset, missä menee omat rajanne vieraille miehille flirttailussa?

Mä en ole vielä löytänyt niitä. Mies pitää puutteessa.

Fyysisyys tai/ja jos mukaan tulee ihastumista.

Leikki leikkinä, sanoisin.

En kerro miehelle kaikista liikkeistäni mutta raja menee suunnilleen siinä että teen vain asioita jotka voisin kertoa hänelle. Välillä tuntuu että kaikki muut ovat enemmän huolissaan tekemisistäni kuin minä ja mieheni joille asia kuitenkin vain kuuluu.

Vuosien myötä on muuttunut sen verran, että useaan vuoteen en edes huomannut muiden miesten viestejä puhumattakaan siitä, että itse olisin innostunut flirttaamaan.

Nykyisin, jos viehättävä yksilö osuu kohdalle, niin vähän pitemmät katseet. Lähellä juttelu, hymyily ja viattomat kosketukset on ihan piristäviä, mutta mitään sellaista jonka voi tulkita selvästi kiinnostukseksi en tee, enkä anna vastakaikua, jos toinen tekee.

Flirttailla voi myös naisten kanssa, ei ole iskemistä tms.

Jos joku alkaa kuvitella että annan sille, se on liikaa. En ota vastuuta kuitenkaan siitä mitä joku kuvittelee flirtistäni. Iskeminen on eri asia kuin flirttailu.

Rajani ei ole muuttuneet, osaan pitää hauskaa selvinpäin eikä kaikki silmäpeli ole iskemistä. Mieheni saa flirttailla. Pakko antaa toiselle löysää jos itse tekee samaa. Jos jompikumpi suhteessa alkaa harmistua niin pitää miettiä lisää miten toimii.

Voin hymyillä, katsoa silmiin, vitsailla ja imarrella. Viatonta hauskanpitoa. Lähden tanssimaan jos haetaan, mutta en salli mitään ylimääräistä koskemista tai likistelyä.

Ei siis mitään mitä en voisi tehdä muiden nähden. Harmi vaan että jotkut ihmiset ei ymmärrä flirttiä, ja sekoittavat sen iskemiseen.

Raja menee siinä etten luo toisten miesten kanssa muita kuin kaverisuhteita. Jos jokin mies kiinnostaa minua liikaa romanttisesti tai seksuaalisesti niin pyrin hänestä eroon. Riippumatta siitä onko meidän välillä mitään tai onko tuk toinen mies edes mitenkään minusta kiinnostunut.

Jos jokin on vuosien varrella muuttunut niin nuorempana olin hyvinkin tarkka siitä ettei kukaan muu kuin oma mies näe minua alasti tai edes puolialasti. Nykyäänkään en itseäni sen enempää paljastele, mutta en ole niin tarkka kuitenkaan.

Mä en flirttaile eli en pyri herättämään kenessäkään romanttista tai seksuaalista kiinnostusta. Yritän kyllä olla kaikille ihmisille ystävällinen, olen luonnostani aika hymyileväinen ja hyvä kuuntelija. Nämä joskus tulkitaan flirtiksi tai suoranaiseksi kutsuksi lähempään kanssakäymiseen. Se on jotenkin hämmentävää, ja olen kyllä oppinut tunnistamaan tilanteita, joissa toinen osapuoli voi tehdä vääriä tulkintoja. Niissä yritän sitten olla... en tiedä, etäisempi?

Sormessa. Siis jos on tosi humalassa.

En osaa täysin eritellä, mikä on flirttaamista ja mikä ei. Saatan katsoa silmiin ja hymyillä molempien sukupuolien edustajalle, vaikka olen täyshetero. Joku saattaa tulkita sen flirtiksi, joku toinen taas ei. Käyttäydyn just siten kuin itsestä kulloinkin tuntuu hyvältä. En ole pettävää tyyppiä ja olemme mieheni kanssa melko avoimia toisillemme. Olen mm. kertonut hänelle, että kiihotuin tahattomasti hierojalla, eikä hän ollut moksiskaan. Toisiin kohdistuvista tunteista emme puhu. Niitä tulee ja menee ja se on ihan normaalia.

Hymyilen ja olen ystävällinen ihmisille, joista pidän. En ryhdy mihinkään teeskentelyihin, vaikka ko. hlö edustaisi vastakkaista sukupuolta.