Miksi jotkut pelkäävät niin paljon kuolemaa? Itselleni kuolema olisi ainakin helpotus!

koska heille se EI olisi helpotus?

Itse en pelkää sinänsä kuolemaa, vaan enneminkin miten se tapahtuu. En halua kitumista tai hirveää pelkotilaa tms. Haluaisin itse määrittää kuolintavan ja -ajan. Ehkä sen pystyn jopa tekemäänkin.

Vierailija kirjoitti:

koska heille se EI olisi helpotus?

Kuolemaan voisi oppia suhtautumaan positiivisemmin. -ap

Ei ihminen varsinaisesti kuole tai lakkaa olemasta koska sielu on ikuinen.

Voisi verrata perhosen toukkaan tai käärmeen nahan luontiin.

Kerran märisin hiljaa mielessäni, että "haluan kuolla". Hetken päästä aiheutin vahingossa kotitöitä tehdessäni pienen onettomuuden ja olin vähällä saada sähköiskun (meni niukasti ohi).

Hävetti.

Koska kuolema on täysin tuntematon ja vieras asia, siksi myös pelottava. Kukaan ei voi tietää mitä sen jälkeen tapahtuu. Itse ainakin pelkään kuolemaa siksi, koska en usko että sen jälkeen on enää mitään. (Uskon että monet muutkin ateistit ajattelevat näin). Lisäksi olen vasta 16v, joten en toivo elämäni loppuvan vielä kun se ei ole kunnolla vielä alkanutkaan.

Ap, haluat helpotuksen tunteen nykyisestä olosta mutta ei se kuolemalla tule kun et ole enää sitä tuntemassa. Mahdollisesti syntyneenä uuteen kehoon korjaamassa nykyelämän mokia riippuen miten nämä hommat menee, mutta joka tapauksessa kuolinhetkellä saattaisitkin tuntea vaikka kauheaa pelkoa. Katsoin dokkarin Golden Gate sillalta hypänneistä, heistä ne harvat jotka jäi eloon kertoivat katuneensa päätöstään heti kun olivat hypänneet. Jos sulle sanottaisi että on pitkälle levinnyt syöpä ja kuukausi elinaikaa niin olisitko oikeasti helpottunut?

Minä en oikeastaan pelkää kuolemaa, joskin tietenkin toivon, etten kuolisi vielä pitkään aikaan. Kuolema on kuitenkin täysin luonnollista, ja kaikki kuolevat joskus, joten en oikein arkena osaa pelätä sitä. Tosin sitten jos joutuisin esimerkiksi onnettomuuteen tai sairastuisin vakavasti, alkaisi todennäköisesti ajatus tulevasta kuolemasta pelottaa.

Itselläni oli muutama vuosi sitten vaikeampaa, ja ajattelin kuolemasta vähän samalla tavalla kuin ap. Oli lohduttavaa ajatella, että monet kärsimykseni loppuvat viimeistään silloin, kun kuolen. Onneksi ne loppuivat jo ennen sitä :)