Miten jotkut pystyvät puhumaan taukoamatta esim. kampaajalla?
Olin kampaajalla ja vaihdoin kampaajani kanssa "pakolliset" vakiokuulumiset ja sen jälkeen keskityin loppuajan lukemaan lehtiä. Viereisellä paikalla istuva asiakas sen sijaan puhui koko ajan, taukoamatta puolitoista tuntia. Ihmettelen aina vastaavissa tilanteissa, miten kukaan ihminen keksii puhuttavaa ja jaksaa puhua noin paljon. En edes muista mitä hän puhui, mutta silti pelkkä kuunteleminen sai minut väsymään. En ikinä keksisi kampaajan, kaupan myyjän, naapurin tai satunnaisen tuttavan kanssa noin paljon puhuttavaa. Läheiset ystävät on asia erikseen. Olenko outo?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Joko heillä on lievä adhd, tai sitten he ovat hiukan narsistisia ja puhuvat itsestään, tai sitten he ovat vähän yksinkertaisia, tai sitten he ovat paniikissa ja puhuvat siksi.
Kutonen taas: varmaan jotain adhd-piirrettä mulla,muutenkin olen aika levoton,en montaa sekuntia pysty paikallani istumaan. Paniikissa en koe olevani, elämä on suurimmaksi osaksi mukavaa,tunnistan kyllä tuollaisen paniikinomaisen puhumisen. Voi olla myös narsistisia piirteitä kun niin tykkään omista asioistani ja jutuista, muut ei niinkään kiinnosta. Ja mielestäni en ole yksinkertainen, ihan korkeasti koulutettu kuitenkin :-) tai mistäs sitä tietää..
Mulla on yksi ystävä, joka puhuu koko ajan. Kyselee kyllä munkin kuulumiseni, mutta siis oikeasti, kaikesta huolimatta väsyn välillä ihan hirveästi hänen seuraansa.
Puhuu ja puhuu, oman työpaikkansa asioista ja selittää esim. TV-ohjelmia. En itse juurikaan katso TV:tä, joten mikä ihme pointti on mulle niitä selostaa, kun niistä ei saada mitään keskusteluakaan aikaiseksi.
Miettikääs niitä miehiä joidenka vaimot ovat puppusanageneraattoreita! Ja sitten joku ihmettelee miksi miehet kuolevat niin nuorina.
Osaan kyllä pitää keskustelua hyvin yllä ja tarvittaessa kannatella sitä, mutta mihinkään monologiin minusta ei ole. Keskustelun pitää olla vasta vuoroista ja loogista. Kun asuttiin puolison kanssa erillään, niin puhuttiin helposti päivittäin pari tuntia puhelimessa. Aiheina mm. lukemamme kirjat, uutiset ja omat päivän tapahtumat.
Mikään ei ole kamalampaa kuin keskustella (=kuunnella), kun toinen suoltaa suustaan tajunnan virtaa niin, ettei sanaa meinaa saada väliin sanottua. Tällaiset henkilöt eivät mielestäni ole hyviä keskustelijoita tai edes ulospäinsuuntautuneita.
Vierailija kirjoitti:
Kutonen tässä vielä:
Eihän ne mun juttujaan varmaan kaikkia kiinnosta,mutta en mä vaan pysty olemaan hiljaa..
Ja töissä varmaan on ärsyttävää kun yks juttelee koko ajan, on helpompi toimia kun kertoo itselle, mitä aikoo tehdä ja mitä sen jälkeen tapahtuu..
Oletko jotenkin vähäjärkinen, jos et osaa tehdä töitäsi kertomatta itsellesi mitä teet? On todella itsekästä puhua koko ajan, kun tietää että se väkisinkin häiritsee muita. TODELLA itsekästä. Kyllä se sunkin suusi menee kiinni kun panet sen kiinni.
Minusta tuollaiset pälättäjät ovat todella rasittavia. En käsitä miksi pitää puhua ihan vaan puhumisen vuoksi ja pitää yllä monologia jota muu joukko kuuntelee hiljaisena ja selvästi kypsänä. Yleensä vähintään 60% pölöttämistään asioista on asioita, jotka ei muita kiinnosta. Saatetaan puhua ihmisistä ja heidän asioistaa, joita kukaan muu kuulijoista ei tunne eikä taatusti ne asiat kiinnosta. Ja tosiaan kaikki asiat pitää sanoa ääneen. Todella rasittaavaa esim työpaikalla avokonttorissa.
Joillakin ihmisillä voi olla vattaripulin lisäksi myös puheripulia!
Itse puhun kampaajani kanssa niitä näitä. Juttu alkaa vaikka jostain uutisesta ja rönsyää eteenpäin erilaisten mielleyhtymien kautta.
Mutta minulle puhutaan esimerkiksi bussipysäkillä, erilaisissa julkisissa kulkuvälineissä, hississä jne. ilman että itse olisin aloitteellinen. Olen myös se tyyppi, jolta turistit tulevat kysymään neuvoa ja joka ottaa valokuvia heistä.
Olen varmasti monen mielestä rasittava tapaus, mutta minkäs teet. Jolle suu käy, olen sairas.
Tosin työpaikalla kun ollaan avokonttorissa yritän tietoisesti hillitä itseäni.
Itseäni ainakin kiinnostaa muut ihmiset ja erilaiset asiat hyvin paljon. Pidän miltei kaikista ihmisistä ja uusiin ihmisiin on kiinnostavaa tutustua, joten juttua tulee aivan itsestään. Yksi aihe johtaa aina toiseen jne. Jokaisella yleensä riittää juttua asioihin, jotka itseä kiinnostavat, minulla se on muut ihmiset :)
Huumeista ja politiikasta puhuminen saa kampaajan hiljenemään.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun kampaajani kanssa niitä näitä. Juttu alkaa vaikka jostain uutisesta ja rönsyää eteenpäin erilaisten mielleyhtymien kautta.
Mutta minulle puhutaan esimerkiksi bussipysäkillä, erilaisissa julkisissa kulkuvälineissä, hississä jne. ilman että itse olisin aloitteellinen. Olen myös se tyyppi, jolta turistit tulevat kysymään neuvoa ja joka ottaa valokuvia heistä.
Olen varmasti monen mielestä rasittava tapaus, mutta minkäs teet. Jolle suu käy, olen sairas.
Tosin työpaikalla kun ollaan avokonttorissa yritän tietoisesti hillitä itseäni.
Mä olen tuppisuu ja kampaajallakin syvennyn vain lehteen, mutta myös mä olen tuollainen jolta tullaan kysymään suuntia ynnä muuta. Luultavasti en ole kovinkaan uhkaavan näköinen ja siinä syy.
Yleensä en itse keksi jutunaiheita, mutta jos kampaaja niitä keksii, osaan kyllä jonkin verran niitä jatkaa.
En kyllä tiedä mistä voisin pitää 1,5 tunnin monologin. Säästä ja kävelylenkeistä. Ei kai tuntemattomille voi sitä henkilökohtaisempia asioita jutella. Tai ainakaan se ei ole kovin kohteliasta.
Ja kutonen vielä: vaikka puhun paljon muuten,puhelimessa en halua mielellään puhua,puhelut on mulla muutaman sekunnin lyhyitä ja ytimekkäästi asian kertomisia.. Mieluummin viestillä asiat.