Miten jotkut pystyvät puhumaan taukoamatta esim. kampaajalla?

Yksi maaginen sana: ulospäinsuuntautunut.

Minä olen kanssasi samalainen, en osaa small talkia vieraiden kanssa. Kohtelias pyrin olemaan ja siksi koen, että minun on parempi olla vaiti kohteliaisuuksien jälkeen. Keskitynkin lähinnä lehtiin, katselemaan kuvaani ja miettimään omiani.

Itse aloin käydä kotini viereisessä pikkukampaamossa, joka tosi hiljainen paikka(ei musaa tai muita asiakkaita), eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin jutella koko aika. Onneksi kampaaja on ns. vanhempaa polvea ja ammattilainen tämänkin suhteen, joten osaa kannatella keskustelua myös tällaisen sosiaalisesti rajoittuneen ei-smalltalkaajan kanssa. :) Ihan mukavaa on ja hän vaan tekee niin hyvää jälkeä etten menisikään muualle, vaikka aina vähän ennen kampaaja-aikaa jännittää tuo sosiaalinen tilanne.

Isoissa trendikampaamoissa on jotenkin helpompi pysyä hiljaa, kun musiikki ja viereisen tuolin fööni pauhaa, ja nuoret kampaajat ovat yhtä kökköjä keskustelijoita kuin minä.

Ihan samaa olen ihmetellyt ja muutenkin ihmettelen ihmisiä, joilla asiaa piisaa ihan koko ajan. Tuolla eräässä toisessa ketjussa juuri kysyin, mistä juttelevat nämä ihmiset, jotka sanovat puhuvansa esim seurustelukumppaninsa kanssa tuntikausia puhelimessa päivittäin. Kukaan ei vielä ole vastannut.

Mun taas oli pakko vaihtaa kampaajaa kun hän hurahti hevosiin ja piti mulle tunnin luentoja hevosista:) Ei kiitos, mua ei hevoset kiinnosta.

Jännä, että tähänkään ketjuun ei löydy yhtäkään ihmistä kertomaan, millaista se on, kun juttua piisaa kaikkien kanssa. Monessa yhteydessä jaksetaan taivastella, kun suomalaiset ovat tuppisuuta kansaa eivätkä osaa keskustella, mutta kun kysyy, mistä sitä juttua tulee, niin kenelläkään ei olekaan mitään sanottavaa.

Mä olen se jolta juttua tulee!! Välillä pitää Ian pidätellä että olisin hiljaa edes joskus.. miehelleni nauran aina että mä ehdin jo suuni aukaista ennen kuin edes tiedän mitä juttua sieltä on tulossa!! :-) aivot ei aina mun jutuissa pysy mukana. Ja jos oon yksin,juttelen silloinkin koko ajan. Monesti kaverit kyselee että "pitäisikö mun kuunnella sua ja olla perillä siitä mitä juttelet", kun yksikseen höpötän esim. töissä. Ja mun nuorempi poika on samanlainen,suu käy koko ajan.

Millaista se on, kun juttua tulee koko ajan? Hmmm, vaikeahan sitä on kuvailla. Ehkä se on osittain sitä, että kokee elämän noin yleisesti tosi mielenkiintoisena. On aina jutellut tosi moninaisista aiheista ja kaikenlaisten ihmisten kanssa, niin tulee sitten mieleen sitä sun tätä. Kun keskustelukumppani viittaa johonkin juttuun niin siitä tulee mieleen joku toinen jne. Varmaan myös osittain sitä, että tykkään ihmisistä. Jos joku tuntuu halukkaalle kertomaan elämästään jotain, kuuntelen mielelläni, en vain kohteliaisuudesta. Eli omalla kohdallani avoin ja myönteinen suhtautuminen ulkomaailmaan on varmaan se juju, jolla juttua piisaa vaikka aamunkoittoon asti. :)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jolta juttua tulee!! Välillä pitää Ian pidätellä että olisin hiljaa edes joskus.. miehelleni nauran aina että mä ehdin jo suuni aukaista ennen kuin edes tiedän mitä juttua sieltä on tulossa!! :-) aivot ei aina mun jutuissa pysy mukana. Ja jos oon yksin,juttelen silloinkin koko ajan. Monesti kaverit kyselee että "pitäisikö mun kuunnella sua ja olla perillä siitä mitä juttelet", kun yksikseen höpötän esim. töissä. Ja mun nuorempi poika on samanlainen,suu käy koko ajan.

Mistä sinä sitten puhut? Huomaatko toistavasi samoja asioita kaikille ihmisille ja samoillekin moneen kertaan?

Tuli mieleeni eräs työkaveri, joka puhuu paljon, mutta hän ihan oikeasti puhuu ne samat asiat joka ikinen päivä. Ja jokaiselle vastaantulijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jolta juttua tulee!! Välillä pitää Ian pidätellä että olisin hiljaa edes joskus.. miehelleni nauran aina että mä ehdin jo suuni aukaista ennen kuin edes tiedän mitä juttua sieltä on tulossa!! :-) aivot ei aina mun jutuissa pysy mukana. Ja jos oon yksin,juttelen silloinkin koko ajan. Monesti kaverit kyselee että "pitäisikö mun kuunnella sua ja olla perillä siitä mitä juttelet", kun yksikseen höpötän esim. töissä. Ja mun nuorempi poika on samanlainen,suu käy koko ajan.

Mistä sinä sitten puhut? Huomaatko toistavasi samoja asioita kaikille ihmisille ja samoillekin moneen kertaan?

Tuli mieleeni eräs työkaveri, joka puhuu paljon, mutta hän ihan oikeasti puhuu ne samat asiat joka ikinen päivä. Ja jokaiselle vastaantulijalle.

Mulla on myös tällainen paljon puhuva työkaveri, hän höpisee koko ajan samoja juttuja muutamasta aiheesta. Lisäksi hän puhuu itsekseen kun tekee töitä, tavallaan kertoo koko ajan itselleen (?) mitä tekee, tyyliin pitääkin soittaa X:lle kohta, onkohan se ja se jo tullut jne. Aika häiritsevää kuunnella vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Millaista se on, kun juttua tulee koko ajan? Hmmm, vaikeahan sitä on kuvailla. Ehkä se on osittain sitä, että kokee elämän noin yleisesti tosi mielenkiintoisena. On aina jutellut tosi moninaisista aiheista ja kaikenlaisten ihmisten kanssa, niin tulee sitten mieleen sitä sun tätä. Kun keskustelukumppani viittaa johonkin juttuun niin siitä tulee mieleen joku toinen jne. Varmaan myös osittain sitä, että tykkään ihmisistä. Jos joku tuntuu halukkaalle kertomaan elämästään jotain, kuuntelen mielelläni, en vain kohteliaisuudesta. Eli omalla kohdallani avoin ja myönteinen suhtautuminen ulkomaailmaan on varmaan se juju, jolla juttua piisaa vaikka aamunkoittoon asti. :)

Tapahtuuko sinulle sitten elämässäsi jotenkin paljon, että niistä riittää kerrottavaa vai puhutko niitä asioita, joita muut ovat sinulle jutelleet vai puhutko esimerkiksi mielipiteistäsi kaikkeen mieleen tulevaan vai mitä se sisältö pääasiassa on?

Minun elämäni on kaiken kaikkiaan niin tylsää ja jotenkin ajattelen, että ne jutut, jotka ovat mielestäni mielenkiintoisia, eivät välttämättä kaikkia kiinnosta. Siksi olisi vaikeaa kuvitella, että minun kokemuspiirini olisi sellainen, että siitä kannattaisi oma-aloitteisesti ihan kaikille puhua.

Mä en ainakaan huomaa puhuvan samoista asioista,vähän kuten tuo toinenkin tuossa kertoo,jostain asiasta tulee sitten seuraava asia mieleen yms. Ja puhun kyllä liikaakin omia asioitani kaikille,välillä huomaan kertovani sellaisia hlökohtaisia asioita sellaiselle henkilölle jolle en niitä haluaisi kertoa,suu vaan aukea ja asiaa tulee ennenkuin ehdin estää. :-)

Mä en voi sanoa tykkääväni ihmisistä,ei mua oikeesti kiinnosta muiden asiat mutta kohteliaisuudesta niitä kuuntelen,jotta voin myös sitten itsekin jotain kertoa.

Yksin ja töissä mä koko ajan sanoittanut ääneen tekemisiäni, esim. "Nyt mä vien roskat,sen jälkeen sitten pitää muistaa sitä ja tätä".

Kyllähän aina juttelemista keksii,mun pää ainakin on niin täynnä asioita että jos mä en niitä ulos saa puhuttua niin pää räjähtäis! :-) eikö muilla näin oo???

[Qquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jolta juttua tulee!! Välillä pitää Ian pidätellä että olisin hiljaa edes joskus.. miehelleni nauran aina että mä ehdin jo suuni aukaista ennen kuin edes tiedän mitä juttua sieltä on tulossa!! :-) aivot ei aina mun jutuissa pysy mukana. Ja jos oon yksin,juttelen silloinkin koko ajan. Monesti kaverit kyselee että "pitäisikö mun kuunnella sua ja olla perillä siitä mitä juttelet", kun yksikseen höpötän esim. töissä. Ja mun nuorempi poika on samanlainen,suu käy koko ajan.

Mistä sinä sitten puhut? Huomaatko toistavasi samoja asioita kaikille ihmisille ja samoillekin moneen kertaan?

Tuli mieleeni eräs työkaveri, joka puhuu paljon, mutta hän ihan oikeasti puhuu ne samat asiat joka ikinen päivä. Ja jokaiselle vastaantulijalle.

On kyllä rasittavaa kuunnella jatkuvaa puhetulvaa! Kampaajalla otan aina lehden käteeni tai istun silmät kiinni ja silti kampaaja aloittaa pakollisen kyselyn ja juttelun. Tosi ärsyttävää mutta en kehtaa sanoa että

olisi hiljaa. Siinä sitten ynähtelen jotakin vastaukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se jolta juttua tulee!! Välillä pitää Ian pidätellä että olisin hiljaa edes joskus.. miehelleni nauran aina että mä ehdin jo suuni aukaista ennen kuin edes tiedän mitä juttua sieltä on tulossa!! :-) aivot ei aina mun jutuissa pysy mukana. Ja jos oon yksin,juttelen silloinkin koko ajan. Monesti kaverit kyselee että "pitäisikö mun kuunnella sua ja olla perillä siitä mitä juttelet", kun yksikseen höpötän esim. töissä. Ja mun nuorempi poika on samanlainen,suu käy koko ajan.

Mistä sinä sitten puhut? Huomaatko toistavasi samoja asioita kaikille ihmisille ja samoillekin moneen kertaan?
Tuli mieleeni eräs työkaveri, joka puhuu paljon, mutta hän ihan oikeasti puhuu ne samat asiat joka ikinen päivä. Ja jokaiselle vastaantulijalle.

Mulla on myös tällainen paljon puhuva työkaveri, hän höpisee koko ajan samoja juttuja muutamasta aiheesta. Lisäksi hän puhuu itsekseen kun tekee töitä, tavallaan kertoo koko ajan itselleen (?) mitä tekee, tyyliin pitääkin soittaa X:lle kohta, onkohan se ja se jo tullut jne. Aika häiritsevää kuunnella vieressä.

Juu, juuri tuollaista se minunkin työkaverini. Joka ikinen päivä selittää sen saman litanian, mitä aikoo tehdä työpäivän jälkeen "pitää hakea lapset ja tehdä ruoka ja sitten vielä viedä koira ulos. Ja toinen vakifraasi on sellainen, kun kommentoi minulle tyyliin "sinulla on sitten kauniit hiukset, minulla on vain tällaiset lirut" ja "ai, sinulla on taas tuollainen työtehtävä, on tuo varmaan aika vaativaa". Ihan oikeasti vähintään kerran viikossa.

Kutonen tässä vielä:

Eihän ne mun juttujaan varmaan kaikkia kiinnosta,mutta en mä vaan pysty olemaan hiljaa..

Ja töissä varmaan on ärsyttävää kun yks juttelee koko ajan, on helpompi toimia kun kertoo itselle, mitä aikoo tehdä ja mitä sen jälkeen tapahtuu..

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan huomaa puhuvan samoista asioista,vähän kuten tuo toinenkin tuossa kertoo,jostain asiasta tulee sitten seuraava asia mieleen yms. Ja puhun kyllä liikaakin omia asioitani kaikille,välillä huomaan kertovani sellaisia hlökohtaisia asioita sellaiselle henkilölle jolle en niitä haluaisi kertoa,suu vaan aukea ja asiaa tulee ennenkuin ehdin estää. :-)

Mä en voi sanoa tykkääväni ihmisistä,ei mua oikeesti kiinnosta muiden asiat mutta kohteliaisuudesta niitä kuuntelen,jotta voin myös sitten itsekin jotain kertoa.

Yksin ja töissä mä koko ajan sanoittanut ääneen tekemisiäni, esim. "Nyt mä vien roskat,sen jälkeen sitten pitää muistaa sitä ja tätä".

Kyllähän aina juttelemista keksii,mun pää ainakin on niin täynnä asioita että jos mä en niitä ulos saa puhuttua niin pää räjähtäis! :-) eikö muilla näin oo???

Juu, ei räjähdä pää. Ihan on vielä ehjänä, vaikka eilen klo 14 olen viimeksi ääneen puhunut. :D En kyllä ymmärrä miksi se räjähtäisi, jos en nyt pääse ääneen sanomaan, että ennen kuin lähden töihin, minun pitää tehdä vielä tätä ja tuota. Ihan hyvin ne asiat pysyvät siellä päässä ja jäsentyvät vaikken niitä ääneen sanokaan.

Minäkin puhun siellä koko ajan,on kai sopiva henkilö.

En ole pulina-automaatti, mutta mukavan kampaajan kanssa juttelee mielellään. Olisi outoa istua hiljaa siinä kun istuu pienessä tilassa yhdessä ja lähikontaktissa.

Jossain massakampaamossa voi olla suu supussa kun ei ne nuoret työntekijät saa suutaan auki, mutta sellaisista haenkin vain latvojen tasausta. Mallin muutos vaatii enemmän kommunikoivaa kampaajaa.

Vähemmän mä ymmärrän juuri niitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve soitella kaikille ja puhua tuntikausia puhelimessa! Mutta nämä ihmiset (minun kokemukseni mukaan), on sellaisia jotka tykkäävät valittaa _aivan kaikesta_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan huomaa puhuvan samoista asioista,vähän kuten tuo toinenkin tuossa kertoo,jostain asiasta tulee sitten seuraava asia mieleen yms. Ja puhun kyllä liikaakin omia asioitani kaikille,välillä huomaan kertovani sellaisia hlökohtaisia asioita sellaiselle henkilölle jolle en niitä haluaisi kertoa,suu vaan aukea ja asiaa tulee ennenkuin ehdin estää. :-)

Mä en voi sanoa tykkääväni ihmisistä,ei mua oikeesti kiinnosta muiden asiat mutta kohteliaisuudesta niitä kuuntelen,jotta voin myös sitten itsekin jotain kertoa.

Yksin ja töissä mä koko ajan sanoittanut ääneen tekemisiäni, esim. "Nyt mä vien roskat,sen jälkeen sitten pitää muistaa sitä ja tätä".

Kyllähän aina juttelemista keksii,mun pää ainakin on niin täynnä asioita että jos mä en niitä ulos saa puhuttua niin pää räjähtäis! :-) eikö muilla näin oo???

Juu, ei räjähdä pää. Ihan on vielä ehjänä, vaikka eilen klo 14 olen viimeksi ääneen puhunut. :D En kyllä ymmärrä miksi se räjähtäisi, jos en nyt pääse ääneen sanomaan, että ennen kuin lähden töihin, minun pitää tehdä vielä tätä ja tuota. Ihan hyvin ne asiat pysyvät siellä päässä ja jäsentyvät vaikken niitä ääneen sanokaan.

Tuo ois ihan painajainen jos ei mitään olis puhunu, mulle onneksi vähän aikaa riittää oma seura,en kuitenkaan vuorokautta pystys olemaan puhumatta kenellekään muulle. Ja en mä osaa hahmottaa tekemisiäni jos niitä ei ääneen sano,mieskin välillä muistuttaa että kerron kun on sellainen asia tulossa joka pitää kuunnella. Sen mielestä meillä ei oo koskaan hiljaista hetkeä kun mä oon hereillä, mun mielestä se puhe on vaan sellasta taustahälyä jota ilman ei voi olla.

Joko heillä on lievä adhd, tai sitten he ovat hiukan narsistisia ja puhuvat itsestään, tai sitten he ovat vähän yksinkertaisia, tai sitten he ovat paniikissa ja puhuvat siksi.