Lue keskustelun säännöt.
Miten sairaana voi palkita muutoin itseään kuin herkuilla ettei liho?
07.07.2017 |
Vuosi tässä jo mennyt ilman että on päässyt liikkumaan normaalisti ja harrastamaan. Kohta en pääse ovesta ulos. Elämäni on tyhjää, ei ystäviä, ei mitään joten ainoa ilo ovat herkut. Miten korvata?
Kommentit (41)
En ole ikinä tajunnut miksi ihmiset, joille mikään ratkaisu ei kelpaa, kysyvät ongelmiinsa neuvoa keskustelupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän sulla on nimenomaan aikaa laihduttaa, laskea kaloreita ja keskittyä itseesi.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut miksi ihmiset, joille mikään ratkaisu ei kelpaa, kysyvät ongelmiinsa neuvoa keskustelupalstalla.
Ja joka ehdotukseen löytyy joku syy, miksi ei onnistu :) Mielikuvitus ainakin toimii noin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en nyt ihan käsitä tätä nykyajattelutapaa, että itseään pitäisi aina jotenkin palkita, on on jotain tehnyt tai saavuttanut. Miksei se saavutus tai että on saanut asian tehtyä tai että on selvinnyt jostain muka itsessään ole riittävä palkinto tehdystä työstä? Mutta tuossa edellä tuli hyviä, ei ruokaa liittyviä keinoja, jos nyt palkinto on välttämätön. Lisäksi mieleen tulevia: jalkahoidonkin voi tehdä itselleen, niin ei tarvitse hoitajasta maksaa, hiuksiin uusi väri, kiva huivi tai koru tai muu pieni esine, vaikka koriste-esine, vähän parempi tavallinen ruoka (ostat vaikka vaihteeksi sisäfilettä tai jotain muuta vähän luksusta, mistä nyt tykkäätkin), vähän parempaa kahvia tai teetä vaihteeksi perusmaun sijaan.
En käsitä miten ihmiset eivät ymmärrä mitä liikuntarajoitteinen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä että möhötät kotona. Shoppailu ei ole listalla.
Netissäkin voi shoppaila ja useimmiten saa jopa kotiinkuljetuksella. Taidat nyt vaan sääliä itseäsi ja keksiä tekosyitä, miksi on pakko mässätä. Nyt vähän edes ryhdistäydyt, otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tekosyiden keksimisen.
Jos saat seksistä orkut mutta sinun pitäisi vaihtaa se kynsilakkaan jota et käytä niin vaihtaisitko?
Koita löytää jotain terveellisiä "herkkuja" esim smoothie, itsetehdyt sipsit, vaikka mitä. Esim kerran viikossa voi hyvin pitää herkkupäivän ihan oikeillakin karkki, sipsi, roskaruoka mätöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi tässä jo mennyt ilman että on päässyt liikkumaan normaalisti ja harrastamaan. Kohta en pääse ovesta ulos. Elämäni on tyhjää, ei ystäviä, ei mitään joten ainoa ilo ovat herkut. Miten korvata?
Mistä sinun pitää itseäsi palkita jos et kerran tee mitään palkitsemisen arvoista?Kai sä nyt vähän voit liikkua? Syö ainakin vähemmän ellet kuluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en nyt ihan käsitä tätä nykyajattelutapaa, että itseään pitäisi aina jotenkin palkita, on on jotain tehnyt tai saavuttanut. Miksei se saavutus tai että on saanut asian tehtyä tai että on selvinnyt jostain muka itsessään ole riittävä palkinto tehdystä työstä? Mutta tuossa edellä tuli hyviä, ei ruokaa liittyviä keinoja, jos nyt palkinto on välttämätön. Lisäksi mieleen tulevia: jalkahoidonkin voi tehdä itselleen, niin ei tarvitse hoitajasta maksaa, hiuksiin uusi väri, kiva huivi tai koru tai muu pieni esine, vaikka koriste-esine, vähän parempi tavallinen ruoka (ostat vaikka vaihteeksi sisäfilettä tai jotain muuta vähän luksusta, mistä nyt tykkäätkin), vähän parempaa kahvia tai teetä vaihteeksi perusmaun sijaan.
En käsitä miten ihmiset eivät ymmärrä mitä liikuntarajoitteinen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä että möhötät kotona. Shoppailu ei ole listalla.
Seliseli. Mietipä urheilijoita joilta on amputoitu raajoja. Selitykset hiiteen ja ulos.Ei se lihaskunto kasva sohvalla löhöämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso ensi alkuun, ettet syö glukoosisiirapilla makeutettuja tuotteita. Keho tunnistaa sokerin muttei glukoosisiirappia. Siksi niitä karkkeja ja keksejä voi mättää loputtomiin ja aineenvaihdunta sekoaa. Sokeria vastaan voi sentään yrittää taistella. Vähennä vähitellen sokeria korvaamalla se hunajalla ja vähennä sitäkin. Netistä löytyy hyviä herkkureseptejä. Tee valmiiksi kaappiin, eri päiville vähän erilaista.
Tämä ei liity aloittajan aiheesen, mutta minä tulen glukoosisiirapista niin kipeäksi, että on ambulanssi tilattava. Onneksi nykyään osaan välttää tuota myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en nyt ihan käsitä tätä nykyajattelutapaa, että itseään pitäisi aina jotenkin palkita, on on jotain tehnyt tai saavuttanut. Miksei se saavutus tai että on saanut asian tehtyä tai että on selvinnyt jostain muka itsessään ole riittävä palkinto tehdystä työstä? Mutta tuossa edellä tuli hyviä, ei ruokaa liittyviä keinoja, jos nyt palkinto on välttämätön. Lisäksi mieleen tulevia: jalkahoidonkin voi tehdä itselleen, niin ei tarvitse hoitajasta maksaa, hiuksiin uusi väri, kiva huivi tai koru tai muu pieni esine, vaikka koriste-esine, vähän parempi tavallinen ruoka (ostat vaikka vaihteeksi sisäfilettä tai jotain muuta vähän luksusta, mistä nyt tykkäätkin), vähän parempaa kahvia tai teetä vaihteeksi perusmaun sijaan.
En käsitä miten ihmiset eivät ymmärrä mitä liikuntarajoitteinen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä että möhötät kotona. Shoppailu ei ole listalla.
Netissäkin voi shoppaila ja useimmiten saa jopa kotiinkuljetuksella. Taidat nyt vaan sääliä itseäsi ja keksiä tekosyitä, miksi on pakko mässätä. Nyt vähän edes ryhdistäydyt, otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tekosyiden keksimisen.
AP on selvästi koukussa herkkujen antamaan mielihyvään. Yhden addiktion vaihtaminen toiseen helposti addiktoivaan toimintaan ei ole hyvä ratkaisu. Toki jos ap:llä on paljon rahaa, mutta oikeasti jos alkaa päivittäin hakea mielihyvää shoppailulla, niin helposti on kohta pahassa pulassa.
Ja miksi sitten pitäisi shoppailla (tai ottaa niitä jalkahoitoja niinkuin tuolla joku kysyi) päivittäin? No ei pitäisikään. Herkkujen käyttäminen mielihyvää tuomaan (ap puhuu vähän virheellisesti palkitsemisesta) on siitä ongelmallista, että sitä voi helposti tehdä päivittäin ja monta kertaa päivässäkin. Sitten tottuu saamaan mielihyvää aina halutessaan. On vaikeaa löytää korvaava mielihyvänlähde sellaiselle asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi tässä jo mennyt ilman että on päässyt liikkumaan normaalisti ja harrastamaan. Kohta en pääse ovesta ulos. Elämäni on tyhjää, ei ystäviä, ei mitään joten ainoa ilo ovat herkut. Miten korvata?
Mistä sinun pitää itseäsi palkita jos et kerran tee mitään palkitsemisen arvoista?Kai sä nyt vähän voit liikkua? Syö ainakin vähemmän ellet kuluta.
Liikkumaan normaalisti tarkoittaa normaaleja lenkkejä ja harrastukset normaaleja liikuntaharrastuksia.
"Vähän liikkumaan", kyllä, pihan poikki ja takaisin. Lisäksi nuo muutamat pilates- ja terapialiikkeet joita pystyy tekemään. Olin todella liikunnallinen ja aktiivinen harrastaja ennen.
Kertakaikkiaan raivostuttaa tämä tilanne kun ei ole mitään eikä voi tehdä mitään ja nettipalstan idiootit ei vaan tajua millaista on SAIRASTAA.
Palkitsen itseäni siitä että jaksan tätä KIPUA 24/7 ja odottelen parempia päiviä tulevaksi. Joskin yhden paikan romahtaminen on tiennyt vain toisen paikan romahtamista tähän asti.
Suksikaa terveet kuuseen!
T:ap
Mulla oli vakava ihosairaus parin vuoden ajan. En voinut hikoilla, kroppa oli täynnä haavoja ja vaatteet piti pitää nurinpäin etteivät saumat hiertäneet. Lisäksi söin lääkkeitä, jotka lisäsivät ruokahalua ja turvottivat (keräsivät nestettä). Koko ajan sattui kipulääkkeistä huolimatta. Kaikki aika mitä osittaiselta työnteolta jäi meni kotona nukkumiseksi tai television tuijottamiseksi. Energiaa ei ollut yhtään.Tämä siis taustaksi.
Piristin itseäni uusilla sarjoilla ja elokuvilla, joita tilasin netin kautta tai pyysin perhettä tuomaan kirjastosta. Jonkin verran harrastin nettishoppailua, mutta kun vaatteet olivat aina ne samat, saumattomat, turvalliset, niin eipä sitä shoppailua paljon tullut harrastettua.
Paljon tuli syötyäkin. Suhtauduin siihen aika armollisesti. Tärkeintä siinä tilanteessa oli säilyttää valoisa mielenlaatu ja mieluummin söin suklaata kuin mielialalääkkeitä vielä niiden kaikkien muiden kymmenien pillereiden lisäksi. Söin kyllä myös kaikkea terveellistä, kuten hedelmätarjottimia, itse tehtyä banaanijäätelöä, hedelmäsalaatteja jne., mutta karkkiakin tuli syötyä paljon. Jossain vaiheessa sain vielä kolmoishermosäryn ja kipukohtauksien aikana tauoton syöminen hiukan helpotti kipua. Silloin saatoin syödä vaikka kilon banaania vain saadakseni kivun hellittämään. (Niille, jotka eivät tiedä, niin kolmoishermosärkyä sanotaan myös itsemurhasairaudeksi, sillä kipu on niin kova.) Painoa tuli tuon noin kahden vuoden aikana 20 kiloa lisää.
Lääkärikin totesi, että tärkeintä on saada minut terveeksi. Siinä sivussa 20 kiloa lisää ei ole mitään. Se on valitettavaa, mutta on kivempi olla hengissä ja 20 kiloa painavampi kuin kuollut ruumis 20 kiloa kevyempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vakava ihosairaus parin vuoden ajan. En voinut hikoilla, kroppa oli täynnä haavoja ja vaatteet piti pitää nurinpäin etteivät saumat hiertäneet. Lisäksi söin lääkkeitä, jotka lisäsivät ruokahalua ja turvottivat (keräsivät nestettä). Koko ajan sattui kipulääkkeistä huolimatta. Kaikki aika mitä osittaiselta työnteolta jäi meni kotona nukkumiseksi tai television tuijottamiseksi. Energiaa ei ollut yhtään.Tämä siis taustaksi.
Piristin itseäni uusilla sarjoilla ja elokuvilla, joita tilasin netin kautta tai pyysin perhettä tuomaan kirjastosta. Jonkin verran harrastin nettishoppailua, mutta kun vaatteet olivat aina ne samat, saumattomat, turvalliset, niin eipä sitä shoppailua paljon tullut harrastettua.
Paljon tuli syötyäkin. Suhtauduin siihen aika armollisesti. Tärkeintä siinä tilanteessa oli säilyttää valoisa mielenlaatu ja mieluummin söin suklaata kuin mielialalääkkeitä vielä niiden kaikkien muiden kymmenien pillereiden lisäksi. Söin kyllä myös kaikkea terveellistä, kuten hedelmätarjottimia, itse tehtyä banaanijäätelöä, hedelmäsalaatteja jne., mutta karkkiakin tuli syötyä paljon. Jossain vaiheessa sain vielä kolmoishermosäryn ja kipukohtauksien aikana tauoton syöminen hiukan helpotti kipua. Silloin saatoin syödä vaikka kilon banaania vain saadakseni kivun hellittämään. (Niille, jotka eivät tiedä, niin kolmoishermosärkyä sanotaan myös itsemurhasairaudeksi, sillä kipu on niin kova.) Painoa tuli tuon noin kahden vuoden aikana 20 kiloa lisää.
Lääkärikin totesi, että tärkeintä on saada minut terveeksi. Siinä sivussa 20 kiloa lisää ei ole mitään. Se on valitettavaa, mutta on kivempi olla hengissä ja 20 kiloa painavampi kuin kuollut ruumis 20 kiloa kevyempänä.
Kiitos kaunis :)
ja onneksi selvisit!
Vierailija kirjoitti:
AP on selvästi koukussa herkkujen antamaan mielihyvään. Yhden addiktion vaihtaminen toiseen helposti addiktoivaan toimintaan ei ole hyvä ratkaisu. Toki jos ap:llä on paljon rahaa, mutta oikeasti jos alkaa päivittäin hakea mielihyvää shoppailulla, niin helposti on kohta pahassa pulassa.
Ja miksi sitten pitäisi shoppailla (tai ottaa niitä jalkahoitoja niinkuin tuolla joku kysyi) päivittäin? No ei pitäisikään. Herkkujen käyttäminen mielihyvää tuomaan (ap puhuu vähän virheellisesti palkitsemisesta) on siitä ongelmallista, että sitä voi helposti tehdä päivittäin ja monta kertaa päivässäkin. Sitten tottuu saamaan mielihyvää aina halutessaan. On vaikeaa löytää korvaava mielihyvänlähde sellaiselle asialle.
Juuri näin, päivän ainoa hetki jolloin kannattaa olla olemassa ja eläminen tuntuu elämisen arvoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso ensi alkuun, ettet syö glukoosisiirapilla makeutettuja tuotteita. Keho tunnistaa sokerin muttei glukoosisiirappia. Siksi niitä karkkeja ja keksejä voi mättää loputtomiin ja aineenvaihdunta sekoaa. Sokeria vastaan voi sentään yrittää taistella. Vähennä vähitellen sokeria korvaamalla se hunajalla ja vähennä sitäkin. Netistä löytyy hyviä herkkureseptejä. Tee valmiiksi kaappiin, eri päiville vähän erilaista.
Siis mitä sinä oikein kuvittelet glukoosisiirapin ja hunajan olevan, jos ne eivät kerran sinun mielestäsi ole sokeria?
Mulla on vähän samantapainen tilanne, eli kroonistunut sairaus joka haittaa normaalisti elämistä ja liikkumista tehokkaasti.
Ratkaisuni:
*Olet ilman muuta ansainnut palkintosi rankan päivän jälkeen. Ajattele että haluat tehdät itsellesi hyvää, ja ymmärrä että ylenmääräinen herkuttelu ei ole sitä. Toki kohtuudella herkutkin voivat kuulua ruokavalioon. Mutta jos mätät liikaa, vaihda osa esim. marjoihin, ruissipseihin, pähkinöihin, napostelutomaatteihin tai maustettuun skyriin näin aluksi. Kun herkkuja ei mätä ihan kaksin käsin, ne maistuvat vieläkin paremmalta sitten kun niitä syö.
*monipuolista palkintolistaasi. Jos et voi tehdä mitään muuta kuin herkutella, niin eihän sinulla sitten ole vaihtoehtoja. Joten mieti niitä vaihtoehtoja. Omalta listaltani löytyviä: elokuva tai hyvä kirja, värityskirjan värittely, jalkakylpy tai kotikasvohoito, joku hemmotteluostos silloin kun on varaa, se kävelylenkkikin on luksusta silloin harvoin kun siihen pystyy, pari tuntia tietokoneella pelaamista. Mieti mitkä asiat sinua ilahduttavat ja miellyttävät herkkujen lisäksi esim. hyvät tuoksut, musiikki, lintujen tarkkailu.
*Jos elämässäsi ei herkkujen lisäksi ole muita kivoja asioita, ala kokeilemaan. Hanki se värityskirja, käytä perintökorua koska on satunnainen maanantai, kokeile pelaamista. Vähintään saat asioiden kokeilemisesta tekemistä ja virikettä, parhaassa tapauksessa ongelmasi alkaa ratketa.
*Herkkujen vähentämisessä minulla tepsi leipomisharrastuksen aloittaminen. Kun on tehnyt muutamat kakut ja pikkuleivät alkavat monet teolliset herkut maistua pahalle. Laatuero! Juju tietysti piilee siinä että varsinkin jos on sairas, ei jaksa olla jatkuvasti leipomassa. Joten herkuttelu kohtuullistuu pakosta kun pahaa ei tahdo ja leipomisurakkaa ei jaksa.
Paljon voimia sinne!
Nettishoppaile vaikka kiva yöpuku.
Mitä sellaista olet tehnyt, että sinun pitää palkita itseäsi?
Pelaan tietokonepelejä. Luen, ratkon ristikoita. Kuuntelen musiikkia. Roikun netissä typerilä keskustelufoorumeilla. Kaikki nuo ovat sellaista tekemistä, jolla välttelen niitä tehtäviä (esim. kotityöt), joita minun oikeasti pitäisi tehdä. Antavat välitöntä tyydytystä.
Ymmärrän ap:n tilannetta täysin! Vaikeasti/kroonisesti sairaan ja terveen ihmisen välillä on valtava ero olotilassa, energisyydessä sekä mielihyvän kokemisessa. Tiedän, koska olen ollut terve ja aktiivinen, ja olen myös ollut vaikeasti sairas. Niin sitä vaan muutaman järkyttävän rankan, kivuliaan ja elämä raunioiksi laittaneen sairausvuoden jälkeen aloin minäkin entinen liikkuja, menijä ja terveellisten elämäntapojen nimeen vannova löytää itseni herkkuhyllyltä harva se päivä täyttämään tyhjyyttä ja hakemaan edes jonkinlaista mielihyvää ja lohdutusta. Sairaana ei oikeasti pysty aina liikkumaan, tai se on ainakin kovin vaikeaa ja kivuliasta. Itse en palautunut enää ollenkaan ja ainoa asia, joka treenistä jäi käteen oli kipu. Keho nyt oli aina turvoksissa siitä riippumatta liikkuiko vai söikö miten.
Nyt on parempi kausi ja muutoksia tehty lääkityksessä, joten voin taas lenkkeillä ja pyöräillä ja se on aivan mahtavaa. Ei mikään oikein korvaa sitä tunnetta kun pääsee liikuttamaan kroppaa- itselle se oli ainakin terveenä todella nautinnollista. Mutta, muita herkkujen lisäksi hyväksi havaittuja mielihyvän lähteitä:
- Hyvä musiikki.
- Terveelliset herkut (mutta pitää varoa, koska esim. pähkinöissä ja kuivatuissa hedelmissä on PALJON kaloreita ja piilosokeria. Kannattaa aina tarkistaa "terveellisinä" pidettyjen ruokien ravintoarvot ja kalorit- varsinkin jos ei liiku lähes ollenkaan).
- Pinterest inspiraation hakemiseen käsitöihin, sisustamiseen, luoviin projekteikin jne. Voi koota kaikki itseä kiinnostavat ideat, kuvat ja projektit yhteen paikkaan. Suosittelen lämpimästi. Ihan vaikka selailuun ja unelmointiin :)
- Erilaiset pelit, netissä tai koneelle ladattavia.
- Kirjat, blogit, lehdet.
- Luonnosteleminen, värittäminen, käsityöt jne.
Niin, mutta kuka niitä syöttää, kun kerran kädet eivät toimi??