Mitä ihmettä normaalit (=ei alkoholistit) ihmiset tekevät elämässään!?

Mitä raitistuneita alkoholisteja tunnen niin heillä on se yleispiirre, eli "holistinen suhtautuminen asioihin". Eli mitä aloitetan, tehdään innolla loppuun. Tunnen ex alkoholistin joka tekee hirveästi vapaaehtoistyötä auttaakseen muita irti alkoholista, tiedän ex alkoholisteja jotka kuntoilevat kuin huippu-urheilijat koska käyttävät kaiken tarmonsa siihen, tiedän uskontoon hurahtaneita... Mitä siis minä, en alkoholisti mutta sukurasitteena se on, teen? Kuljen töissä. Kirjoitan blogia, luen, kuljen paikoissa joissa ei ole a-oikeuksia, tutustun maailmaan, teen paljon järjestöille vapaaehtois töitä. Minulla on lapsia ja lemmikkejä. Vapaata aikaa vuorokausiin ei jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty tekemään töitä, sillä olen eläkkeellä. Sen takia kaikki harrastuksetkin tökkivät. Kouluja olen aloittanut yli 11 ja kaikki jääneet kesken (jos ei peruskoulua lasketa). Kodin siistinä pitäminen on jo ylivoimainen haaste, puhumattakaan, että tekisi töitä.

Tuntuu pahalta, tunnen olevani täysin turha ihminen, luuseri joka ei pysty mihinkään. En halua elää tällaista elämää, mutta olen vankina kropassani ja mielessäni. Ahdistaa. Haluan kuolla, mutta en viitsi.

Viina saa ajan kulumaan siivillä. Saa minut tuntemaan jotain muutakin kuin ainaista ahdistusta. Saa jopa tekemään asioita, kuten siivota ja hoitaa pakolliset jutut.

Mitä tässä enää voisi tehdä?

-AP

Miksi koulut jäävät kesken toistuvasti? Onko sinulla aloitekyvyttömyyttä, ajatustenharhailua, keskittymispulmia? On paljon aikuisia ihmisiä joilla on dignosoimaton adhd/add. Se voi ilmetä hyvinkin eri tavoin ja varsinkin naisilla jää helposti tunnistamatta. Hoitamattomana helposti johtaa päihteiden käyttöön "itsehoitona". Toki tiedostamatta mutta ihmiset kuvailevat että vain humalassa mieli on rauhallinen ja ajatukset selkeitä. Kun sitten aloitetaan oikea lääkitys ja tietysti tarpeen mukaan päihdevieroitus toipumiselle on paremmat edellytykset. Kaikki lääkkeet eivät päihdetaustaisille ihmisille sovi mutta sellaisiakin lääkkeitä on joita voi käyttää. Jos epäilet että sinun kohdallasi tämä voisi olla mahdollista niin hakeudu asiaa selvittelemään.

Tämä tosiaan tulee minullekin mieleen. Kerrot myös että kotia on vaikea pitää järjestyksessä. Sekin voisi viitata tuohon suuntaan. Kuten myös se että arkista tylsyyttä on vaikea kestää. Googlaa aikuisten ADHD ja ADD oireet ja mieti sopiiko moni kohta sinuun. Jos sopii niin sitten tiedät mikä ongelman ydin on ja sitä voi oikeasti hoitaa.

Hakkaa säkkiä, käy salilla, lenkkeilee. Soittaa jotain soitinta. Kokkailee, leipoo. Metsästää käyttökelpoista tavaraa kirppareilta. En jaksa listata enempää, ongelma on mistä löytää aikaa kaikkeen kiinnostavaan tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin paljon tekemistä etten ehdi juomaan edes vettä - saati alkoholia:)

Esim tämä päivä:

- herätys 06, kahvit ja aamupalaa, suihku ja vaatteet päälle

- fyssari 8.30

- 11 kävely ja kahvittelu kaverin kanssa

- 13 lekuri, anopille kaupassakäynti ja kissan haku kotiin

- 15 lapsenlapsen synttärit

- 18 ruuan laitto

- 19 > viestittelyä ystävän kanssa, netin lukua, sähköpostien läpikäyntiä, lapsen hiusten letitystä ja vaatteiden silitystä huomiselle reissulle

- nyt kello on 21.41 ja kohta suljen koneen. Ensimmäinen hetki hengähtää.

Huominen päivä alkaa klo 6.30 ja yhtä kiireinen

Asian vierestä mutta tuo sinun "kiireinen" päiväsi vaikuttaa yhdeltä isolta hengähdystauolta. Kahvinjuontia raskaampaa et juuri tee. Outoa, että tuollaisella pseudo-kiireellä pitää tulla pätemään.

Hänhän vastasi vain ap:n kysymykseen että miten te ei alkoholistit saatte aikamme kulumaan. Kertoi esimerkkipäivän joka on täynnä tekemistä. Miksi otit sen pätemisenä?

Kuinka pahasti liikuntakyvytön olet?Onko mahdollisuutta päästä parempaan kuntoon vai onko tila pysyvä?Siksi kyselen että ois helpompi keksiä sulle elämään sisältöä😊Mites mies..teettekö kaksin mitään..itse näin miljoonan lapsen äitinä keksisin hyvinkin paljon juttuja mitä tekisin jos aikaa olisi..join aikoinaan paljon..monta kertaa viikossa..vieläkin tykkään alkoholista,mutta lapset/parisuhde pitää "juomisen" kurissa ja juon vaan muutaman kerran vuoteen😊Itse en edes halua nollalinjaa,mutta onneksi pystyn tuohon että en juo usein..

Käytät alkoholia jonkin tukahduttamiseen, ja sinun tulisi selvittää, minkä. Mikä aiheuttaa turhautumista ja tylsyyttä?

Sanoit olevasi naimisissa, aloita siis siitä, onko sinulla miehesi kanssa hyvä olla. Jos käytte yhdessä vaikka ruokakaupassa, onko teillä yhdessä mukavaa, vai onko koko kauppareissu hampaiden kiristelyä ja äyskimistä? Onko teillä yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita? Huomioiko mies sinua? Entä muut perhesuhteesi, millaisia ne ovat? Jne. Koita paikantaa ahdistuksesi juuri,  tee tarvittavia muutoksia mitkä parantavat arkesi laatua, niin saat asialta rauhan etkä tunne enää tarvetta hukuttautua addiktioon.

Jäin myös miettimään tuota koulujen kesken jättämistä. Kuulostaa siltä, että elämä ei ole mennyt omasta mielestäsi tyydyttävällä tavalla, ja oireilet tyytymättömyyttäsi riippuvuudella. Jos et ole saanut asioita aikaan, tulisi vihdoin perehtyä siihen, mikä sinua oikeasti on estänyt. Liekö huono itsetunto, kyvyttömyys pitkäaikaiseen sitoutumiseen, vai mikä. Mitä jos kävisit muutaman kerran terapeutilla juttelemassa, se voisi avata vähän asioita?

Riippuvuudesta eroon pyrkiessä on vaikeaa sietää nimenomaan arkea ja sitä, että pitäisi vain osata olla. En ole ollut alkoholisti, mutta huumeidenkäyttäjä, ja muistan että tylsyys ja ärsytys tulee hyvin äkkiä, kun tekeminen loppuu ja ehtii alkaa ajatella. Kun käyttää pitkään, unohtaa, miten ollaan ja miltä se oleminen tuntuu.

Kun lopetin käytön, pyrin viettämään aikaa niiden tuttujen kanssa, jotka eivät käyttäneet ja vietin myös paljon aikaa yksikseni, ihan vain opetellen siihen "tylsyyteen", kun ahdistava arkipakokauhu hiipi kimppuun heti, kun tuli hiljaista ja ehti alkaa ajatella. Oli pysyttävä liikkeessä, että pääsi pakoon omia ajatuksiaan. Se kuitenkin helpotti ajan myötä, kun sen ahdistuksen vain uskalsi kohdata.

Nykyisin minä käyn töissä, hoidan kotia, katson Netflixiä, lueskelen, eli teen juuri noita sinun luettelemiasi tylsiä asioita ja nautin siitä. Ja kun vertaan tätä tekemisten listaa siihen, mitä tein käyttäessäni... Niihin aikoihin en tehnyt yhtään mitään. Onhan se muka sosiaalista hörhö- tai juoppoporukassa antaa ajan vain luisua pää turtana, mutta ei siinä elämässä kyllä mitään mielekästä tapahdu!

Tutustu alkoholismin varhais-, keski- ja myöhäisvaiheisiin ja lue raitistuneiden tarinoita netistä. Saat tietää, ettei alkoholi ajan myötä elämääsi paranna. Hae apua ja opettele käsittelemään ahdistustasi.

Tähtää siihen,että pystyisit lukemaan jonkun kirjan ja vaikka muutaman sivun pätkissä. Siis ihan minkä kirjan vaan ja vaikka kuinka ohuen,mutta kirjan kannesta kanteen kuitenkin. Siinä alkuun hyvä keskittymisharjoitus.

Olen työtön, joten aikaa on. Mitäkö teen?

-Siivoushommia. Ei ole tiskikonetta ja pyykkikonekin on pesutuvassa joten näihin menee vähän enemmän aikaa kuin jos molemmat koneet olisi kotona.

-Ruokaa. Olen viime aikoina opetellut leipomaan leipää (aloitin pataleivästä, koska se on aika lailla pomminvarma) ja muutenkin teen ruokia pidemmän kaavan mukaan. Hyvä ruoka on yksi iso arkinen ilo elämässä ja itse tekemällä usein myös säästää.

-Käyn kaupassa lähes päivittäin. Kuljen jalan tai pyörällä, joten en tuo koko viikon ostoksia kerralla vaan parin päivän kamat. Hyvä puoli on se, että usein tulee vastaan lyhytaikaisia tarjouksia ja jos vaikka maanantaina on tarjolla vaan kalpeita tomaatteja tai nahistuneita sipuleita, on parin päivänpäästä yleensä jo saatu kauppaan parempia.

-Luen. Kirjoja, lehtiä, nettiä, mitä vaan.

-Katson leffoja, sarjoja ja dokumentteja. Usein teen samalla jotain, silitän, parsin tms.

-Käsitöitä. Materiaalina useimmiten vanhat vaatteet ja kodintekstiilit, esim. t-paidasta pipo, farkuista kännykkäpussi, pöytäliinasta hame. Joskus toki ostan uuttakin materiaalia, mutta näistäkin osa löytyy 2nd hand-kaupoista (esim. nappeja, kangasta, sukkapuikkoja, lankaa)

-Joogaan, tanssin ja jumppaan kotona, apuna youtuben ilmaiset videot. Sieltä löytyy vaikka mitä!

-Valokuvaan, piirrän, maalaan. Väirtän niitämonesta naurettavia aikuisille suunnattuja värityskirjoja.

-Ulkoilen. Käyn kävelyllä, menen puistoon kirjan kanssa, pyöräilen. Kamera usein mukana.

-Hankin tietoa eri asioista, mikä nyt milloinkin kiinnostaa tai on ajankohtaista, aiheet vaihtelevat buddhalaisuudesta brittiläisiin poliitikkoihin ja saippuanteosta synteettisten vaatekuitujen ominaiuuksiin.

-Opettelen uusia asioita, esim. sitä leivän leipomista ja Duolingon avulla ranskaa

-Tykkään tehdä käsilläni ja saan iloa siitä jos onnistun tekemään jotain itse eikä tarvitse ostaa valmiina kaupasta. Tiedänpähän mitä missäkin on, missä oloissa tehty ja on minun makuuni räätälöity. Käsitöiden ja ruuanlaiton lisäksi teen esim. kosmetiikkaa.

-Metsästän tarjouksia netin kautta, eli selaan joko oikeiden kauppojen tarjouslehtisiä tai nettikauppoja. Nyt on aikaa, mutta rahan kanssa saa olla tarkkana. Esim. niissä kosmetiikka-aineksissa on tosi isojakin hintaeroja.

Puuhaa siis löytyy, ja varmaan ap sinäkin löydät kunhan pahin alkuaika alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen on ohi. Ehdotan, että katsot vaikka youtubesta entisten addiktien kertomuksia raitistumisesta tai luet vastaavia tarinoita, josko se antaisi toivoa ja voimia että sinäkin pärjäät. En ole itse ollut kunnon alkoholisti, mutta olin kyllä siihen suuntaan menossa. En juonut päivittäin, mutta useamman kerran viikossa ja oli vaikeaa olla esim. viikonloppuja raittiina ja lopettaa vaan yhteen tai kahteen. Krapula oli tuttu tila. Päätin pistää stopin ennen kuin homma lähtisi käsistä, ja kyllä ne ekat 2-3 viikkoa tuntuivat epämukavilta, etenkin perjantai ja lauantai oli tosi levoton ja ahdistunutkin olo, ja sellainen ettei mikään oikein kiinnostanut. Varmasti aika pientä verrattuna kunnon vieroitusoireisiin, en siis tarkoita vähätellä niitä! Tahdon vain sanoa  että se menee ohi, ja helpotus oloon tulee kyllä. Tsemppiä ap, pystyt kyllä lopettamaan!

Niinkuin moni on tuossa jo todennut niin riippuvuuden takana on jotain tunteita tai tapahtumia jotka halutaan peittää. Voi olla että sinulla on ollut rankka lapsuus, joka heijastelee näin nykypäivään. Eikä rankka lapsuus aina tarkoita että on mukiloitu, vaan voi olla henkistä väkivaltaa, tai jotain mitä ei oikein osaa edes sanoittaa, jotain turvattomuuden tai ahdistuksen tunnetta läpi lapsuuden esim.. Sellaista kannattaa lähtä purkamaan ihan kunnolla terapiassa, niin että on pari kertaa viikossa aikoja. Eikä apu tule tosiaankaan heti, vaan siihen saattaa mennä parikin vuotta, jotta huomaa itse muutosta. Ensimmäiset puoli vuotta menee helpostikin niin että tuntuu että onko tästä mitään apua (mutta älä luovuta!).

Itselläni ei niinkään ole kokemusta riippuvuudesta, vaan masennuksesta. Se on tehnyt tuota toivottomuuden tunnetta. Kun aamulla herää ja odottaa vaan että pääsee taas nukkumaan, mikään ei tunnu miltään. Pahimpina hetkinä katselin vaan leffoja päivät pitkät, jotta olisin edes hereillä. Terapian myötä olen vähitellen saanut otetta elämään ja normaalit arkiset asiat alkaa tuntua mielekkäiltä. Itselläni oli siis myös nuo syvät ahdistukset ja paniikit. Kun en ollut käsitellyt asioita menneestä, olin pullottanut jatkuvasti tunteitani, ja ne sitten aina ryöpsähtivät hallitsemattomasti jossain vaiheessa. En jaksanut oikein tehdä mitään, ja jos jaksoinkin vaikka hieman siivota, niin kohta synkät ajatukset vyöryi päälle niin että energiat katosi heti. Ja yhä jatkuvasti on vielä tunne että olen ihmisenä jotenkin vajavainen ja epäkelpo, mutta terapian kautta olen oppinut miksi minulla on nuita ajatuksia, ja mitä niille voi tehdä. Ehkä joskus opin niitä hallitsemaan niin että osaan arvostaa itseäni.

jatkuu...

jatkuu...

Olen myös työtön ja introvertti, joten päivät kuluu pääosin kotona. Olen pyrkinyt rytmittämään päivääni; herään tiettyyn aikaan, teen samat aamurutiinit (laittaudun, teen pikku aamujumpan ym), laitan ruokaa ja kokeilen yleensä jotain uutta reseptiä, katson sosiaalisen median ja uutiset, teen jotain pientä askartelua, taas ruokaa, siivoilen, ja illalla rauhoitun ja venyttelen. Viikolle laitan aina jonkun pienen tavoitteen, teen vaikka jonkun askartelun tai leipomisen tai jotain. Ja kun kirjaa näitä ylös, niin tulee jotain hallinnan tunnetta, ja näkee että saa päivässä edes jotain aikaiseksi paitsi maattua. Ja sitten on niitä huonompia päiviä kun on surkea olla, eikä saa mitään aikaiseksi. Ja nekin sallin itselleni, koska tiedän että sieltä häämöttää jossain vaiheessa parempia päiviä, jos vain jaksan taistella sen eteen. Eli asetan huonoillekin päiville tavoitteita; nouse sängystä, pue vaatteet, harjaa hampaat, syö ruokaa, ole hereillä. Todella yksinkertaisia, mutta saa taputettua itseään olkapäälle että selvisi siitäkin, kun olisi voinut vaan jäädä sänkyyn makaamaan. Itse myös taivun äkkiä siihen itseni mollaamiseen, miten olen huono ihminen ja ym., mutta olen hieman oppinut armollisuutta, että jos on selkeästi masennuspäivä, niin silloin en ala yrittämään mitään sen suurempaa.

Itsetutkiskelulla saa hyvin aikaa kulumaan ja terapoitua hiemn itseään (ei siis korvaa kunnon terapiaa, mutta antaa hyvän alun). Lainaile kirjoja kirjastosta, Tommy Hellsteniä, Tunne lukkosi ym. Kirjaa ylös mitä havaintoja teet. Kirjoita päiväkirjaa ja kirjaa tunteitasi ja tapahtumia ylös. Ehkä huomaat sieltä jonkun kaavan, milloin tuntuu siltä että pitää korkki aukaista, onko se joku tunne, tapahtuma tai paikka, vai joku muu? Ja netissä on paljon tehtävätyyppisiä terapioita. Esim. parantava kirjoittaminen, jossa 5krt/vko kirjataan 20min ajan ylös ihan mitä tahans mieleen tulee, ja parina muuna päivänä sitten luetaan teksti ja voi analysoida mitä siitä oppii. Tai pidä onnellusuuskirjaa; joka päivältä jokin asia joka on hyvä, on se sitten ruuan laitto, kaunis ilma, se että selvisi huonosta päivästä, jne, kyllä joka päivästä aina jokin pieni hetki löytyy.

No siis, nämä on minua auttanut. Toivottavasti saat apua tilanteeseesi, ja pysyt raittiina. Älä luovuta!

AP tässä terve. Nyt on tullut oltua viikko, vähän yli, selvinpäin. Ja kyllä tää vaan tuntuu olevan yhtä helvettiä edelleen. Oikeastaan vielä pahempaa kuin alussa. En edelleenkään ole keksinyt mitään tyhjyyden täyttävää tekemistä, enkä sisältöä elämälleni. Yritetty kyllä on... Tämän viikon aikana on tullut luettua kirja, käyty miehen kanssa ajelemassa satoja kilometrejä (miehellä auto hetken lainassa), käyty kansallispuistossa, uimassa, katsottu videoita ja sarjoja. 

Kaikki tuo tuntuu vain olevan sellaista tekemistä, jotka tekee vain jotta saisi alkon ja juomisen pysymään poissa mielestä. Ja silti se kolkuttelee siellä taustalla koko ajan. Se ajatus, että nyt olisi kiva päivä ottaa muutama. Nyt voi taas juoda, kun on ollut selvänä jo näin kauan (tiedän ettei viikko ole edes kauan, mutta mulle on...). Että elämään tulisi vihdoin jotain sisältöä ja tunteita, muutakin kuin vain ajan kulutusta, jos taas antaisi sen ihanan humalan tulla. 

Oon ärhennellyt miehelle ihan turhasta, jäkättänyt ja mäkättänyt. Itsevihalevelitkin ovat nousseet aivan uusiin sfääreihin. En pysty itseäni edes peiliin katsomaan, ilman että joudun hirveän surun, ahdistuksen ja ravion valtaan. Miesparalle olen melkein huutanut, että "Mitä sun päässä liikkuu, kun tällaisen ruman huo*an kanssa olet!? eikö sullakaan ole mitään tasoa vai etkö muita saa?" 

Musta on tullut kunnon hirviö, juuri sellainen  ärsyttävä ja mäkättävä akka. Juuri sellainen millaiseksi olen aina pelännyt tulevani. Eikä loppua näy... 

En tiedä jaksanko tätä, ja onko tää juomattomuus edes sen arvoista? Joka ikinen päivä menee kirjaimellisesti niin, että koko ajan katsellaan kelloa ja yritetään saada aikaa kulumaan ja toivotaan että kello tulisi yli 8 (jolloin alkot menevät kiinni ja kiusaus juoda hieman helpottaa). Kunnes aamulla kaikki alkaa alusta. 

En tiedä miten tällaista jaksaa. Enkä oikeastaan edes tiedä, mitä syytä mulla on olla selvänä. Kun mulla ei ole juurikaan tulevaisuutta, ja olen niin ruma ja oksettava ja paha ihminen, että olisi kaikille vain parempi, että joisin itseni hengiltä. Nyt selvänä en ole muuta kuin tuottanut pahaa mieltä ja ahdistusta esim. miehelle. Enkä todellakaan nauti tästä. 

Joo, ei hyvin alkanut tää mun alkottomuus. 

-AP 

Sun täytyy nyt keksiä, että mistä asioista nautit. Kun keksit muita asioita (muuta sisältöä elämään) niin pikku hiljaa helpottaa, ei se noin pahana kestä ikuisesti! Päivä kerrallaan, sitkeästi vaan eteenpäin. Sä pystyt siihen, oot jo hyvässä alussa! :)

Jos pidät eläimistä, niin onko missään lähistöllä löytäeläintaloa? Niihin voi mennä vapaaehtoisena töihin ja samalla on suureksi avuksi ja hyödyksi eläimille!

Ap, sullahan on ihan selkeet vieroitusoireet, jotka voi kestää vielä viikkoja (kuukausiakin). Kun tiedostat sen, että nykyinen turta olotila johtuu edelleen alkoholista, vaikket ole sitä juonutkaan, niin ehkä sillä tiedolla saat puhtia jatkaa. Jokainen, joka joskus on ollut krapulassa, varmaan tunnistaa nuo tunteet, itse ainakin. Että se tavallinen elämä ei tunnu miltään, mieli on alakuloinen ja siinä elämän sisällössä ei ole mitään järkeä. Tällaisella satunnaiskännääjällä mieli kirkastuu, kun krapula hellittää seuraavana päivänä ja ne samat elämän ydinasiat, jotka edellispäivänä tuntui turhilta ja mitättömiltä, tuntuu nyt tärkeiltä ja ennen kaikkea innostavilta. Se on ehkä se krapulan pääfiilis, että mikään ei innosta. Sulla tää "krapula" nyt vaan kestää kauemmin, kun käyttöäkin on takana niin paljon.

Mun vinkki on, että teet just niitä asioita, joista vähänkään tykkäät. Säännöllinen päivärytmi voisi auttaa. Mieli kirkastuu päivä päivältä ja elämän sisältö löytyy kyllä.

Opeta temppuja sille kissalle.

Ap, sinun kannattaa pikaisesti hankkia apua sek alkoholi-että mielenterveysongelmiisi. Meillä on tämä yksi ainoa elämä ja sen ei ole tarkoitus olla noin kauheaa kuin sinulla on. Mutta siitä miten kirjoitat saa vaikutelman ettet itse omin voimin pääse suostasi ylös. Hakeudu katkolle, ja etsi apua itsellesi. Kovin kauaa suunniteltu raittiutesi ei ilman apua todennäköisesti kestä. t. kuivilla oleva alkoholisti

Alkuraittiudella painin saman ongelman kanssa.nyt olen kyllä paljon tekemistä keksinyt. Käyn leffassa,teatterissa,tapaan ei alkoholisti ystäviä,luen jne. Aa:n avulla olen raitistunut.

Eihän kännissä mitään hauskaa ole,en ole juonut 24 vuoteen alkoa pisaraakaan.