Muita jotka imevät ympäristön tunteet itseensä?

Joo. Kyllä se ihan normaalia on, mutta uskon sen olevan yleisempää ujoilla ja herkillä ihmisillä, jotka joutuvat tarkkailemaan muita ihmisiä enemmän voidakseen rentoutua sosiaalisissa tilanteissa.

Tai ehkä juuri osottain siksi monet ovat ujompia koska aistivat herkemmin muiden mielialoja ja ilmapiiriä? Ja toisaalta jos on lisäksi huono itsetunto, tulkitsee helpommin negatiivisesti, niin kuin itselläni on tapana...

Minä oon tuollainen. Jos työvuoroon osuu pariksi sellainen, joka valittaa niin väkisin koen vuoron myös raskaaksi (hoitotyö). Sitten taas toisen kanssa työt sujuu laulaen, vaikka töitä olisi tuplasti. Joskus oon miettinyt, että en voisi työskennellä mt-puolella, koska lähtisin varmaan herkästi synkkyyteen mukaan.

Mun miehessä huomaan myös tätä jos hänen kaverillaan on vaikeuksia parisuhteessa niin alkaa meilläkin olla.

Joo. Se on kamalaa. Miehelläni on paljon työstressistä johtuvaa ahdistusta, ja imen kaiken hänen ahdistuksen itseeni, vaikka hän ei sitä minuun mitenkään purkaisi vaan vetäytyisi vain yksin rauhoittumaan. Mutta takuuvarmasti olen ihan kamalan ahdistunut, jos hänkin on, vaikka hänen ahdistuksen aihe ei liity minuun mitenkään. Samalla lailla miehen ilo tarttuu minuun heti (mikä onkin mukavaa kyllä). En tiedä.. Olen alkoholistiperheestä, olen ajatellut että tämä piirteeni johtuu siitä, jouduin opettelemaan tarkkailemaan koko ajan tuntosarvet tanassa kotona muiden ihmisten tunnetiloja ja elämään niiden mukaan, kai se on jäänyt päälle. Siitä tulee vähän riidantapaista meidän parisuhteessa, koska miestä harmittaa, että hän ei saa olla "rauhassa ahdistunut ja stressaantunut" vaan pilaa sillä minunkin päivän heti (vaikka en häntä syyllistäkään siitä). Mutta hänelle tulee siis kurja olo että hänen takiaan minäkin ahdistun, joskus vähän kahnausta tulee tästä.

Täällä yksi tunteellinen siili lisää.