Onko yli 35-vuotiaiden naisten joukossa enää lapsettomia ja "normaaleja" naisia, joille kelpaa omantasoinen mies?

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi voinut vakiintua jo parikymppisenä, mutta ei, pitäähän miehen elää villiä elämää päälle kolmekymppiseksi. Sitten voikin ruveta itkemään, missä kaikki parikymppiset neitsytnaiset luuraa.

Suurin osa parisuhteista päättyy eroon jossain vaiheessa. Etenkin tuossa ikäluokassa.

Mä olen 35-vuotias ja lapseton. En ehkä ihan peruspirkko, mutta mielestäni normaali kuitenkin. Takana on muutama pidempi parisuhde, mutta se oikea ei ole löytynyt. Haluaisin kyllä perheen, mutta en tiedä missä niihin miehiin törmäisin. Baareista ei löydy, eikä netti tunnu omalta jutulta. Kyllä mulle saa tulla juttelemaan vaikka kassajonossa 😳

Vierailija kirjoitti:

44 tarkentaa: vaatimuksena miehelle luotettavuus, uskollisuus ja ns. normaalit käytöstavat. Tuliko liikaa vaatimuksia??

Ei jos noudatat myös itse niitä, sillä paljon löytyy international luonteisia 18-45v naisia jotka eivät todellakaan ole mikään ns vaimomatskua tai edes seurustelukumppaniksi sopivia.

Miksi olet sinkku omasta mielestäsi ?

Olen 38v, pienikokoinen, kaunis - tämä av:n vihankin uhalla ;) - lapseton. Omaan ammatin joka elättää, mutta en ole 'työnarkki'. Omakotitalo, velaton. Kotieläimiä.

Ikinä en ota tähän enää ketään toista ihmistä asumaan. Se on nähty ja koettu. Ei ikinä enää. Oma koti, oma lupa, oma rauha.

Miksi ei löydy miehiä, joille riittäisi seurustelu? Omat kodit, suhde ei väljähdy jne. Mutta ei. Miehiä olis, mutta kaikki alkavat vinkumaan sitä avo-/avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi voinut vakiintua jo parikymppisenä, mutta ei, pitäähän miehen elää villiä elämää päälle kolmekymppiseksi. Sitten voikin ruveta itkemään, missä kaikki parikymppiset neitsytnaiset luuraa.

Suurin osa parisuhteista päättyy eroon jossain vaiheessa. Etenkin tuossa ikäluokassa.

Ei tarkoita sitä, että ap:n olisi pitänyt erota.

on

Siinä vaiheessa kun tuntuu ettei oman tasoiset kiinnostuksenkohteet ole kiinnostuneita voi joko

1. tehdä realistisen uudelleenarvioinnin omasta "tasostaan"

2. unohtaa tuollaisen tasosonnan ja alkaa nähdä itsensä ja muut ihmiset jokaisen omana yksilönään laittamatta ketään lokeroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on. Itse olen siideri-konössööri, tatuoitu, rempseästi kiroileva menninkäinen jolla on 15 rescue-koiraa. Mielestäni oma tasoni on nuori miljonäärihughgrant. Kaiken maailman ikkunanpesijä-patet yrittää vinkkailla silmää mutta mä vaan korkkaan uuden sidukan ja odotan hughia.

Kuules siideri-menninkäinen.. Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää rimaa niin korkealla kuin haluaa, eikä pariutuminen muutenkaan ole mikään pakollisuus tässä maailmassa. Sinulla on ihan oikea asenne, kunhan et vain sitten ala valittamaan muille kun sitä Hughia ei osukaan kohdallesi.  =)

Sama asia kun sanoisit että kaikilla on oikeus vaatia itselleen päävoittoa lotosta. Totta kai on oikeus vaatia mutta ei se tee siitä jättipotista yhtään sen todennäköisempää.

Kuten jo sanoin, sinkkunakin saa olla. Totta puhuakseni, ei minuakaan huvita tehdä kompromisseja tulevan kumppanini suhteen, silläkään uhalla, että jään sinkuksi koko loppuelämäkseni. Eikä se uhka edes pelota minua yhtään. Tiedän, etten olisi kuitenkaan onnellinen sellaisen miehen kanssa jota en oikeasti halua. Lisäksi tuollainen tilanne olisi väärin myös sitä miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38v, pienikokoinen, kaunis - tämä av:n vihankin uhalla ;) - lapseton. Omaan ammatin joka elättää, mutta en ole 'työnarkki'. Omakotitalo, velaton. Kotieläimiä.

Ikinä en ota tähän enää ketään toista ihmistä asumaan. Se on nähty ja koettu. Ei ikinä enää. Oma koti, oma lupa, oma rauha.

Miksi ei löydy miehiä, joille riittäisi seurustelu? Omat kodit, suhde ei väljähdy jne. Mutta ei. Miehiä olis, mutta kaikki alkavat vinkumaan sitä avo-/avioliittoa.

Mä taas törmään vain niihin, jotka eivät halua sitoutua. Kelpaan vain pelkkään seksisuhteeseen 😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi voinut vakiintua jo parikymppisenä, mutta ei, pitäähän miehen elää villiä elämää päälle kolmekymppiseksi. Sitten voikin ruveta itkemään, missä kaikki parikymppiset neitsytnaiset luuraa.

Suurin osa parisuhteista päättyy eroon jossain vaiheessa. Etenkin tuossa ikäluokassa.

Ja parikymppisen tytön ja kolmekymppisen miehen suhdeko sitten muka kestää? Aika epäreilu tilanne minusta. Mies sai viettää nuoruutensa vapaana, tulla ja mennä, mutta tytön pitäisi heti sitoutua ja ilmeisesti alkaa perhettäkin perustamaan. Älkää nyt hyvät nuoret naiset menkö tällaiseen lankaan! :D

Ilmeisesti tasoni on nolla tai negatiivinen, koska miehet eivät enää kiinnostu minusta.

Itse olen naimisissa, mutta kategorian mukaiset sinkkuystäväni ovat sinkkuja aiemmista liian rankoista parisuhteista johtuen. Pettämistä, yhteisen talon omiin nimiin huijausta, taloudellisia huijauksia niin että äärimmäisen tunnolliselta ihmiseltä meinasi mennä luottotiedot kun ei sovitut maksut hoituneet miehen toimesta vaikka näin oli sovittu, pankkikorttivarkaus, identiteettivarkaus, sairauden vuoksi hylkääminen (syöpä), onhan näitä helmiä osunut heille kohdalle. Joillakin on rohkeutta enemmän kuin toisilla alkaa suhteeseen ja pettymyksille alttiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olisi voinut vakiintua jo parikymppisenä, mutta ei, pitäähän miehen elää villiä elämää päälle kolmekymppiseksi. Sitten voikin ruveta itkemään, missä kaikki parikymppiset neitsytnaiset luuraa.

Suurin osa parisuhteista päättyy eroon jossain vaiheessa. Etenkin tuossa ikäluokassa.

Ja parikymppisen tytön ja kolmekymppisen miehen suhdeko sitten muka kestää? Aika epäreilu tilanne minusta. Mies sai viettää nuoruutensa vapaana, tulla ja mennä, mutta tytön pitäisi heti sitoutua ja ilmeisesti alkaa perhettäkin perustamaan. Älkää nyt hyvät nuoret naiset menkö tällaiseen lankaan! :D

Lopputulos näistä pareista on ollut se, että nainen lähtee noin nelikymppisenä ikäisensä miehen matkaan. Lapset voi kätevästi jättää isukille, kun sillä on aikaa. Houkutteva kumppaniehdokas +55 mies, jolla on 2-3 alaikäistä huollettavaa? Näin ainakin minun tuttavapiirissäni on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yli 35-vuotiaiden naisten joukossa enää lapsettomia ja "normaaleja" naisia, joille kelpaa omantasoinen mies?

Varmaan jo sanottukin, mutta varmuuden vuoksi. Ne lapsettomat 35-vuotiaat sinkkunaiset ovat lapsettomia sinkkuja 35-vuotiaana juuri siksi, etteivät he ole "normaaleja".

Olen esimiesasemassa työskentelevä, akateeminen, urheilullinen, yli 180-senttinen ja lapseton keskimääräistä älykkäämpi kundi. Järjestään niin parturi-kampaajat, Alkon myyjät, peruskoulun opettajat kuin Kelan täditkin ovat olleet sitä mieltä, etten ole heille tarpeeksi hyvä. Mahdollista on toki sekin, että olen jollain tuntemattomalla tavalla viallinen itse.

Peruskoulun opettaja on akateemisesti koulutettu. Aineenopettaja oman aineensa asiantuntija. Ei se opettajanpätevyys sitä vähennä.

Ja liittyi asiaan miten...? Olen deittaillut ajan myötä kaikkea pelkän peruskoulun käyneestä biokemian tohtoriin saakka. Tämä on ollut mahdollista siksi, että olen itse maisteri. Naisen ura ei minua kiinnosta, kunhan on jokin koulutus ja valmius työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tasoni on nolla tai negatiivinen, koska miehet eivät enää kiinnostu minusta.

Jatkan...

olen aina ollut työelämässä (palkka yläneljänneksellä), uusi/uudehko perheauto, velaton omistusasunto pk-seudulla, en tupakoi, absolutisti, ystäväpiirin omaava ja siinä pidetty, harrastuksia muutamia. Pitäisikö nyt sitten minun naisena nollatasoisen, pariutua väkipakolla jonkun nollatasoisen miehen kanssa, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on syrjäytynyt, päihteidenkäyttäjä, työtön, kommunikointikyvytön tai jonkun muun merkittävän "haitan" omaava? Ihan vaan siksi, etten ole kaunotar. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yli 35-vuotiaiden naisten joukossa enää lapsettomia ja "normaaleja" naisia, joille kelpaa omantasoinen mies?

Varmaan jo sanottukin, mutta varmuuden vuoksi. Ne lapsettomat 35-vuotiaat sinkkunaiset ovat lapsettomia sinkkuja 35-vuotiaana juuri siksi, etteivät he ole "normaaleja".

Olen esimiesasemassa työskentelevä, akateeminen, urheilullinen, yli 180-senttinen ja lapseton keskimääräistä älykkäämpi kundi. Järjestään niin parturi-kampaajat, Alkon myyjät, peruskoulun opettajat kuin Kelan täditkin ovat olleet sitä mieltä, etten ole heille tarpeeksi hyvä. Mahdollista on toki sekin, että olen jollain tuntemattomalla tavalla viallinen itse.

Ihan noin yleisellä tasolla, keskimääräistä älykkäämmät vähän menestymään ehtivät miehet ovat usein luonteeltaan epämiellyttäviä. Kovat arvot, ehkä vaikeuksia kunnioittaa naisia ja ihmisiä yleensäkin. Taipumus arvioida ihmisen hyvyyttä ammatin perusteella viittaa tähän. Miksi Kelan tädin tai parturi-kampaajan pitäisi olla sitä mieltä että olet hyvä saalis vain koska itse pidät itsestäsi? Oletko mielestäsi jotenkin näitä ihmisiä parempi ja se jonka pitäisi olla "kelpuuttaja". 

Pro tip: ihmissuhteessa ei ole kyse kelpuuttamisista vaan yhteensopivuudesta. Nämä treffailemasi naiset ovat luultavasti tajunneet tämän vaikkeivät yhtälöitä ratkokaan ihan yhtä vikkelästi kuin sinä...

Tässä on varmasti perää. Minulla on vaikeuksia osoittaa empaattisuutta, koska koen ettei minullekaan sellaista ole liiaksi osoitettu. Kaiken saavutetun eteen on pitänyt taistella aina ylioppilaslakista armeijaan, yliopistoon ja työpaikkaan saakka. Kun sitten lopulta on jonkinlaisen paikan itselleen raivannut, toivoisi tietysti muidenkin niitä saavutuksia edes hieman arvostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yli 35-vuotiaiden naisten joukossa enää lapsettomia ja "normaaleja" naisia, joille kelpaa omantasoinen mies?

Varmaan jo sanottukin, mutta varmuuden vuoksi. Ne lapsettomat 35-vuotiaat sinkkunaiset ovat lapsettomia sinkkuja 35-vuotiaana juuri siksi, etteivät he ole "normaaleja".

Olen esimiesasemassa työskentelevä, akateeminen, urheilullinen, yli 180-senttinen ja lapseton keskimääräistä älykkäämpi kundi. Järjestään niin parturi-kampaajat, Alkon myyjät, peruskoulun opettajat kuin Kelan täditkin ovat olleet sitä mieltä, etten ole heille tarpeeksi hyvä. Mahdollista on toki sekin, että olen jollain tuntemattomalla tavalla viallinen itse.

Ihan noin yleisellä tasolla, keskimääräistä älykkäämmät vähän menestymään ehtivät miehet ovat usein luonteeltaan epämiellyttäviä. Kovat arvot, ehkä vaikeuksia kunnioittaa naisia ja ihmisiä yleensäkin. Taipumus arvioida ihmisen hyvyyttä ammatin perusteella viittaa tähän. Miksi Kelan tädin tai parturi-kampaajan pitäisi olla sitä mieltä että olet hyvä saalis vain koska itse pidät itsestäsi? Oletko mielestäsi jotenkin näitä ihmisiä parempi ja se jonka pitäisi olla "kelpuuttaja". 

Pro tip: ihmissuhteessa ei ole kyse kelpuuttamisista vaan yhteensopivuudesta. Nämä treffailemasi naiset ovat luultavasti tajunneet tämän vaikkeivät yhtälöitä ratkokaan ihan yhtä vikkelästi kuin sinä...

Tässä on varmasti perää. Minulla on vaikeuksia osoittaa empaattisuutta, koska koen ettei minullekaan sellaista ole liiaksi osoitettu. Kaiken saavutetun eteen on pitänyt taistella aina ylioppilaslakista armeijaan, yliopistoon ja työpaikkaan saakka. Kun sitten lopulta on jonkinlaisen paikan itselleen raivannut, toivoisi tietysti muidenkin niitä saavutuksia edes hieman arvostavan.

Niinpä. Kun taas joku toinen, jolla on ollut elämässä empatiavajetta ja pärjäämisenpakkoa, mieluusti lellii ja auttaa toisia, antaa sitä, mistä on itse jäänyt paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tasoni on nolla tai negatiivinen, koska miehet eivät enää kiinnostu minusta.

Jatkan...

olen aina ollut työelämässä (palkka yläneljänneksellä), uusi/uudehko perheauto, velaton omistusasunto pk-seudulla, en tupakoi, absolutisti, ystäväpiirin omaava ja siinä pidetty, harrastuksia muutamia. Pitäisikö nyt sitten minun naisena nollatasoisen, pariutua väkipakolla jonkun nollatasoisen miehen kanssa, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on syrjäytynyt, päihteidenkäyttäjä, työtön, kommunikointikyvytön tai jonkun muun merkittävän "haitan" omaava? Ihan vaan siksi, etten ole kaunotar. 

Esimerkiksi osa-aikaisena baarimikkona tai siivoojana työskentelevä urheilullinen 175-senttinen jannu sopisi sinulle hyvin.

Miehiä kiinnostaa nuoruus, kauneus... eikä mikään muu. Jos sinulla ei näitä ole tarjota, älä sinäkään vaadi kauheasti niitä asioita, jotka ovat naisille miehessä tärkeitä: menestystä, varallisuutta, asemaa ja yli 180 cm pituutta.

Mulla on ikää 38 vuotta, sinkkuna olen ollut viisi vuotta. Lapsia ei ole, viikot kuluvat töissä. Haluaisin miehen (35- 45 vuotiaan), jolla ei myöskään ole lapsia. En ole sellaista vielä tavannut. On paljon eronneita miehiä, joilla on lapsi tai useampia... Sellaiseen suhteeseen en ole koskaan valmis. :(

En ole koskaan halunnut perustaa perhettä, taidan olla loppuelämäni yksin. N38

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ikää 38 vuotta, sinkkuna olen ollut viisi vuotta. Lapsia ei ole, viikot kuluvat töissä. Haluaisin miehen (35- 45 vuotiaan), jolla ei myöskään ole lapsia. En ole sellaista vielä tavannut. On paljon eronneita miehiä, joilla on lapsi tai useampia... Sellaiseen suhteeseen en ole koskaan valmis. :(

En ole koskaan halunnut perustaa perhettä, taidan olla loppuelämäni yksin. N38

Kuinka usein käyt salilla? Mitä ovat perusvaatimukset miehelle?

Ai niin, ei saa kysyä näin karusti suoraan.