Onko sinulla aavistus siitä miten tulet kenties kuolemaan?

On. Uskon että kuolen auto-onnettomuudessa.

Luulen, että syöpään. Sitä on niin paljon lähipiirissä.

Tiedän sen varmasti! Kuolen elämän loppumiseen.

Ei aavistusta. Jos katsoo suomalaisen kuolleisuuden tilastoja, niin tiettyjä prosentteja hahmottuu esiin. En kuitenkaan perusta ajatteluani tilastoille.

Meillä on ollut hapenpuutetta suvussa - isoisä kuoli lampaanlapa suuhun ja sen isä kuoli kun se hirtettiin...

Olen aina ajatellut kuolevani syöpään. Ei ainakaan missään auto-onnettomuudessa, mutta voi olla että lähdenkin ihan sydänkohtauksella.

Jos pitäisi lyödä vetoa, veikkaisi että koronaaritautiin. On sukurasitusta ja stressaava elämäntapa. Sääli etten saisi enää itse voittorahoja tästä vedosta.

Mää oon aina tiennyt kuolevani suht nuorena. Oon nyt 28v, ja en usko esim 40-vuotiaaksi eläväni. Näin on tuntunut jo esiteini-iästä lähtien. En tiedä miksi, en ole siis masentunut ja sitä kautta itsetuhoinen vaan ihan perusonnellinen.

Kuolen kuin Elvis, suonen katkeamiseen päässä istuessani pytyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon aina tiennyt kuolevani suht nuorena. Oon nyt 28v, ja en usko esim 40-vuotiaaksi eläväni. Näin on tuntunut jo esiteini-iästä lähtien. En tiedä miksi, en ole siis masentunut ja sitä kautta itsetuhoinen vaan ihan perusonnellinen.

Aavistelen ,et voit olla sellanen ihminen josta muilla ihmisillä on oppimista. Usein kun ihminen kuolee nuorella iällä niin häntä muistellaan valoisana, iloisena, auttavaisena jne.

Olen lyhyt (162 cm), joten epäilen, että kuolemaani edeltävät tapahtumat menevät kuta kuinkin näin: Kiipeän jakkaralle ylettääkseni johonkin, huimauksen vuoksi kuitenkin päädyn lattialle joko murtaen lonkkani tai lyöden pääni, enkä toivu koskaan vammoista. Varsinainen kuolinsyy onkin keuhkokuume. Tai sitten jään siihen lattialle ja kuolen rabdomyelyysiin tai sisäiseen verenvuotoon, koska minua ei löydetä ajoissa.

Uskon ja toivon että kuolen niin sanotusti saappaat jalassa, todennäköisesti sydänkohtaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon aina tiennyt kuolevani suht nuorena. Oon nyt 28v, ja en usko esim 40-vuotiaaksi eläväni. Näin on tuntunut jo esiteini-iästä lähtien. En tiedä miksi, en ole siis masentunut ja sitä kautta itsetuhoinen vaan ihan perusonnellinen.

Aavistelen ,et voit olla sellanen ihminen josta muilla ihmisillä on oppimista. Usein kun ihminen kuolee nuorella iällä niin häntä muistellaan valoisana, iloisena, auttavaisena jne.

TAI

Voi olla niin et, tiedostat ja muistat elämän olevan lyhyt.

Mikä on minusta Viisas ajatus koska elämä voi päättyä ihan milloin vaan nuorellakin iällä.

Yksin Jumala tietää syntymän ja kuoleman ajan.

Minulla on perinnöllinen sydänsairaus, joten todennäköisesti kuolen siihen, ellen sitten ehdi sitä ennen kuolla esim. pyöräilyonnettomuudessa (pyöräilen paljon, ja ilman kypärää).

Näillä näkymin johonkin vitutuksen aiheuttamaan. Sydäri tai ehkä verisuoni katkeaa päästä?