Lue keskustelun säännöt.
Miten äärettömän tyhmät ihmiset pärjää elämässä? (ei pahalla)
05.07.2017 |
Minäkin ajattelin pitkään että pystyn olemaan kaikkien kaveri, ja kaikista löytyy sen verran hyvää että jaksaa keskustella. Sitten tuli hetkeksi työkaveriksi ihan luokattoman tyhmä ihminen. En tietenkään päin naamaa näyttänyt tätä ajatustani ja tuntuu että olen ihan kamala ihminen, mutta oli pakko alkaa välttelemään sitä kun kävi sen verran raskaaksi.
Yritin siis aluksi saada tätä mukaan porukkaan ja tehtiin yhdessä hommia ja yritin tauoilla jutella. Saatoin pyytää kaveriksi kantamaan painavia tavaroita ja se tuli vaan viereen tuijottamaan. Saatoin monta kertaa pyytää siinä tavaroiden seassa että auttaa nostamaan ja se vaan tuijottelee seinille. Meni sitten siihen että minä kannan tavarat yksin, ja tämä työkaveri vaan käveli perässä huoneesta toiseen.
Ja jos jotain tehtävää opetti, ihan yksinkertaistakin, niin piti kaikki näyttää kädestä pitäen ja monta kertaa eikä mennyt mikään perille. Ja joku taukohuoneen kahvinkeittokin. Painat tästä napista ("ai tästäkö?" "niin mistä napista piti painaa?"). Laita 10 kauhallista poroja ("niin oliko se kaksi?" "ai pitikö mun laittaa poroja?"). Ei saanut mitään töitä tehtyä kun piti koko ajan olla toisen vahtina.
Ei ollut minkäänlaista oma-aloitteisuutta ja ei sen kanssa oikeen voinut keskustellakaan mitään tauoilla kun puuttui joku arkijärki tai mikälie. Enkä ollut ainut joka tuosta ihmisestä turhautui, kun aluksi epäilin että puhuin epäselvästi, tai opastin huonosti tms.
Miten tuollaiset ihmiset pärjää elämässä? Ja kuka jaksaa olla sellaisen seurassa kun kaikki kommunikaatio käy raskaaksi kun toinen ei vaan näytä tajuavan mitään? Siis ihan oikeasti yritän ymmärtää. Aiemmin olen törmännyt vaan ihmisiin joilla on yleissivistyksessä puutteita tai jotain vammaa tms, mutta tämä oli jotenkin koko ajan pihalla kaikesta. Sellainen läsnäolevuus puuttui täysin.
Kommentit (51)
Totahan se on, kun ilmaistyöntekijöitä otetaan töihin. Ei siinä aina motivaatio riitä, kun pas*aduunia pitää ammattitaitoisen, vuosikymmenen työelämässä olleen ihmisen tehdä. Oikeita työpaikkoja kun ei kaikille riitä, eli tuollainen tulee lisääntymään, mutta sitähän päättäjät näyttävät juuri haluavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopivasti tyhmä ihminen pärjää, koska hän ei mieti seurauksia vaan tarttuu toimeen. Liian harkitseva ei uskalla ryhtyä mihinkään, koska hän miettii mahdollisia seurauksia ja sitä, mitä muut ajattelevat.
Mullakin joskus iskee tyhmyyskohtaus, kun motivaatio riittävästi laskee jonkun itsestään liikoja luulevan (näitähän riittää) kanssa. Tyhmän leikkiminen on joskus todella kannattavaa.
I feel you, ap. Vedin tollasta kivirekeä perässäni yli 10 vuotta. Vieläkin tulee paniikkikohtaus, kun näen tyypin kaupungilla, ettei vaan tule juttelemaan mulle. Ja vaikka ilmoitin työpaikalla, että voin ottaa kenet tahansa työparikseni, niin tämä taakka aina lykättiin mulle, kun tiedettiin että olen kiltti ja kohtelias. Kannattaa kieltäytyä vaikka sitten ilkeästikin ennen kuin palaa itse loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Totahan se on, kun ilmaistyöntekijöitä otetaan töihin. Ei siinä aina motivaatio riitä, kun pas*aduunia pitää ammattitaitoisen, vuosikymmenen työelämässä olleen ihmisen tehdä. Oikeita työpaikkoja kun ei kaikille riitä, eli tuollainen tulee lisääntymään, mutta sitähän päättäjät näyttävät juuri haluavan.
No mulla on kokemus vastaavasta tyypistä ihan oikean työpaikan osalta, ei ollut mikään ilmaisduuni. Ja tyyppi ei näytellyt tyhmää vaan aidosti oli yksinkertainen ja hidas kuin mikä. Varmaan olisi täyttänyt jonkun kehitysvammodiagnoosin tai ollut siinä rajoilla.
En tiedä miten oli duuniin päässyt (oli ihan normityöntekijä,vakkari) mutta enemmän hänestä oli haittaa kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimollani on toisenlainen ongelma.
Hänellä on tyhmä työkaveri, joka yleensä ottaen suoriutuu töistään, mitä nyt on tarkkaamaton, kun juoruaa koko ajan.
Tyyppi on sosiaalinen ja hyväntahtoinen, mutta jutut lapsen tasolla, tosi raskasta seuraa pidemmän päälle.
Työkaveri nyt työntyy vaimoni vapaa-aikaankin puoliväkisin, eikä usko ilmeisesti kuin tylyjä sanoja, joita vaimoni ei halua käyttää....
Paskaduunien huonoja puolia.
Valitettavasti resuinen työhistoria, ikä ja sairaudet kaventavat työmahdollisuuksia, että noihin on tyytyminen.
No esim. keksittymiskyky on eri asia kuin älykkyys. Veikkaan että itse olet ripeä, käytännöllinen ihminen. Itsekin olen pohdiskelija ja vaikutan sellaisille varmaan hitaalta ja tyhmältä. Analysoin asioita monelta kantilta eikä ns. turha puurtaminen kiinnosta. Lapsena olin kyllä nopeampi mutta opettelin hitaammaksi ja ottamaan muita huomioon, muiden ajatuksia ja tunteita vaikka itse tiesin miten kannattaa tehdä. Koin ettei siitä pidetä vaan pidettiin jotenkin ylimielisenä ja itsekkäänä. En tiedä olisiko kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverisi kuulostaa ennemmin keskittymishäiriöiseltä kuin tyhmältä.
Olen tavannut oikeasti tyhmiä ihmisiä ja he ovat 100 kertaa rasittavampia kuin työkaverisi. Pahin yhdistelmä on tyhmyys ja ahkeruus samassa paketissa.
Jotkut ihmiset vaan eivät pärjää. On näitä tullut nähtyä. Mikään perehdytys ei riitä ja itsenäinen työskentely ei onnistu. Sählää ja mokailee, ei ole kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Sääliksi käy. Jotenkin sosiaalisesti ihan uuvatteja. Just niinkun yrittäis tunkee neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään. Työkaverina painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se tyhmä. Kärsin tästä, koska tajuan kyllä yksinkertaisuuteni ja miten ymmärrän välillä väärin sen mitä on sanottu. Olen pystynyt opiskelemaan amk-tutkinnon ja ihan hyvässä työpaikassakin, mutta varmaankin itselleni väärässä.
Välillä olen tosi masentunut ja ihan burnoutin partaalla. Toisinaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet, mutta kyllä tässä sellainen huijarisyndrooma on kokoajan päällä, sillä erotuksella että en ihan todella tajua tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkolahjaiset eli nykytermein laaja-alaisista opimisvaikeuksista kärsivät ovat väliinputoajaryhmä.
ÄO ylittää kehitysvammaisen rajan, mutta eivät selviä peruskoulusta ilman vahvoja tukitoimia.
Ammattiopinnoissa sama.
Työelämässä ei tahdo olla sopivia töitä enää heille, mutta eivät ole oijeutettuja eläkkeeseen, kun ovat periaatteessa normaaleja.
Ennen oli monenlaista yksinkertaista työtä sahoilla, tehtaissa ja rakennuksilla.
Minulla tuota tekee epilepsia. Kavereille olen kyllä kertonut ja koulussa opiskelukaverit tietää myös. Harvoin saan kouristuskohtauksia, mutta poissaolokohtauksia tulee jopa kymmeniä päivässä, muutamien sekuntien kestoisia.
Ikävä ja kiusallinen vaiva, tämän takia en uskaltaisi esimerkiksi ravintola-alalle töihin, vain ajan kysymys koska kippaisin kiehuvat vedet päälleni. :D
Ymmärrän silti APn harmituksen, joskus menee hermo itse kullakin. Hienoa, että yritit silti olla kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa siltä tyhmältä tässä tarinassa. Muiden haukkujat ja selän takana juoruilijat yleensä on.
Tämä menee ehkä vähän aiheen ohi mutta menköön. Pojallani oli ekassa työpaikassani työkaveri joka oli älyltään aika yksinkertainen. Tämän kaverin työ oli aika simppeliä ja poikani neuvoi häntä kun oli tarvis. Kyselin pojaltani että kuinka hän pärjää ja jaksaa tämän kaverin kanssa. Poika sanoi että tällaisten ihmisten kanssa pitää löytää joku yhteinen mielenkiinnon kohde. Heillä se oli tietynlainen musiikki. Siitä he sitten juttelivat työn lomassa. Mielestäni tosi fiksu asenne noin nuorella iällä että etsii tilanteesta ja henkilöstä jotain positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Helppoja työtehtäviä joihin riittää viikon perehdytys.
Katselevat kotona telkkaria vapaa-ajan ja ihailevat soldiers of odineja ja tonyhalmetta.
Unohdit mainita sannamarinit, anttirinteet ja sirpapaaterot, mulla ne menee samaan kategoriaan noiden mainitsemiesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänellä on jokin sairaus, joka ei näy päälle päin, esimerkiksi aivovamma. Muistaakseni joku sairaus (joku epilepsian muodoista ehkä?) saattoi oireilla niin, että sitä sairastavalle henkilölle tulee sarjassa useita todella lyhyitä tajuttomuuskohtauksia, jotka eivät välttämättä näy päälle päin, mutta jotka silti haittaavat keskittymistä.
Tai lääkitys. Mulla oli ( kauan aikaa sitten) luokkakaveri jolla oli epilepsia. Hänellä oli siihen vahva lääkitys mikä teki hänet tosi hitaaksi reagoimaan mihinkään. Vähän kuin olisi ollut puoliunessa koko ajan. Epilepsia lääkkeet ovat varmasti nykyisin parempia mutta onhan moniin vaivoihin kolmiolääkkeitä joilla on ikäviä sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverisi kuulostaa ennemmin keskittymishäiriöiseltä kuin tyhmältä.
Olen tavannut oikeasti tyhmiä ihmisiä ja he ovat 100 kertaa rasittavampia kuin työkaverisi. Pahin yhdistelmä on tyhmyys ja ahkeruus samassa paketissa.
Mä lisään tohon vielä vittumaisuuden lisäksi. Siis oikeasti ilkeä ihminen, joka kuvittelee olevansa parempi ja fiksumpi kuin muut, kun kukaan ei kehtaa nauraa sille päin naamaa ettei se käy raivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuota tekee epilepsia. Kavereille olen kyllä kertonut ja koulussa opiskelukaverit tietää myös. Harvoin saan kouristuskohtauksia, mutta poissaolokohtauksia tulee jopa kymmeniä päivässä, muutamien sekuntien kestoisia.
Ikävä ja kiusallinen vaiva, tämän takia en uskaltaisi esimerkiksi ravintola-alalle töihin, vain ajan kysymys koska kippaisin kiehuvat vedet päälleni. :D
Ymmärrän silti APn harmituksen, joskus menee hermo itse kullakin. Hienoa, että yritit silti olla kärsivällinen.
Moni kuvittelee, että epilepsiadiagnoosilla saa automaattisesti eläkkeen.
Jonnet on just tuollaisia. Ei yhtään oma-alotteisuutta, mitään ei viitsitä eikä osata tehdä, tai ainakin teeskennellään osaamatonta.