Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista kohtelua olette saaneet perhesuunnittelussa miehen hakiessa sterilisaatiota?
minae
05.07.2017 |
https://yle.fi/uutiset/3-9702427?origin=rss
Tästä YLEn artikkelista tuli mieleeni kysyä muiden kokemuksia.
Meillä mies ei halua lapsia. Olemme molemmat pitkälle yli kolmekymppisiä. Kyllästyin seilaaviin hormonitasoihini, kiukutteluuni jne ja miehen kanssa sovittiin, että lapsettomaksi jäämisen ollessa hänen päätöksensä, hän myös menee sterilisaatioon. Ihan parisuhteen säilymisen kannalta on hyvä, että olen maailmassa pelkkine luontaisine hormoneini.
Minut käskettiin mukaan vastaanotolle, jossa jouduin niin nöyryyttävän käsittelyn kohteeksi, että olen vieläkin järkyttynyt!
Ensinnäkin minulta tivattiin mitä ehkäisyä käytän ja miksi en voi käyttää hormonaalista ehkäisyä, olenko käynyt kaikki vaihtoehdot läpi ja asenne oli muutenkin koko ajan sellainen, että koko ehkäisyasia olisi minun harteillani. Lääkäri tenttasi että miksi en käytä sitä, tätä ja olenko kokeillut tuota. Hän sanoi, että ei voi antaa lähetettä, vaan minun pitäisi laitattaa kuparikierukka ensin ja kokeilla muutamaa pillerimerkkiä ensin.
Yritin sanoa, että olemme yli 30-vuotiaita, joten pelkästään se kriteeri pitäisi lain mukaan riittää. Miehellä on minun suostumukseni (eikä hän sitä edes tarvitsisi) ja että mies tämän päätöksen on tehnyt, en minä. Eikä minun kehoani koskevissa päätöksissä (esimerkiksi mahdollinen abortti) ole hänellä mitään sanavaltaa muutenkaan, joten miksi ihmeessä se olisi toisin päin vain siksi, että olemme naimisissa?
Viimein lääkäri suostui lähetteeseen, mutta koko ajan senkin jälkeen puhe oli kuitenkin että mitä minä olen tehnyt ehkäisyn eteen. No, ensinnäkin vetänyt ylimääräisiä hormoneja ja kärsinyt oireista, jotka tekivät minusta ihan jotain muuta kuin olen..?
Lääkäri kuitenkin jatkoi vielä, pelotteli mieheni puolikuoliaaksi mahdollisilla komplikaatioilla sterilisaatiosta ja listasi oikeastaan kaikki mahdolliset mitä voisi tapahtua... ja sitten kysyi minulta, että miksi minua ei steriloitaisi.
No, edelleen, miehen päätös jäädä lapsettomaksi, minulle hankalampi ja vielä suuremmilla komplikaatioriskeillä ilman pienintä mahdollisuutta purkaa..?
Lopulta lääkäri kiristi laittamaan ehkäisyimplantaatin, eikä sen haitoista ja riskeistä kerrottu mitään, ei edes kysyttäessä. Hän vaan selitti kuinka se on hyvä, hormonitasot eivät vaihtele jne jne. No, nyt se #¤"#¤ kapseli hinkkaa koko ajan tuossa käsivarressa eikä nämä kiukuttelut tunnu kuin vähentyneen.
Onko muilla naisilla tullut samanlaista asennetta vastaan? Entäs löytyykö miehiä, jotka ovat joutuneet perheneuvolassa kiirastuleen?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
No paikan päällä arvosteltiin minua, että ymmärränkö minä minkä virheen teen, en pääse enää ikinä äidiksi ja muuta vastaavaa höpötystä. Eikä siinä edes oltu sterilisoimassa minua! Ei auttanut mitkään puheet, jäivät siihen ajatukseensa että minä tulen myöhemmin katumaan mutta suostuivat toki sterilisoimaan. No toistaiseksi emme ole kumpikaan katuneet.
Järkyttävää! Minulle ei sentään heitetty äitikorttia pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelleni tehtiin vasektomia kun lapsilukumme oli täynnä (3). Minä olin silloin 27 ja mieheni 33. Lääkäri mainitsi kyllä aika tiukasti, että olemme vielä nuoria ja mieli voi muuttua. Kun sanoimme, että kyllä tämä määrä lapsia jo riittää, hän kierrellen yritti vihjaista, että suhdekuviot voivat näin nuorilla vielä muuttua ja lapsia voi haluta uudenkin kumppanin kanssa. Ymmärsin kyllä lääkäriä, oikeassahan hän oli tuodessaan mahdollisuuden esiin. Tilanne oli ihan asiallinen, vaikka jouduimmekin vakuuttelemaan, että olemme kyllä harkinneet ja tämä on se mitä haluamme.
Kuopuksemme on jo 20-vuotias ja vasektomia on ollut yksi parhaita päätöksiämme ikinä, niin helppoa ja hauskaa on ollut seksielämä sen jälkeen.
No huh huh! Ilmankos muualla Euroopassa tehdään miehille useimmiten se sterilisaatio, jos asenne on Suomessa tuota luokkaa.
Mun mies (Saksassa) päätti kahden lapsen jälkeen, että meidän lapsiluku on täynnä, joten hän varasi ajan urologille. Minua ei edes tarvittu siinä keskustelussa, koska kysymyksessä on hänen kroppansa. Mies kyllä sanoi, ettei se keskustelu mikään miellyttävä ollut, mutta lääkäreiden ilmeisesti pitää tietää, kuinka vakavissaan potilas on. Sitä ei ainakaan ollut tentattu, että miksi vaimo ei käytä / halua käyttää ehkäisyä!!! Ainoastaan oli sanottu, että sterilisaation purku onnistuu huonosti, jos vielä haluaisikin lapsia.
Niin ja se toimenpide oli miehellä ihan pikkujuttu, verrattuna naisen sterilisaatioon. Myös sen takia meidän tuttavapiirissä monet miehet päätyneet huomaavaisuudesta vaimojaan kohtaan omaan sterilisaatioon.
Onpa takapajuista toimintaa lääkäriltä. Varmaan joku sopimus lääkeyhtiöiden kanssa, että saadaan naiset ostamaan hormonaalisia ehkäisyjuttuja.
Älkää alistuko mihinkään tuollaiseen. Kukaan lääkäri ei saa painostaa mihinkään! Mieti nyt, mitä vaaroja niissä hormoneissa on!
Monet lääkärit vähättelee niitä, mutta mut on aina viimeistään sitten otettu tosissaan, kun olen sanonut, neurologi on kieltänyt multa hormonaalisen ehkäisyn aivoinfarktiriskin vuoksi.
Ei mua pyydetty vastaanotolle mukaan, mies oli sanonut "syyksi" kolme lasta ja se oli siinä, sai lähetteen ja pääsi parin kk päästä toimenpiteeseen. Oltiin kyllä molemmat yli 30v, ehkä se oli syynä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni tehtiin vasektomia kun lapsilukumme oli täynnä (3). Minä olin silloin 27 ja mieheni 33. Lääkäri mainitsi kyllä aika tiukasti, että olemme vielä nuoria ja mieli voi muuttua.
Meille ei mielenmuutosasiaa heittänyt. Olisipa. Siihen olisi voinut sanoa, että jos 38-vuotiaan miehen teini-ikäisenä tekemä ei ole vuosien mittaan muuttunut, niin mikä sen saisi muuttumaan.
Nyt kun asiaa miettii niin näytän kyllä aika reippaasti alle kolmikymppiseltä, joten ehkä lääkäri vaan ajatteli, että olen niin nuori. Toisaalta hän olisi kyllä ehkä myös sitten puhunut tuosta mielenmuutoksesta.
Olen tosi hämmentynyt ja vihainen siitä, että minä koin nöyryytyksen ja ihan selvää lääkärin asennevammaisuutta asiassa, jonka mieheni on itse päättänyt ja joka minulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua pyydetty vastaanotolle mukaan, mies oli sanonut "syyksi" kolme lasta ja se oli siinä, sai lähetteen ja pääsi parin kk päästä toimenpiteeseen. Oltiin kyllä molemmat yli 30v, ehkä se oli syynä sitten?
Meillä mies on 38 ja minä 35. Ei pitäisi siitä siis olla kiinni. Oletteko naimisissa? Mieheltä oli kysytty hänen siviilisäätyään ja oli sanonut, että on naimisissa, joten minutkin käskettiin mukaan.
Tosi outoa että noin vaihtelee.. tai sitten meille sattui tosi asennevammainen lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Onpa takapajuista toimintaa lääkäriltä. Varmaan joku sopimus lääkeyhtiöiden kanssa, että saadaan naiset ostamaan hormonaalisia ehkäisyjuttuja.
Tämä kävi minullakin mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme kumpikaan halua lapsia. Miehen sterilisaatioon päädyimme siksi, että se on helpompaa ja turvallisempaa kuin naisen vastaava. Sterilisaation etuna noin yleisesti se ettei tarvitse säätää kondomien tai varsinkaan hormonien kanssa.
No paikan päällä arvosteltiin minua, että ymmärränkö minä minkä virheen teen, en pääse enää ikinä äidiksi ja muuta vastaavaa höpötystä. Eikä siinä edes oltu sterilisoimassa minua! Ei auttanut mitkään puheet, jäivät siihen ajatukseensa että minä tulen myöhemmin katumaan mutta suostuivat toki sterilisoimaan. No toistaiseksi emme ole kumpikaan katuneet.
Eikö niitä siittiöitä voi pakastaa jolloin naisen sterilointi on pysyvämpi päätös kuin miehen.
Olkaa sinnikkäitä, kyllä te sen sterilisaation vielä saatte. Menkää toiselle lääkärille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä siittiöitä voi pakastaa jolloin naisen sterilointi on pysyvämpi päätös kuin miehen.
Voi pakastaa ja niiden pakastuskin on halvempaa kuin munasolujen. Munasolut ensiksi kerätään, se maksaa samoin kuin hormoni-injektiot, pakastamismenetelmä on vaikeampi ja säilytys kalliimpaa. Sekin siis puoltaa miehen sterilisaatiota ennemmin kuin naisen. Mutta se ei ollutkaan tämän keskustelun aiheena, vaan kohtelu perhesuunnittelussa. :)
Meillä ei kumpaakaan ole steriloitu mutta tuo hormonien ongelmien vähättely ihmetyttää. Aina jaksetaan jokea mitä ihanaa ihmelääkettä ne on. Kuukautiset jää pois ja iho paranee ja muuta sontaa!
Todellisuudessa olen kokeillut neljää eri merkkiä ja saanut vain jatkuvaa vuotoa, järkyttävän turvotuksen (näytin siltä että olen taas raskaana), hiukset alkoivat putoilla, migreeni, jatkuva väsymys, masennuksen (jota piti sitten hoitaa) ja meinasi parisuhdekin yhdessä vaiheessa mennä kun olin aina niin vihainen.
Silti aina uusi pilleri vaan kehiin ja aina muistetaan kysyä josko laitetaan se kapseli tai kierukka? Ai että haluaisin nuo kaikki oireet pysyvästi? Ei kiitos.
Sen verran että toimii ainakin meillä kaikki nämä merkit 100% ehkäisynä kun seksiä en todellakaan halunnut missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kummankaan osapuolen sterilisaatiota tehdään tiukka kuulustelu koska varsinkin naiset ovat kyselleet aika paljon sterilisaation purkamista miehenvaihdon yhteydessä. Toki pystyy käyttämään keinohedelmöitystä mutta se tulee kalliiksi ja tiinehtyvyysprosentti (anteeksi navettatermi) on alhaisempi kuin luomumenetelmässä.
Aika paljon on myös lääkärikohtaista, minä olisin saanut jo 27- vuotiaana sterilisaation, lääkärin mielestä sen ikäinen tietää jo haluaako lapsia, naislääkäri oli viimeisillään raskaana ;). Olin syönyt pillereitä jo pitkään ja suvussa oli paljon sydän- ja verisuonisairauksia. Ajatus houkutti kovasti mutta päätin että pääsen helpommalla kun eroan ja jään sinkuksi, on 100- prosenttinen ehkäisykeino.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa sinnikkäitä, kyllä te sen sterilisaation vielä saatte. Menkää toiselle lääkärille tms.
Avautumiseni taisi olla vähän sekava. Saatiin se lähete kyllä, mutta siis se oli vasta tuon kaiken nöyryytyksen ja sen ehkäisyimplantaatin laittamiseen suostumuksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein vasektomian, neuvolassa hoitaja sitten moneen kertaan kailotti meille että "teidän pitää muistaa että vasektomia ei sitten suojaa sukupuolitaudeilta". Tuli hieman outo olo.
Mies kävi yksin vastaanotolla ja siellä oli ainoastaan kysytty, että onko vaimo tietoinen tästä päätöksestä ettei mies vaan toimi selän takana? Jotain papereita allekirjoitti ja sitten varasivat ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä siittiöitä voi pakastaa jolloin naisen sterilointi on pysyvämpi päätös kuin miehen.
Voi pakastaa ja niiden pakastuskin on halvempaa kuin munasolujen. Munasolut ensiksi kerätään, se maksaa samoin kuin hormoni-injektiot, pakastamismenetelmä on vaikeampi ja säilytys kalliimpaa. Sekin siis puoltaa miehen sterilisaatiota ennemmin kuin naisen. Mutta se ei ollutkaan tämän keskustelun aiheena, vaan kohtelu perhesuunnittelussa. :)
Ei ollutkaan mutta mietin kuinka helposti tuo äiti-kortti on kumottavissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kumpaakaan ole steriloitu mutta tuo hormonien ongelmien vähättely ihmetyttää. Aina jaksetaan jokea mitä ihanaa ihmelääkettä ne on. Kuukautiset jää pois ja iho paranee ja muuta sontaa!
Jep, minulle tuli viimeisestä (ennen tätä kauhuepisodia ja pakko-implantaatiota) tuli ihan hirveän aaltomainen mieliala, saatoin itkeä ja mennä siitä raivon puolelle tunnin sisällä. Mieshän kaiken paskan joutui vastaanottamaan ja se oli varmasti osasyynä siihen, että hän vasektomiasta päättikin. Minulla myös turvotteli ihan mielettömästi ja rinnat kasvoivat koosta D kokoon F, tuli selluliittiä (ero rantakuvissa puolessa vuodessa merkittävä). Paino ei sentään noussut kuin ehkä puolitoista kiloa. Nyt tällä implantaatilla kaikki oireet ovat edelleen olemassa, mutta mieliala on vähän tasaisempi, ne ihan ääripäät ovat hävinneet. Nyt olen myös saanut kaupan päälle kuukautisten ennustamattomuuden ja "pienen tiputtelun", joka saattaa kestää kaksikin viikkoa.
Ympäristöasioista tietävä ystävä myös valotti, kuinka noista pillereistä ja muista hötöistä jää vedenpuhdistusprosessissa jäämiä, jotka löytyvät sitten ympäristöstä, esim. kaloista. Pelottavaa.
Vasektomia oli maailman helpoin juttu. 10min siinä taisi mennä kun juuri 30v täyttänyt (myöskin) lapseton mieheni sai lähetteen. Minulta ei kysytty mitään ja paikallaoloni oli aivan yhdentekevä asia. Lääkäri ei edes kysynyt onko mies varma tai yhtään mitään. Aika oli muutaman viikon päästä, mies oli yhden illan kipeä ja se siitä. Mehiläisessä asioitiin, suosittelen.
Minun kohdallani siihen ei tarvittu vaimoa ollenkaan. Työterveyslääkärin kautta lähete yksityiselle lääkäriasemalle ja nips naps putket poikki. Tosin siinä vaiheessa meillä oli jo 4 lasta ja minulla ikää 40, joten oli varmasti helppo uskoa, että riittää jo.
Me emme kumpikaan halua lapsia. Miehen sterilisaatioon päädyimme siksi, että se on helpompaa ja turvallisempaa kuin naisen vastaava. Sterilisaation etuna noin yleisesti se ettei tarvitse säätää kondomien tai varsinkaan hormonien kanssa.
No paikan päällä arvosteltiin minua, että ymmärränkö minä minkä virheen teen, en pääse enää ikinä äidiksi ja muuta vastaavaa höpötystä. Eikä siinä edes oltu sterilisoimassa minua! Ei auttanut mitkään puheet, jäivät siihen ajatukseensa että minä tulen myöhemmin katumaan mutta suostuivat toki sterilisoimaan. No toistaiseksi emme ole kumpikaan katuneet.