Muita entisiä vegaaneja?
Onko palstalla muita entisiä vegaaneja? Tuli tunteet pintaan kun luin tämän: http://erikaawakening.com/my-break-up-with-veganism-ex-vegan/
Ei ole helppoa alkaa vegaaniksi, eikä ole helppoa lopettaa. Mutta pakko on jos haluaa elää terveenä.
Kommentit (29)
Minä siirryin lakto-ovovegetaristiksi 8 vuotta sitten. On vaan käytännössä niin paljon helpompaa tällainen ruokavalio kuin veganismi. Mitään terveys- tai jaksamisongelmia ei ollut vegaaninakaan - se vaan kävi käytännössä hankalaksi kun työelämässä tuli kiivaampi vaihe ja piti mm. syödä paljon ulkona asiakkaiden kanssa. Lakto-ovoruokaa löytyy joka paikasta, vegaanista ei.
Olin vegaani vuonna 2010. Se oli hankalaa, koska silloin vegaanius ei ollut yhtä yleistä ja sosiaalinen syöminen oli vaikeaa. Nykyään syön maitotuotteita mutta olen harkinnut siirtyväni takaisin vegaaniksi sillä se on nyt helpompaa.
Vegaanins olin elämäni kunnossa, hoikka ja hyvät urheilusuoritukset.
"Hankkikoot anoreksiaa jos haluavat."
Tämän lauseen lausunut lihansyöjäkö todistaa todeksi toisen lihansyöjän lauseen "ihmisaivot eivät olisi kehittyneet älykkäiksi ilman lihaa"? Pätevä ihminen selkeästi.
Terv. 20 kg ylipainoinen vegaanitäti
Aa että kun pistää silmään tuo "vegaanius" - mikä ihmeen käsite tuo on olevinaan, se on veganismi. Huomaa kyllä vegaanien älykkyysosamäärän kun kertovat harjoittavansa vegaaNIUTTA :D
Tuo aloituksen bloggaaja taitaa olla luulosairas. Joku saa sydärin ja hän alkaa itse pian päässään kokea samoja oireita. Tosin tekstin lopun raa'at juustoburgerit alkoivat kuulostaa jo provolta, ehkä olisi mennyt läpi jos hän olisi kertonut siirtyneensä pesco/lakto/ovo-vegetaristiski. Tosin kaikki nykyveget eivät välitä eläimien tuskasta, vaan ovat mukana vain muodin vuoksi ja eivät perehdy ruokavalion koostamiseen.
Täytyyköhän ex-vegaanien selitellä kuluttajavalintojaan enemmän kuin vegaaniksi ryhtyvien. Mitä toisten syömiset muille kuuluu? Mikä oikeus muilla on kritisoida, jos joku alkaakin syömään eläinkunnan tuotteita kerran viikossa? Ekologisuus ja eettisyys ovat hyviä asioita, mutta fanaattisuus on vaarallista.
Vegaaniudessa pelottavaa on mustavalkoinen ehdottomuus. Fanaattisuus. Tuntemani kaikki nuoret vegaanit - tyttöjä - ovat kaikki enemmän tai vähemmän erilaisista mielenterveysongelmista kärsiviä. Burn out, mielialalääkkeitä, paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Sameasilmäisiä, hymyttömiä tyttöjä, jotka suhtautuvat elämään ja ruokailuun käsittämättömällä angstisuudella.
Pelastuuko maailma, jos vegaani tuhoaa itsensä ja terveytensä? Aikaisemmin hyvästä ruuasta onkin yhtäkkiä tullut paha.
Tämä on oikeasti pelottava ruokavalio. Tyttöparat yrittävät löytää helpotuksen elämälleen noudattamalla tarkoin vegaaniutta. Ortoreksian piirteitä on paljon. Elämästä on tullut ankeaa, ruokailusta vielä ankeampaa. Ravintoloihin on vaikea mennä syömään, kun vegaaniruokaa ei juurikaan saa.
Haluaisin kuulla (kiihkottomia) kokemuksia siitä, miten vegaanius vaikutti elämään.
Onneksi pidämme kotona kuria tyttären rutkutuksista huolimatta; meillä tarjotaan kaikille sopivaa ruokaa ja sisältää usein lihaa... lähes aina.
Ei tällaiseen aatteeseen pidä ryhtyä.
The pesco-vegetarians were 19 percent less likely to die over the study period than the meat eaters, and vegans were 15 percent less likely. Men benefited more than women from the vegetarian diet.
https://www.livescience.com/37102-vegetarians-live-longer.html
Tuossa ei tosin mainita että suurempi kuolleisuus johtuisi juuri neuroloogisten ongelmien takia. Luin sen kuitenkin jostakin blogista tms missä tuota oxford epic:iä ja muita isoja tutkimuksia käytiin läpi.