Muita, jotka tietää että olisi yhtä onnellisia lapsettominakin?

Äitiyden haave on naisilla geeneissä

Miksi sitten hankit lapsen? Etkö ajatellut asiaa planeetan kantokyvyn tai lapsen kohtaaman kärsimyksen ja vääjäämättömän kuoleman kannalta? Nythän aiheutat viettoman ihmisen kuoleman, eikä elämäsi ole edes sen parempi.

Outoa minusta.

Uskon, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen, tavallaan myös onnellisempi lapsettomanakin, elämä vaan olisi mennyt eri tavalla. Omani on 16, ja hänen asuessaan tilapäisesti etävanhempansa luona aloin ymmärtää, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa. Myönnän jo odottavani sitä aikaa. Ykköselle: höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen, tavallaan myös onnellisempi lapsettomanakin, elämä vaan olisi mennyt eri tavalla. Omani on 16, ja hänen asuessaan tilapäisesti etävanhempansa luona aloin ymmärtää, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa. Myönnän jo odottavani sitä aikaa. Ykköselle: höpöhöpö.

Minä onneksi ymmärsin asian jo ennen kuin vakavissani edes mietin lasten hankintaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen, tavallaan myös onnellisempi lapsettomanakin, elämä vaan olisi mennyt eri tavalla. Omani on 16, ja hänen asuessaan tilapäisesti etävanhempansa luona aloin ymmärtää, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa. Myönnän jo odottavani sitä aikaa. Ykköselle: höpöhöpö.

Minä onneksi ymmärsin asian jo ennen kuin vakavissani edes mietin lasten hankintaa. :D

Jep, kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa. Meillä matkan varrella on ollut enemmän kuin tarpeeksi terveydellisiä ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet vielä ylimääräistä huolta sen vanhemman perustulon lisäksi. En silti vaihtaisi pois, kokemus on ollut kasvattava kaikille, ja elämä on vain parantunut vuosi vuodelta nyt kun nelikymppiset lähenevät :) toiseen ketjuun kirjoittelinkin siitä, että vauvakuumetta ei koskaan ollut eikä biologinen kello soinut, varmaankin sellaiset äidit kokevat eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen, tavallaan myös onnellisempi lapsettomanakin, elämä vaan olisi mennyt eri tavalla. Omani on 16, ja hänen asuessaan tilapäisesti etävanhempansa luona aloin ymmärtää, miksi pariskunnat ovat onnellisimmillaan lasten muutettua kotoa. Myönnän jo odottavani sitä aikaa. Ykköselle: höpöhöpö.

Minä onneksi ymmärsin asian jo ennen kuin vakavissani edes mietin lasten hankintaa. :D

Jep, kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa. Meillä matkan varrella on ollut enemmän kuin tarpeeksi terveydellisiä ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet vielä ylimääräistä huolta sen vanhemman perustulon lisäksi. En silti vaihtaisi pois, kokemus on ollut kasvattava kaikille, ja elämä on vain parantunut vuosi vuodelta nyt kun nelikymppiset lähenevät :) toiseen ketjuun kirjoittelinkin siitä, että vauvakuumetta ei koskaan ollut eikä biologinen kello soinut, varmaankin sellaiset äidit kokevat eri tavalla.

Ärh...perushuolen, ei -tulon

Minä. Perheenäidin rooli oli hampaiden puremista yhteen, ja jakoin ne nukke ja muut saman toistuvat leikit vain kun ajattelin sen joskus loppuvan. Olin kokopäivätoiminen pelle. Kauan se laattialla konttaaminen kyllä kestikin, kun tyttö ehti täyttä 13 kun alkoi vähä hiipumaan. Nyt 15 ja kiertää jo kesälläkin kaveriporukalla ulkomailla, ettei holhottava, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitiyden haave on naisilla geeneissä

Huoh. Ihminen ei ole mikään geenien orja, ihmisellä on tietoisuus ja vapaa tahto. Ihminen on rationaalinen.

Kyllä, lapsiperhe-elämä on vain yksi monista, monista mahdollisista poluista :) itse koen, että täyttymyksen hienoon elämään saa monista jutuista, ja koen itseni vähän "onnekkaammaksi" tällä ajattelutavalla; lapsettomuus ei olisi ollut kriisi, ja onnentunteeni ei ole sidoksissa 100% lapsiin